Erkki Piililä oli ollut lentokonetehtaassa töissä jo ennen sotaa. Sodan jälkeen osallistui työryhmässä Vihurin prototyypin valmistukseen piirtämällä sen rungon putkirakenteet. Homma jatkui kun Piililä sai haastavaksi tehtäväkseen valmistella myös koneen sarjatuotantoa.

- Kyllä siinä puolisen vuotta aivonystyröitä hierottiin. Vuonosen Alen ja Pajamaan Joelin kanssa teimme sen runkorakenteen, muistelee Piililä.

- Prototyypin teko on erittäin vaativa. Ei siihen kuka vaan pääse ja Erkkihän on erittäin tarkka mies, sanoo naapurin mies, härmäläläisen ilmailuhistorian tuntija Seppo Uolamo,

Koelento oli lupaava

Koneen pääsuunnittelija oli Martti Vainio. Insinööriryhmään kuuluivat myös Lauri Hämäläinen ja T. Mäntysalo.

Sarjatuotantoon siirtyminen onnistui. Ensimmäisen koelennon teki Esko Halme vuonna 1951. Kone oli onnistunut, ohjaamo oli tilava ja hyvä käyttää.

Koneelle tuli kuitenkin huono maine jo senkin takia, että sen moottorina käytettiin vanhoja Blenheim-koneen moottoreita. Ne olivat peruskorjattuinakin epävarmoja.

- Suurin vika oli kyllä istuimen ja sauvan välissä. Intoa oli enemmän kuin taitoa. Yksinlennoilla lentäjät tekivät silmukkoja ja syöksyjä kotitalon yllä. Joskus siinä räimimisessä sitten siipi saattoi tarttua kotikoivuun. Kymmenkunta kuolintapausta niitä kaikkiaan oli. Osassa onnettomuuksia tietysti oli myös teknisiä vikoja, summaa Uolamo.

Lyhyt tarina

Koneen testasi myös brittiläinen koelentäjä joka totesi Vihurin kelpo laitteeksi.

- Vihuri oli erittäin hyvä kone, sen voi sanoa ihan maallikkonakin. Enhän voi itse ottaa kunniaa koneen luomisesta, sanoo Piililä.

- Ehkä viimeinen niitti sen historiaan oli se, että ministeri Kuuskosken poika lensi Vihurilla onnettomuuteensa. Sen jälkeen Vihurin taru oli lopussa. Koneesta luovuttiin 1957.

Hommat tehtaalla jatkuivat sotakorvauskiireitten takia. Suunnittelutoimistossa piti ahkeroida, että konepajalla riitti tekemistä.