On ikävä tosiasia että lasten ja nuorten parissa aina syntyy "nokkimisjärjestys". Täysin koulukiusaamista tuskin voidaan kitkeä. Jos vain näkyviin oireisiin puututaan niin se ei riitä. Monista kodeista näyttää kokonaan puuttuvan tapakasvatus, toisin sanoen, huomaavainen ja kunnioittava käytös muita ihmisiä kohtaan. Tämä kasvatus olisi aloitettava jo päiväkodissa ja sitä on jatkettava läpi koko peruskoulun. Tietenkin myös kodit olisi saatava asiaan mukaan - mahdoton toive, luulen. Hyvään käytökseen kuuluu myos se, että kaveria ei kiustata tai alisteta. Ehkä joskus parinkymmenen vuoden kuluttua alakisi näkyä tuloksia laajemmin.

Koulukiusaamisen raaistumisen syyt ovat yhteiskunnan arvojen muutoksessa raaempaan suuntaan. Nuoret ja lapset oppivat toimintamallit aikuisilta joiden arvot ja toimintatavat ilmenevat puheissa ja mm. liikenteessä. Koulukiusaamisesta on puhuttu jo vuosikymmeniä ja välillä joku keksii taas uuden "projektin" millä kiusaamista muka vähennettäisiin ja tietysti keksijä saisi "positiivista " julkisuutta. Projektien tulokset ovat vain yhtä tyhjän kanssa, kiusaaminen jatkuu ja saa uusia muotoja.

Kellään ei ole rohkeutta puuttua niihin taustalla vaikuttaviin syihin eli koveneviin arvoihin koko yhteiskunnassa ja jatkuvaa työelämän ehtojen ja ajan käytön kiristämiseen. Ainoa mikä ratkaisee on ns. tuotantoteho työ- ja opiskeluelämässä. Ihmisen ja perheen hyvinvoinnilla ei ole mitään merkitystä. Tilannehan alkaa muotoutua jo esim. lapsen syntymästä saakka sillä yhä enemmän suositaan alle vuoden ikäisten lasten hoitoon viemistä vaikka pikkutaaperoiden paikka on kotona omien vanhempien hoidossa.

Suomalainen yhteiskunta on tietoisesti pyritty saamaan tilanteeseen jossa molempien vanhempien on pakko käydä töissä ja lapset hoidatetaan ns. ammattilaisilla kodin ulkopuolisissa laitoksissa. Nämä laitoksetkin on ajettu niin tiukalle että niissäkään ei riitä henkilökuntaa asiallisen hoidon järjestämiseen vaan ryhmäkoot ovat ylisuuria.

Ehkäpä kannattaisi miettiä mitä maksaa (kun kerran aina pöydälle nostetaan raha) se että lapset kärsivät jo vauvaiästä asti siitä että ovat erossa vanhemmistaan jatkuvasti ja peruskoulussa vuosiakin kestävästä kiusaamisesta joka mahdollisesti jatkuu vielä lukiossa tai ammattioppilaitoksessakin.

Kukaan ei uskalla puuttua yhteiskunnan ja koulutusjärjestelmän perusrakenteiden vakaviin vikoihin vaan kehdataan puhua jostain mitättömästä PISA -tutkimuksesta jolla ei ole mitään todellista kytköstä ihmisen hyvinvointiin. Jos ns. oppimistulokset menevät todellisen hyvinvoinnin ja viihtyvyyden edelle niin tilanne on todella sairas.

Näin tämä oli ennen, kun kiusaaminen koulussa alkoi opettajan myötävaikutuksella, sitä jatkui vielä paljon myöhemmin työelämässä. Kauan on aikaa mennyt, ennen kuin kiusaamiseen aletaan tosissaan puuttumaan. Mitä kiusaajista tulee, ellei heitä ajoissa toimiteta terapiaan, rikollisia, muttei aikanaan ollut muuta terapiaa kuin koulussa karttakeppi ja kotona vitsa. Kiusaaja saattoi joutua jopa jälki-istuntoon mikä tarkoitti, että kiusaajan uhri seuraavana päivänä kotimatkalla sai turpaansa.

