- Itsensä työllistäjät eivät ole oikein palkansaajia eivätkä yrittäjiäkään. He ovat hyvin eri asemassa olevia ihmisiä, joiden toimeentulo ja sosiaaliturva ei ole mitenkään hääppöinen, työministeri Lauri Ihalainen sanoo.

Itsensä työllistäjiä on jäljessä laahaavien tilastojen mukaan noin 160 000. Viime vuosina määrä on kasvanut yhtä paljon kuin sitä ennen 10 vuodessa.

- Itsensä työllistäjä on työsuhteen ulkopuolella työllistyvä ihminen. Hän tekee oikeastaan ihan samaa työtä kuin joku toinen palkkatyösuhteessa, mutta hän ei ole palkkatyösuhteen turvassa. Se on hänelle usein ainut tapa jatkaa työntekoa, toteaa työelämän tutkija Anu Suoranta SAK:sta.

Aito yrittäjyys luo kasvua, mutta pakkoyrittäjistä suuri osa saa toimeentulo- ja asumistukea. Eläkettä tai lomia ei kartu, työterveyshoitoa ei ole. Viidenneksen ansiotaso jää köyhyysrajan alapuolelle.

- Puhutaan jopa 10 000 euroa pienemmistä vuosituloista kuin SAK-laisella palkansaajan asemassa olevalla työntekijällä, Suoranta kertoo.

Kunnat kannustavat yrittäjyyteen uusilla aloilla

Itsensä työllistäjiä on rakennus-, kuljetus- ja kulttuurialoilla. Nyt kunnat ja kuntayhtymät haluavat lasten-, kodin-, vanhusten ja kiinteistönhoitajista yrittäjiä, kertoo JHL:n tuore selvitys.

- Palvelu- ja hankintastrategioita ollaan päivittämässä. Itsensä työllistäminen on siinä yhtenä vaihtoehtona, jotta saataisiin säästöjä aikaiseksi, kertoo JHL:n yhteiskuntapolitiikan päällikkö Päivi Niemi-Laine.

JHL ei usko pienipalkkaisten pakkoyrittäjyydestä syntyvän säästöjä.

- Pitkällä tähtäimellä kunnat ei taatusti hyödy yhtään mitään, SAK:n Suoranta toteaa.

- Tällä hetkellä näitä ulkoistettuja palveluita, joita on ollut hoivapuolella, ja tiettyjä kiinteistöpuolen tehtäviä ja ruokapalvelutehtäviä on jo jouduttu ottamaan takaisin kuntien tehtäviksi. Syynä on se, että kustannukset ovat karanneet käsistä, sanoo JHL:n Niemi-Laine.