Hämeenlinna sai pitkään odotetuissa Suomen 1952 kesäolympialaisissa järjestääkseen nykyaikaisen 5-ottelun kilpailut. Lajeina olivat 300 metrin uinti, neljän kilometrin maastojuoksu, esteratsastus, pistooliammunta ja kalpamiekkailu. Jo lajivalikoimasta näkee, että 5-ottelu oli alun perin sotilastaitolaji. Niinpä Hämeenlinnan kisojenkin osanottajista suurin osa oli sotilaita, vaikka Hämeenlinnassa ensi kertaa siviilit lähtivät valtaamaan lajia.

Suomen toiveet Hämeenlinnassa olivat korkealla, mutta odotettuja henkilökohtaisten kisojen mitaleita eivät suomalaiset kaulaansa saaneet. Joukkuekilpailussa Unkari vei kullan, Ruotsi hopean ja Suomi sai tyytyä pronssiin. Parhaat suomalaiset olivat parhaan kymmenen joukossa Olavi Mannonen ja Lauri Vilkko, jotka ovat todennäköisesti tulossa myös Hämeenlinnan olympialaisten 60-vuotismuistojuhlaan Ahvenistolle 20. heinäkuuta.

Hämeenlinna valmistautui yli vuoden

Hämeenlinna sai kisat, koska se oli vanha sotilaskaupunki, ja armeijalla oli tärkeä osa kisojen valmisteluissa ja läpiviennissä. Jo edelliskesänä Hämeenlinnassa käytiin 5-ottelun koekisat, jotka onnistuivat hyvin. Kisapaikat olivat Ahveniston maastossa. Sinne valmistuivat mm. maauimala, kahvilarakennus torneineen, juoksu- ja esteratsastusradat, miekkailukatokset ja ampumarata.

Kisakylä oli Aulangolla. Joukkueiden majoitustiloina olivat edelleen huonokuntoisina pystyssä olevat Kuusiston ja Koiviston parakit, Aulangon hotelli ja Katajisto. Ruokailupaikkana oli hotelli Aulanko. Alueen komendantilla oli oma toimistonsa. Aulangon harjoitusmaastoissa hikoilleet urheilijat saattoivat virkistäytyä Vanajaveden lisäksi rantasaunassa tai telttasaunoissa ja -suihkuissa.

Neuvostoliittolaiset ensi kertaa mukana olympialaisissa

Parhaiten Hämeenlinnassa ehkä on mieleen jäänyt kisapukuisten urheilijoiden ja eteläamerikkalaisten joukkueiden runsauden lisäksi naapurimaa Neuvostoliiton mukana olo ensi kertaa olympiakisoissa. Neuvostoliittolaiset eivät ottaneet osaa kisakylän sosiaaliseen elämään, vaan he olivat eristäytyneet omaan parakkiinsa Koivistoon.

Joukkueella oli mukana oma kokkinsa, ja he käyttivät omaa telttasaunaansa. Neuvostoliittolaisten pyynnöstä joukkueen parakkia ympäröi lauta-aita ja lisäksi vielä piikkilanka. Muuten kisakylä oli eristetty vain köydellä.

Kaupunki tarjosi runsaasti ohjelmaa

Kisavieraille oli varattuna mm. juhlaliputus, tukkilaiskisat, taidenäyttely ja muuta kulttuuria, hämäläistuotteiden messut, majoitus- ja ruokailupaikkoja, kioskeja, sirkus, tansseja, venetsialaiset, ja Hopealinja toi Hämeenlinnaan uuden laivansa M/S Aulangon. Kisakylä oli avattu jo 10. heinäkuuta.

Olympiatuli saapui Ahvenistolle olympiaviikon avajaisjuhlaan 20.7.1952 ja paloi kaupungissa koko viikon ajan. Ahveniston rinteillä oli avajaisissa runsaasti väkeä ihailemassa olympia-asuista urheilukeskusta. Osa kisojen maahockey-otteluista pelattiin Hämeenlinnassa Kaurialan kentällä 21. ja 23. heinäkuuta.

Varsinaiset 5-ottelun kisapäivät olivat 21.-25.7. Ensimmäisen päivän laji oli esteratsastus Ahveniston maaston 5 kilometriä pitkällä radalla, jolla oli 24 erilaista estettä. Toinen päivä oli miekkailupäivä, seuraavana Poltinahon puolella ammunta, 24. päivä Ahvenistolla uinti ja viimeisenä päivänä voitot ratkaiseva maastojuoksu.

Kiitosta kisoista ja hienoinen pettymys

Hämeenlinnassa järjestelyt sujuivat hyvin ja kommelluksitta. Vaikka tapahtumia ja väkeä oli paljon, poliisi ei juuri kirjannut järjestyshäiriöitä. Pientä harmia aiheutti, että sää viileni huomattavasti kisajoukkueiden tultua. Etenkin eteläamerikkalaisille tuotti vaikeuksia tottua viileään ilmaan ja veteen.

Loppujen lopuksi suuret yleisömäärät jäivät haaveeksi. Soihtuviestin tulojuhlaan myytiin runsaat 4000 lippua, viikon avausjuhlallisuuksiin vajaat 2000, venetsialaisiin yli 5000, mutta päättäjäisiin enää runsaat 700. Eri lajeista eniten veti väkeä ratsastus. Sitä seurasi vajaat 1800 lipun ostanutta, uintia runsaat 1000, ammunta kiinnosti hännänhuippuna tuskin nimeksi.

Vaikka kisakaupunki oli varautunut suureen väkimäärään, ruokailupaikat olivat loppujen lopuksi melko hiljaisia. Joukkomajoitustiloissa oli ajoittain suorastaan autiota. Mutta yhtä kaikki, hämeenlinnalaisten into kisoihin näkyi vähintään olympiatulen saapumisen innostuksena ja pitkänä valmistautumisena.

Olympiatuli sammui Ahvenistolla 25.7.1952 olympiafanfaarin soitua vielä kerran Hämeenlinnassa. Seuraavan kerran fanfaari soi kisojen muistojuhlassa Ahvenistolla 20.7.2012.