Kainuu |

Viimeinen isänpäivä

Isä on jälleen juhlinnan kohde. Miten juhliminen tapahtuu, kun tasapuolisuus astuu ovesta sisään. Tasapuolisuuden huipennus on sukupuolineutraalisuus. Mihin se saattaa johtaa, sitä pohtii kolumnissaan Arto Loukasmäki.

Pienen lapsen käsi aikuisen kaulalla.
Kuva: YLE / Martti Juntunen

Marraskuun toinen sunnuntai on se päivä, jolloin isä on juhlinnan kohde. Isä - perheen pää - tai isä - perheen lapatossu - on taas sankari, jota kannattaa muistaa edes kerran vuodessa. Tasapuolisuuden vuoksi tässä vaiheessa kannattaa muistuttaa toukokuun toisesta sunnuntaista, joka on omistettu äideille. Silloin on äiti se elämän sankari, jota muistetaan. Nyt tasapuolisuus on toteutunut, vai onko sittenkään?

Tasapuolisuus nähdään joissakin piireissä sukupuolineutraalisuutena. Tarkoitan sitä, että ei ole isää eikä äitiä, ei miestä eikä naista, ei poikaa eikä tyttöä, on vain ihminen ilman sukupuolisia vetkuttimia. Miten tässä ajatusmaailmassa käy isänpäivän tai äitienpäivän?

Mallia pyhäinpäivästä

Otetaanpa malli hetki sitten vietetystä pyhäinpäivästä, joka sekin oli ennen pyhäinmiesten päivä. Tästäkin kirkollisesta juhlapäivästä on siis leivottu sukupuolineutraali jättämällä pois se kaksilahkeinen testosteroninen sävy. Jotta sukupuolineutraalisuuden vaatimus täyttyisi, on kehiteltävä uusi korvaava sukupuolivapaa termi isälle ja äidille. Vaihtoehtoina voisivat olla kasvattaja tai huoltaja. Onko nyt niin, että tulevaisuudessa vietetään huoltajan päivää keväällä ja huoltajan päivää syksyllä. Silloin lapset laulavat kakkukahvin yhteydessä ”Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea huoltaja….”. Kuulostaa aika kököltä, mutta eipä hellitetä. Jatkan edelleen siinä oletuksessa, että tulevaisuudessa marraskuista isänpäivää tai sitten toukokuista äitienpäivää vietetään sukupuolineutraalisena. Tuo huoltajanpäivä kuulostaa melko tyhmältä, joten on keksittävä jotakin uutta, lainattua tai sinistä.

Mallia moottoriurheilusta

Jos tässä tilanteessa otammekin mallia moottoriurheilusta, siellä kun ei ole miesautoja eikä naisautoja. On vain autoja. Moottoriurheilua puoltaa myös se, että sen tuomat esimerkit ja kokeilut ovat monet siirtyneet aivan arkipäiväiseen elämään, esimerkiksi turvavyö ja nastarengas. Ja molemmat niin sukupuolineutraaleja kuin vain voivat olla. Menopeli vaatii säännöllisiä huoltoja pysyäkseen ajokunnossa. Sama pätee myös meihin vanhempiin - huoltajiin, jotta me pystymme keskittymään jälkikasvuihin ja heidän ohjaamiseen. Tulevaisuudessa sukupuolineutraalisti puhummekin huoltopäivistä. On siis syyshuolto ja keväthuolto ja näin säilyy sukupuolineutraalisuus. Ei maistu eikä haise isältä eikä äidiltä vaan kasvattajalta. Näin on tämäkin ongelma ratkaistu.

Olen nyt edellä aikaamme ja toivotan jokaiselle kasvattajan puolikkaalle hyvää syyshuoltoa.

EI - KUN HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!!!!



Arto Loukasmäki
Syyshuollosta nauttiva neljän lapsen isä

Tuoreimmat aiheesta: Kainuu

Pääuutiset

Suosittelemme

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä