Favorit tehtiin mittojen mukaan

Vuonna 1985 rohkenin Tampereen Pispalantorilla sijaitsevaan Pyörä Pajusen liikkeeseen. Itse Pajunen oli paikalla. Hän mittasi jalkani, käteni ja selkäni ja alkoi tehdä minulle kilpapyörää.

Favorit on tsekkiläinen runko, siinä on Simplexin takavaihtaja, Falkin putkea, Weinmannin jarrut ja Selle Supercorsa satula.

Pyörä maksoi 1500 markkaa ja oli tuolloin iso osa kesätoimittajan palkasta. Kilpapyöräksi ei kannata ottaa naisten runkoa, jalan heilauttaminen on vain hauskaa, sillä Favorit ei ole mikään "hamepyörä".

Pyöräni teki minut onnelliseksi ja ajelin koko kesän ympäri Tamperetta, erityisesti Kangasalla. Mies on vaihtanut 27 vuoden aikana pyörään vain vanteet: Mavicin vanne on takana ja Campagnolon edessä.

- Muistan  kun ensimmäisen kerran lähdin ajamaan, meinasin kaatua ja taisin jossain alikulkutunnelissa liipatakin. Koska jalat on kiinni koukuissa, pyörän käyttöön otto vaati rytmiä.

Ihaninta pyörässä on sen rullaus. Mikä vauhti alamäessä ja ylämäetkin menevät kevyesti. Favoritilla ei ajeta kuoppaisia teitä eikä mukulakivikatuja, kapeat renkaat saattavat upota rakoihin. Asfaltti on paras ja tietysti vanhanajan savinen (nykyään harvinainen) maantie.

En ole pariin vuoteen pyörällä ajellut,  mutta nyt otin sen taas käyttöön. Vanha rakkaus heräsi.

Aluksi kipeytyy takapuoli, sillä satula on napakka,  mutta "olo" kestää vain muutaman päivän. Käsivaihteet eturungossa vaativat myös rytmiä ja tarkkuutta, sillä ne pitää itse säätää oikeaan kohtaan. Vanha pyörän tavat tuntee ja tiedän jo katsomatta, milloin vaihde on kohdalleen. Myös korvaa tarvitaan, ettei vaihde rahise.

Tuuli suhisee korvissa, kun poljen.

Kalle löytyi armeijan poistomyynnistä

Pyörän hinta oli 50 euroa, ihan kohtuullinen. Satulan sai vaihtaa mukavampaan, mutta mitään vikaa pyörässä ei ollut. Armeijan pyörämekaanikoille pitää antaa kiitos siitä, että kaikki säädöt olivat kohdallaan ja perushuollot kunnossa. Edes renkaat eivät kaivanneet ilmaa. Ketjusuojuksen asentaminen tuntui hyvältä idealta sen jälkeen kun muutamien housujen lahkeet olivat rasvanmustat.

Pyörä on hyvä kapine, kun haluaa ajaa metsäpoluilla tai hiekkatiellä. Pyörät ovat suuret ja renkaat leveät. Välitys on maaston mukainen, ja Kallella on voinut ajaa jopa upottavalla suopohjalla. Vastapainona pyörä ei ole omimmillaan nopeaan matkantekoon. Vauhdin pitoon tarvitaan täydet renkaat ja vikkelästi pyörivät jalat.

Kun pyörän kääntää nurin, keskiön pohjasta löytyy Helkaman H-tunnus. Pyöriä valmistivat sekä Helkama että Tunturi. Vakiovarusteina ovat tarakka ja ohjaustangon tavarateline sekä heijastintarra. Osassa pyöriä on valot, osassa ei. Lukkoja armeijan tuon ajan pyörissä ei ole.

Koska Kalle kavereineen on tehty kovaan käyttöön, pyörä on tukeva ja raskas. Runko on sen verran kookas, että lyhytjalkaisimmille liikkeellelähdöt ja pysähdykset voivat olla hankalia. Huonoa pyörässä on juuri sen käsittelyn raskaus. Hyvää se, että se käy yleispyöränä melkein mihin vain olosuhteisiin, ja on järkevää uudelleenkäyttöä ja hyvän käytetyn tavaran kierrätystä.