Kulttuuri |

Vuosikymmen synkkää musiikkia, mustia vaatteita ja ihmismielen pimeää puolta – SYNΛPSI-klubi jättää kalmankalpeat jäähyväiset

Suomen pitkäikäisimpiin vaihtoehtoklubeihin kuuluva SYNΛPSI-klubi täyttää kymmenen vuotta ja lopettaa samalla toimintansa kaksipäiväisellä tapahtumalla, jossa on 26 esiintyjää yhdeksästä eri maasta. SYNΛPSI on tuonut Suomeen lukuisia merkittäviä konemusiikin edustajia.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Reilu vuosikymmen sitten Kalle Kirjalainen tutkiskeli Helsingin klubitarjontaa. Kirjalainen oli kuunnellut jo pitkään teknoa ja trancea, mutta oli nyt innostunut synkemmän konemusiikin kalseista nuoteista ja halusi myös perustaa musiikkisuunnan ympärille uuden klubin.

– Kun katseli tuolloista kotimaista vaihtoehtoskeneä, niin siinä oli mukana paljon ihmisiä, jotka panostivat ulkonäköönsä ja joille koko skene oli iso elämäntapajuttu. Tapahtumatuotanto oli kuitenkin tuolloin aika lapsenkengissään. Tuntui että siinä oli iso epäsuhta, kuinka paljon järjestäjätahot panostivat konseptointiin, produktioon ja markkinointiin ja kuinka intensivisesti taas ihmiset olivat mukana tässä tietyssä alakulttuurissa.

.
Kalle Kirjalainen miksaamassa Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Polkua SYNΛPSIlle raivasi myös silloinen metallibuumi.

– Tosigoottihan ei koskaan myönnä että metalli olisi millään tavalla vaikuttanut asioihin, mutta metallimusiikin suosion takia näihinkin kuvioihin valui uutta väkeä ja energiaa. Suomi-metalli toi myös esille tietynlaisen estetiikan ja edesauttoi sitä, että kuka tahansa saattoi pukeutua mustiin vaatteisiin ja nahkaan.

Nimi klubille haettiin kahdesta adjektiivista, synteettisestä ja psykedeelisestä.

– Synteettinen kuvaa konemusiikkia, joka tulee ihmismielen pimeältä puolelta, jostain sieltä missä ihmisyys kuolee. Psykedeelisyys kertoo tapahtuman kokonaisvaltaisuudesta ja heittäytymisestä, Kirjalainen tarkentaa.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Combichristista VNV Nationiin

SYNΛPSI-klubilla on kuultu ja soitettu lähinnä industrialia ja Electronic Body Musicia, mutta myös perinteisempää goottirockia ja erilaisia rankan ja synkän konemusiikin sekä elektron alalajeja.

Klubin tapahtumat ovat jakautuneet karkeasti ottaen kahteen ryhmään. Toisaalta on ollut dj-vetoisia tanssi-iltoja, toisaalta taas isoja bänditapahtumia, joissa on vierailut synkän skenen isoja nimiä kuten Combichrist, Aesthetic Perfection, Grendel ja Spetsnaz. Monet huokailivat ihastuksesta ja hämmästyksestä, kun Kirjalainen onnistui vuonna 2007 buukkamaan Suomeen brittiläisen, omassa genressään tuolloin ja nytkin huippusuositun ja -arvostetun EBM/synthpop-yhtye VNV Nationin.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

– Ei ulkomaalaisten bändien tuominen vaikeaa ole, kyse on vain siitä miten esität asian. Ei kannata näytellä yhtään isompaa tai pienempää tekijää kuin mitä oikeasti on. Jos kyseessä on keikkaileva yhtye, niin kyllä se haluaa esiintyä mahdollisimman monessa paikassa. Samaa mieltä on luonnollisesti bändin agenttikin, joka tahtoo että bändi on viikonloppuna mieluummin keikalla kuin kotonaan, Kirjalainen toteaa.

– Kyse on lähinnä yleisestä neuvottelutaidosta ja siitä, että pystyy samastumaan myös vastapuolen asemaan. Se että löytää ratkaisun johon ovat tyytyväisiä kaikki.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Jokapaikan megamoguli

SYNΛPSIssa Kirjalainen on joutunut ja tottunut tekemään lähes kaikkea. Samalla hän on kokenut klubinvetämistä useasta eri näkökulmasta.

– Kysyisit mieluummin, mitä en ole tämän klubin tiimoilta tehnyt. Kyseessä on koko paletti, ei tässä minkäänlaiseksi megamoguliksi ole pystynyt heittäytymään. Kaikkea on tullut tehtyä siivoamisesta tavarankantamiseen, konseptointiin, myyntiin ja markkinointiin. Siihen päälle tulee vielä yleinen turpaanottaminen: tämähän on hommaa, jossa olet myös tulosvastuullinen artistien ja tapahtumapaikan suuntaan. Ja joskus joutuu myös selvittelemään muiden tekemiä virheitä.

Kirjalaisen mukaan tapahtumanjärjestäjän pitää varautua oikeastaan kaikkeen mahdolliseen.

– Yhdelle artistille oli tullut yllätyksenä se, että palkkiosta pitäisi maksaa veroa. Kun tämä asia otettiin esille, ilmoitti artisti ettei aio soittaa, jos niitä veroja pidätetään.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Rakas, työteliäs harrastus

Kymmenestä vuodesta ja lähes sadan tapahtuman järjestämisestä huolimatta Kalle Kirjalainen kokee SYNΛPSIn harrastukseksi.