Mitä koulukiusaamiseen tulee, sitä on ollut aina. Nyt se vaan on tullut raaemmaksi. Tuskinpa tätä voi kitkeä kokonaan pois jollakin mahtikäskyllä, ei. Tämä yhteiskunta ja sen arvopohja, jossa elämme suosii juuri tällaista antaa eväät tällaiselle toiminnalle. Lastenkin elämä on ikään kuin saalistamista, heikomman ja osattoman nujertamista.

Päättäjät ja Virkkunen katse peiliin.

Onkohn tämä koulukiusaus seurausta yhteiskunnan yleisistä asenteista? Eli siis heikompi pyritään aina nujertamaan. Yhteisöllisyys on heikkoa, koska yhteiskunnassa painotetaan yksilöiden menestystä.

Koulussa kuisausta harjoittavat myös opettajat. Oppilaat kiusaavat toisiaan niin salaa, ettei opettaja sitä voi huomata. Näin on poikani minulle kertonut. Itse kielsin poikaani ketään kiusaamasta. Jos joku alkaa häntä kiusata, kehoitin lyömään kiusaajaa suoraan turpiin.

P.S.

Angela Merkeliä kiusattiin koulussa myös, kunnes hän läimäytti kiusaanjaansa voimakkaasti kasvoihin. Siihen loppui hänen kiusaamisensa.

Koulukiusaamista hoetaan nyt hokemisen vuoksi. Poliitikotkin ovat etunenässä tarjoilemassa kaikenlaisia vippaskonsteja, mutta ongelma pysyy ja jatkuu vielä työelämässä. Todellisille viisaille (esim. sosiologit) ei näyttäisi olevan tilaa eikä sanottavaa, vaan poliitikot kalastelevat vaalien alla itselleen ääniä.

Syyt ovat paljon syvemmällä yhteiskunnassa, jossa olisi tosi viisaille pohtimista. Tämä nykymeno ei hyvältä näytä. Näitä asioita ei paranneta yhdessä yössä.

Koulukiusaamisessa on se ongelma, että kiusaamisen tunnistaminen ei ole aina helppoa. Ei ole mitään yksiselitteistä kaavaa jolla voisi tunnistaa, milloin on kyse kiusaamisesta ja milloin kavereitten keskinäisestä leikkimielisestä kahinoinnista.

Syitä löytyy kaikilta, vaikka ratkaisuja kaivattaisiin. Kun joku ehdottaa jonkinlaista ratkaisua, se teilataan ja keksitään vaan lisää syitä käytökselle. Jos mielestänne KiVa-koulu hanke ei sovellu koulukiusaamisen poistoon, niin kertokaapas mikä sitten auttaisi? Mitä voimme tehdä kiusaamista vähentämiseksi. (Koko yhteiskuntaa ei ole mahdollista muuttaa, vaikka siellä syyt olisivatkin, olkaa realistisia!) Tässä on ehdotus, jolla yritetään tehdä jotain, eikä vain keskustella. Toimintaa! Ei se auta, että asioista puhutaan kauniisti, on pyrittävä muuttamaan asioita.

Ei tässä mitään ohjelmia tarvita. Sen kuin lopetataan kiusaaminen. Se on tahdon asia.

Voi miten tuntuu KiValta. Hennalle peukut pystyyn, jotta asia menee eteenpäin. Voi niitä Öllöstökkejä jotka tätä vastustaisi.

Vielä kun mietitään ettei pelkästään velvoiteta, vaan lisätään tarvittavia resursseja asian eteenpäin viemiseksi, jotta kansan kynttilät jaksaisivat.

Maallikko kävelee loppuvuoden peukut pystyssä, mahdollisuuksien rajoissa.