Aku Louhimiehen uusi elokuva, Vuosaari, on kuvaus suomalaisesta rakkaudesta. Elokuvassa seurataan yhden viikon ajan yhdeksää Suomen Vuosaaressa tapahtuvaa tarinaa. Näiden vuosaarelaisten ihmissuhteet ovat järjestään rikkonaisia tai vähintäänkin särkymässä. Kaikki henkilöt ovat eksyksissä omassa elämässään ja heistä kukin on ajautumassa kestokykynsä rajoilla. Kaikkia heitä yhdistää kuitenkin sama tavoite, löytää tie takaisin muiden ihmisten luokse ja tulla taas rakastetuksi.

Enemmän kuin elokuva rakkaudesta Vuosaari on kuvaus pahoinvoivista ihmisistä etsimässä itseään, suuntaa elämäänsä ja yhteyttä toisiin ihmisiin. Tapahtumat on sijoitettu pimeään talveen, jonka harmaa synkkyys kuvastaa hyvin elokuvan ihmisten mielenmaisemaa. Tämän erittäin tiheätunnelmaisen elokuvan näyttelijäntyö on kauttaaltaan vahvaa ja sen kuvaamat ihmiskohtalot saavat niskakarvat nousemaan pystyyn.

Erityisplussaa Vuosaarelle on annettava siitä kuinka vaivattomasti ja ilman selityksiä se esittelee monikulttuurisen Suomen. Elokuvan maailmassa on sikin sokin luontevasti, niin eri maista tulevia kuin erivärisiä suomalaisia. Yhteistä heille kaikille on tämän Vuosaaren henkinen ahdistus.

Itse en elokuvan jälkeen pystynyt tunneryöpyltäni hetkeen kuin pyörittämään päätäni epäuskoisesti. Jos tämä on se maailma jossa Aku Louhimies elää, tai kuva maailmasta jollaisena hän sen näkee, en voi kuin olla tyytyväinen, että emme asu samassa vuosaarelaissuomalaisessa todellisuudessa.