– Ammatti on sellainen juttu, jonka pitäisi elättää, tällainen vaihtoehtoklubin pyörittäminen ei elätä. Joidenkin yksittäisten iltojen tuotolla voisi tienatakin, jos ei ikinä panostaisi mihinkään, mutta jos jotakin on jäänyt käteen, niin sitä on sijoitettu klubin toimintaan. Vaikka tätä on tehnyt kuin työtä, niin määritelmällisesti se on jäänyt harrastukseksi.

Ammattimaisuudesta Kirjalainen ei tosin ole tinkinyt.

– Ammattimaisuus on sitä, että kun tapahtuma järjestetään, niin ensisijainen tavoite ei ole se, että jos nyt jotenkin selviäisi seuraavan päivän krapulasta.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Tyrehtyvät kassavirrat

Kymmenen vuoden aikana Kirjalainen on nähnyt myös kotimaisen ravintola-alan muutoksen.

– Muutos näkyy etenkin siinä, että ihmiset ovat tällä hetkellä tarkempia rahankäytöstään. Vuosikymmen sitten myös live-musiikin tarjonta oli voimissaan, kunnes se saavutti huippunsa vuonna 2010 ja on ollut siitä lähtien laskusuunnassa.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Vuonna 2006 Helsingin yöelämää dominoivat myös SK-ravintolat.

– En ole kaikista bisnesasioista samaa mieltä kuin Sedu Koskinen, mutta hän oli selkeästi yrittäjä, joka ajatteli monet toimialakonseptit uusiksi. Olisi hyvä, jos tulisi joku samanlainen, joka pystyisi uudistamaan nykyistäkin ravintola-alaa.

– MaRa eli Matkailu- ja Ravintolapalvelut ry raportoi joka vuosi siitä, miten yökerhobisnes on yhä isommassa kriisissä. Firmoja johdetaan yleisestikin excelin perusteella, ja sitten kun kassavirta tyrehtyy, nostavat monet firmat hintoja. Jos vain löytyisi sellainen visionääri, joka saisi volyymin kautta kassavirrat nousuun.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Yökerho on so last season

Kirjalainen kokee yökerhon konseptina, jonka aika on jo ohittanut tai on ohittamassa. Poikkeuksiakin tosin löytyy.

– Kaiku, Siltanen, Kuudes linja ja Ääniwalli – se on maailmanmestaruustason näyte, miten nuo porukat ovat oman tyylinsä rakentaneet ja tehneet.

Kalle Kirjalaisen mielestä ravintoloiden sulkemisajat pitäisi vapauttaa.

– Alkoholia ei tarvitsisi saada myydä loputtomiin, kello neljä olisi hyvä raja kuten nytkin, mutta se olisi jokaisen oma asia, kuinka kauan haluaa pitää tapahtumaansa tai ravintolaansa auki. Tämä on klubijärjestäjän näkökulmasta ravintola-alalla oikeastaan ainoa ongelmallinen juttu, muutenhan aika monet asiat ovat toteutettavissa tai kierrettävissäkin.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Gay-SYNΛPSI

Vaikka SYNΛPSI-klubin konsepti on varsin selkeä, on Kirjalaiseen toisinaan otettu yhteyttä yllättäviltäkin tahoilta.

– Jokin aika sitten Helsinki Priden alla tuli eräältä seksuaaliasioihin erikoistuneelta järjestöltä tiedustelu, että voisiko pride-viikonloppuna järjestää hieman erilaisen SYNΛPSIn. Kyseisenä vuonna homojen oikeudet Venäjällä olivat tapetilla, ja SYNΛPSIsta olisi haluttu muokata Venäjä-teemainen homoklubi. Minusta tämä olisi ollut siisti idea, vaikkei SYNΛPSI mikään seksuaaliklubi olekaan. Toisaalta meillä on käynyt ihmisiä aseksuaaleista homoihin ja biseksuaaleista heteroihin.

Kotimaista vaihtoehtomeininkiä Kirjalainen jaksaa hehkuttaa, vaikka sitä vertaisi esimerkiksi Keski-Euroopan vastaavaan.

– Suomessa ja Helsingissä on koko Euroopan paras yleisö. Täällä ei täkäläisten klubien, klubiyleisön tai yleensä kenenkään, joka on mukana vaihtoehtoskenessä tarvitse hävetä yhtään mitään.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Kuollut ja kuopattu

Tämän viikonlopun jälkeen ei Kirjalainen enää aio SYNΛPSI-konseptiin palata.

– Jos joku odottaa että klubi tulee takaisin, sitä saa sitten odotella hautaan asti.

Tällä hetkellä miestä kiinnostaisi hieman kokeellisempi yhdistelmä.

– Ruokavetoinen tilaisuus ja klubi olisi yhdistelmänä tutkimisen ja kokeilemisen arvoinen. Steam- ja cyberpunkin sekä ruokaklubin kohtaaminen voisi olla hienoa, Kirjalainen maalailee.

Ja ei kotimainen synkistely todellakaan SYNΛPSIin lopu. Helsingissä gootti- ja industrial-tunnelmia tarjoavat edelleen sellaiset klubit kuten Infektio, Deadly Beat, Anvil ja Dead Souls Gathering. Tampereella taas toimivat Redemption Club ja Lumous-festivaali.

Jutun kuvat on otettu klubin ensimmäisenä päättäjäispäivänä perjantaina 26.02.

.
Kuva: Jussi Mankkinen / Yle

Tuoreimmat aiheesta: Kulttuuri

Tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä