Helsinki |

"Ikkunat ja uunit oli rikki" – Linnanrouva hiihti takaisin turmeltuun kotiinsa palautettuun Porkkalaan

Siuntiossa sijaitseva Sjundbyn linna on nähnyt paljon. 450-vuotias kivirakennus paloi isovihan aikaan 1700-luvulla. Neuvostoliiton majaillessa Porkkalassa, linnassa asuneet upseerit jättivät sen surkeaan kuntoon, mutta vuosien saatossa omistajat saivat sen vanhaan loistoonsa.

Video: Margareta Segersven muistelee 60 vuotta myöhemmin aikaa, kun evakkoretki Ruotsiin päättyi.
Video
Margareta Segersven muistelee 60 vuotta myöhemmin aikaa, kun evakkoretki Ruotsiin päättyi. Video: Nina Svahn / Yle

Lähes 400-vuotias Sjundbyn kivilinna lepäsi lumen keskellä hiljaa. Viereinen koski yritti mouhuta sen minkä joen jäätymiseltä pystyi. Yläjuoksulta ei tullut apuja mouhuamiseen. Pakkanen oli nujertanut juoksevan veden, ainakin pintapuolisesti.

Teini-ikäinen Margareta hiihteli hitaasti äitinsä kanssa takaisin kotiin. Oli 26.1.1956 ja Margaretan perheen evakkoretki oli kestänyt pitkään. Ollessaan evakkona Ruotsissa Margaretan koti muun Porkkalan alueen tavoin oli vuokrattu Neuvostoliitolle 50 vuodeksi sotilaalliseen käyttöön.

Neuvostoliitto pelasi kansainvälistä poliittista peliään palauttaessaan Porkkalan alueen Suomelle 11 vuoden jälkeen.

– Kynä on korjannut sen, minkä miekka on särkenyt, sanoi presidentti J.K. Paasikivi edellisenä syyskuuna pitämässään radiopuheessa.

Lumisena tammikuun päivänä päästiin takaisin kotiin.

– Silloin tätä ei oltu aurattu, Margareta Segersven kertoo nyt, 60 vuotta myöhemmin kävellessään pihatietä ylöspäin kotiinsa, tuon kivilinnan, ovelle.

Sjundbyn linna
Sjundbyn linna seisoo ylväänä lumisessa maisemassa. Kuva: Markus Heikkilä / Yle

Kaikki oli rikki. Vain uloimmat ikkunat olivat pysyneet ehjänä. Suurin osa perheen huonekaluista oli ehditty viedä alta pois ennen kuin neuvostoliittolaiset tulivat. Roju täytti eteishallin lattian, kun Margareta astui sisälle.

Eteisen vasemmalta seinustalta pääsee jyrkkiä portaita kellariin. Linnanrouva Segersven opastaa vieraansa tottuneesti alas. Kesäisin täällä käy turistiryhmiä ihmettelemässä näyttävää linnaa, joka on valvonut maitaan 1500-luvun lopulta.

Hakkapeliittoja ja hirvenpäitä

Vuodesta 1698 linna on kuulunut Margareta-rouvan suvulle. Sitä ennen linnassa majaili muiden muassa Åke Henriksson Tott, Ruotsin kuningas Eerik XIV:n ja kuningatar Kaarina Maununtyttären tyttärenpoika, joka johti 30-vuotisessa sodassa 1600-luvun alkupuolella kuuluisia suomalaisia ratsumiehiä, hakkapeliittoja.

Kellarissa on palasina neuvostoajan puinen riemukaari ja sen ohessa vanhaa piikkilankaa. Margaretan mukaan riemukaari löytyi portaiden alle pakattuna. Sjundbyn oman portin neuvostoliittolaiset olivat repineet paikaltaan tullessaan.

Takaisin eteiseen ja portaat ylös.

Yläkerran lattiaan oli Neuvostoliiton ollessa kylässä tehty reikiä, joihin neuvostoarmeijan upseerit tekivät tarpeensa. Kuten armeijan käyneet tietävät, se valuu alaspäin.

Nyt tässä tilassa on selvästi Sjundbyn linnan pariskunnan toimisto. Margareta ja miehensä Christer tekevät edelleen töitä, myös paperitöitä. Byrokraatti ei armahda edes heitä, jotka asuvat linnassa. Seiniä koristavat lukuisat hirvenpäät, joita linnanisännät ovat aikanaan metsästäneet.

hirvenpäitä
Sjundbyn linnan yläkerran seinältä löytyy useita hirvenpäitä. Kuva: Markus Heikkilä / Yle

Yhden pään tarina on erilainen. Sen tappoi sosialismi. Tai sen piikkilanka-aita. Hirviraukka löytyi kuolleena Porkkalan Neuvostoliiton-alueen rajalta, piikkilankaan nääntyneenä. Mutta siinä se nyt ylväästi katselee byrokraatin papereita lajitovereidensa kanssa.

Yläkerran juhlasalin seiniä sen sijaan koristavat suvun miesten kuvat. Viimeisenä Margaretan eno Henrik Lindeberg, joka vastasi linnan kunnostuksesta sen päädyttyä takaisin laillisille omistajilleen.

Juhlasalin lattia on tehty yli kymmenmetrisistä laudoista, koko salin mittaisista. Ne jos osaisivat puhua, niin tarinaa varmasti riittäisi. Näillä laudoilla on tallattu melkein 300 vuotta. Linna paloi kertaalleen isovihan aikaan 1721, jonka jälkeen tätä lattiaa ei ole vaihdettu.

Katosta roikkuu ajattoman tyylikäs ja vanha kristallikruunu, joka toimii kynttilöillä. Juhlasaliin ei ole vedetty sähköjä.

Juhlasalin sivuovesta pääsee huoneeseen, jota kutsutaan Kaarina Maununtyttären huoneeksi. Kuningattaren kerrotaan majailleen tässä huoneessa vieraillessaan tyttärensä luona.

Täältä löytyy myös näyttävä sohva, joka on niin pitkä, että se piti sahata kahteen osaan, kun lähdettiin evakkoon. Muuten se ei olisi mahtunut kärryihin. Komea sohva jouduttiin muutenkin hilaamaan ikkunasta alas, koska se ei mahtunut portaita pitkin kulkemaan.

Sotilaalliset ohjeet leipomon seinässä

Linnasta poistuessa näkee rinteen alla sijaitsevan vanhan leipomon seinän, johon on kirjoitettu jotain venäjäksi. Segersvenin mukaan ne ovat käytösohjeita neuvostosotilaille.

On siinä ollut upseereilla otsaa. Ensin kirjoitetaan sotilaille käytösohjeet leipomon seinään ja sitten tehdään vielä yläkerran lattiaan reikiä.

Sjundby
Vanhan leipomon seinässä on edelleen venäläistä tekstiä. Kuva: Markus Heikkilä / Yle

Lienevätköhän upseerit koskaan nähneet ikkunasta sitä päätöntä miestä tuolla pellolla, joka tarinan mukaan siellä välillä pelottelee ihmisiä.

Myös Sjundbyn linnassa kuulemma kummittelee.

Jätämme linnan lepäämään yksin lumiseen maisemaansa. Myös linnanrouva poistuu asioilleen.

Mutta kuka tuolla ullakon ikkunassa sitten vilahti?

Tuoreimmat aiheesta: Helsinki

Pääuutiset

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä