Tenori Jorma Silvastin ura oopperalaulajana sai vauhtia Timo Mustakallio -laulukilpailun voitosta vuonna 1982.  Siihen johtivat opinnot Sibelius-akatemiassa ja Frankfurtissa, sekä kokemukset Savonlinnan lisäksi kansallisoopperan ja Frankfurtin oopperan kuoroissa. Pohjalla oli kuitenkin Savonlinnassa muun muassa Martti Talvelalta saatu esimerkki.

- Jos ei päälauseessa, niin ainakin sivulauseessa sai kuulla miksi tätä tehdään ja että kun tehdään, niin tehdään tosissaan, Silvasti kertoo.

Erityisen vaikuttava oli oopperantekijöiden yhteishenki. Monet suomalaiset solistit olivat kiinnitettyinä ulkomaisiin oopperataloihin ja tapasivat toisiaan ehkä vain Savonlinnassa kerran vuodessa. Jälleennäkemiset olivat sykähdyttäviä.

- Kaikki vaikutteet, mitä tämä yhteisö – hyvässä ja pahassa – antoi, jäivät kyllä ruumiin ja sielun sopukoihin. Oli tekemisen meininkiä ja oopperajuhlat olivat kasvussa. Oli hienoa olla mukana siinä vaiheessa, sanoo Jorma Silvasti.

Hehkeitä muistoja

Kesät kuorolaisena ja nuorena solistina Savonlinnassa jäivät muutenkin mieleen.

- Oli hienoa, kun sai olla aikuisten kassa töissä ja pääsi aikuisten kanssa ravintolaankin, muistelee nyt  53-vuotias Silvasti. Oli kiintoisaa olla mukana järjestelmällisessä toiminnassa harjoituksineen ja esityksineen.

- Nyt on vaikea uskoa, miten vähällä unella jaksoi laulaa ja esiintyä,  Silvasti ihmettelee. Herkkä muisto ovat Kerimäen Herttuassa pidetyt karonkat ja yöuinnit siellä.

- Se oli sellaista oopperan flower power –aikaa, vähän hippie –meinikiä.

Kesällä 1983 Silvasti lauloi ensi kerran Taikahuilun Taminon roolin. Takana oli jo muita solistitehtäviä ja kiinnitys Krefeldin oopperaan Saksassa.

Taminon roolissa Olavinlinnassa Silvastikin joutui jäynän kohteeksi. Kun Tamino paljastaa silkkiliinoin verhottua Paminan kuvaa, onkin siellä toisenlainen kuva.

- Ne kuvat eivät olleet Tekniikan Maailmasta, vaan ihan muista lehdistä, Viimeisellä kerralla vuonna 2000 liinojen alle olikin laitettu peili. ”En missään kuvaa kauniimpaa mä silmissäni nähnyt oo” kajahti silloin kuulemma erityisen hyvin, Silvasti nauraa.  

Nuoruuden opit pätevät yhä

Syyskuussa 2013 Jorma Silvasti astuu Savonlinnan Oopperajuhlien taiteellisen johtajan tehtävään. Omista nuoruuden kokemuksista ja historiastakin saadut opit pätevät siinäkin työssä. Mitään ei tarvitse keksiä uudelleen.

- Teen kyllä kaikkeni, että saadaan tekemisen into pysymään ja kehittymäänkin.

Pyritään tekemään niin korkeatasoisia teoksia kuin mahdollista, samoin miehitykset, ohjaukset ja kaikki kokonaisuudessaan. Perintö on se sama, mikä alkoi jo Aino Acktésta, sitten vuodesta 1967 ja uudesta noususta Olavinlinnan 500-vuotisjuhlilla vuonna 1975.

Näyttämölle Jorma Silvasti ei enää kaipaa. Mutta hän iloitsee esimerkiksi tämänvuotisen Taikahuilun nuorten solistien puolesta.

- He saavat saman mahdollisuuden, minkä minäkin sain. Juuri Savonlinna ja Taikahuilu ovat erinomainen mahdollisuus kouluttaa ja kasvattaa suomalaisia laulajia sekä musiikin ja oopperan tekijöitä, kuin myös yleisöä, Silvasti uskoo.

 - Kun näin toimitaan, niin ehkä Suomessa viimeinkin syntyy tunnustettu oopperaperinne ja perintö. Nyt on vaarana, että katsotaan jakso kerrallaan esimerkiksi johtajien mukaan. Meidän kaikkien johtajien kannattaa katsoa vähän taaksekin päin ja tietenkin astua eteenpäin. Näin saadaan parhaassa tapauksessa synnytettyä Savonlinna –perhe, Silvasti ennustaa.