Monelle toimittajalle on tuttua, että esimerkiksi kaupan myyjä kieltäytyy antamasta haastattelua. Myyjällä voisi olla paljonkin sanottavaa, mutta suu on pidettävä supussa yrityksen johdon määräyksestä.

Savon Sanomien taloustoimittaja Marika Löf törmäsi ilmiöön yrittäessään saada matkapuhelimia koskevaan juttuunsa kuvaa, jossa olisi ollut matkapuhelinmyymälän myyjä, asiakas ja lyhyt kommentti myyjältä. Ei onnistunut.

- Myyjä sanoi, ettei heillä ollut oikeutta antaa minkäänlaisia kommentteja. Niiden jakaminen kuului vain johtotason henkilöille, Löf kertoo.

Julkisuuskontrolli tiukkenee

Nykyisin on tavallista, että yritys valitsee haastateltavat toimittajalle. Lisäksi haastatteluhetkellä yrityksen edustajan vierellä seisoo monesti viestinnän ammattilainen tarkastamassa tietojen paikkansapitävyyttä. Pahimmillaan jopa puhelinkeskusteluja kuunnellaan.

Helsingin Sanomien taloustoimittaja Tuomo Pietiläinen teki pari vuotta sitten selvityksen yritysten pyrkimyksistä hallita julkisuuskuvaansa. Pietiläinen kysyi kymmeniltä taloustoimittajilta ja yritysten viestintäjohtajilta, kuinka yritykset pyrkivät kontrolloimaan toimittajia.

Mukana kyselyssä oli 38 taloustoimittajaa ja 31 viestintäjohtajaa. Kyselyssä selvisi, että noin neljäsosa toimittajista oli ollut tilanteessa, jossa yrityksen viestinnän henkilökuntaa oli ollut paikalla toimittajan haastatellessa yrityksen edustajaa. Viestintäjohtajista lähes puolet ilmoitti, että yrityksellä on tapana pitää viestinnän edustajaa haastattelutilanteessa mukana.

Yrityksen ylimpien johtajien haastatteluissa käytäntö oli vielä yleisempi. Jopa 60 prosenttia toimittajista sanoi, että viestinnän edustaja oli ollut mukana, kun haastateltiin yrityksen johtajaa.

Kuvaavaa on, että yli viidennes toimittajista kertoi olleensa tilanteessa, jossa viestintähenkilön läsnäolo oli ollut ehtona koko haastattelun saamiselle.

Julkisuudenhallinta seuraa rahaa

Tuomo Pietiläinen ei usko, että tilanne on parin vuoden aikana yhtään helpottanut.

- Ilmiö on lähtenyt luultavasti Yhdysvalloista ja sieltä sen ensimmäisenä omaksui Suomeen Nokia. Uskon, että ilmiö siirtyy pikkuhiljaa muualle, esimerkiksi kulttuurin puolelle. Ehkä jopa julkiselle puolellekin, kaikkialle missä on kyse rahasta, Pietiläinen sanoo.

Toimittajan ja kuvaajan kannalta yrityksen viestinnän läsnäolo on usein hämmentävää. Se myös vaikeuttaa ja monimutkaistaa työtä. Yrityspuolella tiukentuneeseen julkisuuden kontrollointiin suhtaudutaan kuitenkin luontevasti.

Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen professorin Leif Åhlbergin mukaan viestinnänammattilaisten koulutuksessakin painotetaan nykyisin maineen hallintaa. DNA:n viestintäjohtajan Vilhelmiina Wahlbeck sanoo, että kontrollointi on tarpeellista, sillä internetin kautta jutut voivat levitä laajalle.

- Yrityksille on tärkeää, että annetaan mahdollisimman oikea ja totuudenmukainen kuva. Ja että yritys esiintyisi julkisuudessa mahdollisimman myönteisessä valossa, Wahlbeck sanoo.

Arkaluontoisen tiedon saanti vaikeutuu

Toimittajat taas näkevät selvästi, mikä riski entistä valvotummassa julkisuudessa on. Pietiläinen pelkää, että toimittajien mahdollisuudet kaivaa esiin yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa vaikeutuu.

- Yrityksillä on paljon salattavaa. Tulee mieleen Soneran taannoinen teleurkinta. Jos on olemassa uhka, että yritykset kaivavat vuotajat esiin, ihmiset eivät enää uskalla kertoa uutisia toimittajille.

Pietiläinen painottaa, että toimittajien perustehtävä on olla vallan vahtikoirana ja tuoda neljäntenä valtiomahtina öljyä valtion rattaisiin.

- Jos tämä ei ole mahdollista, koko demokratia on uhattuna.