Suomessa julkisella sektorilla on budjettiraamit, jotka säätelevät rahankulutusta.

Yhdysvalloissa tätä varten on aikoinaan luotu niin sanottu velkakatto.

Kansainväliseen talouteen erikoistunut tutkija Paavo Suni Elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta selventää, että kyseessä on laki, joka määrittää sen, kuinka monta dollaria liittovaltio voi lainata rahaa.

Paha, paha velkakatto

Paavo Sunin mukaan laki on tarpeeton, itse asiassa jopa erittäin vahingollinen. Yhdysvaltain maksuvalmiuskriisin uhka on keinotekoinen ja johtuu täysin velkakaton nostoon liittyvästä kiistelystä.

- Velkakattoa on aiemmin nostettu automaattisesti satoja kertoja, mutta nyt asiasta on tehty poliittinen kiistakapula.

Lakia säätävät elimet tekevät ensin Yhdysvalloille budjetin, johon on merkitty menot ja tulot. Rahankulutuksesta on sovittu yhdessä ja mietitty tarkkaan budjetin suuruus. Yhtäkkiä hyvin mietityn budjetin romuttaa velkakatto, joka sekoittaa pakan täysin.

Talouden muinaismuisto

Velkakattolaki on peräisin viime vuosisadan alkupuolelta. Tuolloin ajateltiin, että näin estetään julkisen sektorin velan kasvaminen liian suureksi. Silloin se saattoikin olla järkevä tapa hoitaa velkaa, mutta enää velkakatto ei istu taloustilanteeseen.

- Nykymaailmassa kiinteät dollareissa olevat rajat ovat hankalia. Niiden pitäisi ainakin olla suhteessa talouden kokoon. Kongressin budjettitoimiston edustajat ja monet muut ovatkin ehdottaneet velkakaton poistamista, sanoo Paavo Suni.

Köydenveto velkakatosta on lisännyt epävarmuutta Yhdysvalloissa ja samalla koko maailmantaloudessa.

Suurin ongelma on pelko siitä, että maailman keskeisimmän maan rahoitusmarkkinat, joita on pidetty kaikkein turvallisimpina, alkavat natista liitoksistaan velkakatto-debatin vuoksi.