- Koska esityspaikkana on vanha linna, on siellä myös oma eläimistö. Siellä saattaa kesken kaiken juosta rotta katsomassa, että mitäs täällä tapahtuu, kertoo Savonlinnan oopperajuhlien historian kirjoittanut professori Pentti Savolainen.

Yleisö ja Olavinlinnan eläimet ovat saaneet seurata suomalaista oopperahistoriaa jo sata vuotta. Noiden vuosien aikana ne ovat voineet todistaa suomalaisen oopperan kehityksen alkuhaparoinnista maailmanmaineeseen.

Niin kuin kaikki menestystarinat, on suomalaisen oopperankin tarina muuta kuin kukilla tanssimista.

Talkoohenkeä suomalaisen oopperan hyväksi

Maailmalla jo menestynyt laulajatar Aino Ackté ihastui Olavinlinnaan jo vuonna 1907. Hän halusi järjestää Savonlinnassa juhlan, jonka tarkoitus oli:

"...suomalaisen oopperataiteen sekä suomalaisen musiikin edistäminen ja esitteleminen niin kotimaiselle kuin kansainvälisellekin yleisölle yliluonnollisen ihanan järvimaiseman keskellä kohoavassa romanttisessa linnassa."

Temperamenttinen oopperadiiva järjesti Olavinlinnan oopperajuhlat vuosina 1912-1914, 1916 ja vielä kerran vuonna 1930. Ensimmäisien vuosien aikana juhlilla esitettiin kaikki siihen asti sävelletyt neljä suomalaista oopperaa, alkaen Erkki Melartinin Ainosta vuonna 1912.

- Suomi oli silloin Venäjän vallan alaisena ja koettiin tärkeäksi osoittaa, mikä voima suomalaisessa kulttuurissa piili. Aino Ackté havaitsi sen, mikä voima musiikilla oli, Savolainen sanoo.

Ackté rahoitti juhlansa omasta kukkarostaan sekä Savonlinnan viinavaroista saamallaan 5 000 markan tuella. Liput eivät olleet vielä kovin kalliita, ja juhlatkin järjestettiin pitkälti talkootyönä.

- Talkoohenki oli erittäin voimakasta. Mistään maksuista ei puhuttu, vaan savonlinnalaiset olivat ylpeitä siitä, että saivat osallistua, Savolainen kertoo.

Kun viinavarat vuonna 1915 tyrehtyivät, katkaistiin myös tuet. Rahoituksen loputtua Aino Ackté järjesti viimeiset juhlat täysin omalla kustannuksellaan.

Julkisuudessa hänen epäiltiin kuitenkin tekevän oopperajuhlilla itselleen rahaa. Tosiasiassa laulajattaren oli lopulta luovuttava koko hankkeesta sen tappiollisuuden takia.

Kotimainen ooppera syntyy uudestaan

Yli 30 vuoden tauon jälkeen Olavinlinnan oopperajuhlat perustettiin uudelleen Savonlinnan oopperajuhlien nimellä vuonna 1967. Siitä asti jokavuotisena jatkunut juhla on vuosien varrella satsannut suomalaisuuteen tilaamalla juhlille uusia kotimaisia oopperoita.

Professori Savolaisen mukaan yksi kantaesitys nousee merkittävyydessään ylitse muiden.

- Aulis Sallisen Ratsumies tilattiin vuonna 1975 Olavinlinnan 500-vuotisjuhlateokseksi. Suomalaisen oopperabuumin voidaan katsoa alkaneen tästä vuodesta. Samoin uuden suomalaisen oopperasävellystaiteen voi nähdä lähteneen isoin harppauksin eteenpäin, professori sanoo.

Ensimmäistä tilausteosta onkin seurannut tusina kotimaisen säveltäjän teosta. Etenkin 1970- ja 1980-luvuilla he pyrkivät tuomaan oopperansa aiheet mahdollisimman lähelle kansaa. Musiikillisesta ilmaisusta säveltäjät eivät kuitenkaan tinkineet.

- Teokset ovat päässeet Savonlinnassa oikeuksiinsa. Aulis Sallinen sanoi, että täällä minä sen vasta näen ja kuulen, miten sen tulee soida ja miten minä olen sen kirjoittanut, Savolainen kehuu.

Rahastusta vai pyyteetöntä kulttuurityötä?

Vaikka suomalainen ooppera on viime vuosikymmeninä harpponut maailmalle, ovat ennakkoluulot varjostaneet menestystä sen kotimaassa. Siinä missä oopperaväkeä saatettiin sata vuotta sitten nimittää päkättäjiksi ja mäkättäjiksi, on oopperajuhlia viime vuosina syytetty yritysyleisön paapomisesta tavallisten kuulijoiden sijasta.

- Kun juhlat tuotetaan noin 80-prosenttisesti omalla rahoituksella, on selvää, että yrityksille täytyy antaa mahdollisuus tulla mukaan. Kuitenkin niiden osuus juhlien yleisömäärästä on ollut verrattain pieni, Savolainen puolustaa.

- On vahinko, että tällä hetkellä sponsorointi tai yrityselämän edustajien mukaantuonti katsotaan jonkinlaiseksi voiteluksi, ja että sitä ei voida sallia ollenkaan, professori jatkaa.

Savolainen onkin vakuuttunut siitä, että oopperajuhlien merkitys on pysynyt samana, mikä se oli niin Aino Acktén aikoina 1910-luvulla kuin juhlien käynnistyessä uudelleen 1960-luvun lopussa.

- Niin kuin kriitikot amerikkalaisia lehtiä myöten ovat kirjoittaneet, on Savonlinnasta muodostunut suomalaisen musiikin ja suomalaisen taiteen kulttuuri-ikkuna Eurooppaan. Tämä sanonta jo antaa kuvan siitä, mikä merkitys näillä juhlilla on tänä päivänä, professori toteaa.