Tyttärensä ylioppilasjuhliin valmistautuva porvoolainen Eeva-Leena Juntunen ei yleensä suunnittele etukäteen tekemisiään. Kutsut juhliin Juntunen ajatteli lähettää kenties tiistaina, sähköpostitse.

Tyttären kummitäti on luvannut tuoda juhliin voileipäkakun ja ystävätär on luvannut lainata asuntonsa juhlatilaksi.

- Ajattelin tarjota kakkua ja kahvia. En haluaisi kuitenkaan itse leipoa mitään. Ehkä jostain saa vielä tilattua. Kuohuviiniä olisi kivaa tarjota, mutta turha sitä on ostaa, kun kaikki tulevat kuitenkin autolla.

Juntunen sanoo järjestävänsä juhlat ympäristön paineesta.

- Ristiäiset, lakkiaiset, häät tai hautajaiset - juhlat järjestetään, haluttiin tai ei. Se on semmoista patsastelua, vaikka sukulaisia on kyllä hauskaa nähdä.

Sen verran Juntunen antaa periksi, että sanoo leipovansa, mikäli leipomosta ei enää valmiita tuotteita saa.

-  Google auttaa reseptin löytämisessä. Yleensä kaikki yritelmäni ovat kyllä epäonnistuneet. 

Yksi ajatus on saanut Juntusen hieman stressaamaan.

- Tajusin, että minunhan pitää puhua juhlissa jotain. En nyt sitten tiedä, että lausunko jonkun runon vai laulanko. Epäilen, että jos joudun puhumaan, niin itku tulee silmään. Mutta pakkohan se on yrittää, kun on juhlakalun äiti.