Kansan huutoon pitää vastata!

päivitetty 22.09.2008 klo 11.58

HS-gallup sen todisti: kansa haluaa vaaliteemoiksi sairaanhoidon ja vanhukset. Eikä tämä ole mikään yllätys, sillä samat teemat olivat kärjessä myös neljä vuotta sitten. Gallup-tulos kertoo, ettei ongelmia ole neljässä vuodessa kyetty ratkaisemaan! - Nyt vain puolueet, kortit pöytään ja töihin!

Ongelman ratkaisemisen voi aloittaa vaikka HUS:sta, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä, joka pitää sisällään sellaisen "kruununjalokiven" kuin Meilahden kuuluisan sairaalan!

Edellä oleva kuulostaa minunkin korvissani yksinkertaistetulta ja populistiselta. Mutta totta se on; sairaanhoito ja vanhustenhuolto pitää saada toimimaan. Asia on tietysti monimutkainen ja kun sen problematisoi, alta löytyy tukku vaikeita haasteita. Helpoin ratkaisutapa on ollut, että käännytään konsulttien puoleen ja pyydetään uutta organisaatiomallia. Se tie on jo koettu; ei heillä ole salattua viisautta. He osaavat kyllä rahastaa niin eduskuntaa kuin HUS:kin. - Eivätkä lääkärit ja juristit nyt ihan tolloja ole! Pitäisi luottaa oman henkilöstön osaamiseen. Ja täytyy muistaa, ettei konsultin suusta aina mitään "totuuden sanaa" kuulla; heidän pitää haistaa tilaajansa toiveet, muuten ei työ ja palkkionmaksu jatku.

Suurin ja merkittävin muutos on tullut yhteiskuntakehityksen kautta. Nyt on lopullisesti siirrytty hyvinvointivaltiosta kilpailuttamiseen perustuvaan yhteiskuntamalliin. Ennen oli helpompaa: kun Suomessa havaittiin jokin yhteiskunnallinen epäkohta, soitettiin Ruotsiin ja pyydettiin Tukholman kirjeenvaihtajalta juttua siitä, miten hyvinvointivaltion mallimaa on ongelman ratkaissut. Aikansa se toimikin, mutta sitten tuli verotuksessa kipuraja vastaan, eikä asioita voitukaan ratkaista valtion ja kuntien avulla. Siirryttiin vaivihkaa uusliberalistiseen talouteen. Meillä ei tällaisia termejä käytetty, mutta oikeaoppisesti täälläkin on verotusta kevennetty ja toimintoja yksityistetty!

Kuuntelin kuukausi sitten emeritusprofessori Tuomo Martikaista Kunnallisalan kehittämissäätiön hulppeissa tiloissa Helsingin ydinkeskustassa. Hän ja Sami Fredriksson esittelivät kyselytutkimustaan "Julkista vai yksityistä - kuntalaisten palvelua koskevat valinnat". Martikainen osaa kärjistämisen taidon, ja sai väitteillään presidentti Tarja Halosenkin lämpenemään viime viikon Presidenttifoorumissa Linnan kristallikruunujen alla.

Martikaisen havainto on yksinkertainen: kilpailulliset toimenpiteet ovat luoneet kuntiin uuden toimintakulttuurin. Raskaasta hyvinvointivaltiosta on siirrytty kevyempään, markkinoiden ohjaamaan kilpailuvaltioon. Martikainen tulee kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan kannattajia vastaan toteamalla, että tavoite on edelleen sama; nyt siihen pyritään vain toisin keinoin.

Tehokkuutta ja joustavuutta on haettu jo monta vuotta kunnallisten palvelujen kilpailuttamisella ja ulkoistamisella. - Kuulostaa yksinkertaiselta ja näppärältä, mutta mitään valmista mallia ei ole, vaan kaikki tapahtuu yrityksen ja erehdyksen kautta. Esimerkin voisi ottaa näin autottoman päivän kunniaksi Helsingin lähiliikenteen kilpailuttamisesta. Kun periaatteena on ollut, että halvin tarjous voittaa, niin nyt täällä jää kuskipulan takia vuoroja ajamatta ja samalla voi katsella Euroopan surkeimpia busseja. Eli heikot liksat ja vanhat, halvat bussit!

Ei ole helppoa olla kuntapäättäjä näinä syvän murroksen aikoina! Ja kun vielä on niin, ettei kuntien vastuuta hyvinvointipalvelujen toimivuudesta ja turvallisuudesta voi mihinkään ulkoistaa, niin taakka sen kun kasvaa.

Hannu Lehtilä

P.S. Tänään on syyspäiväntasaus. Nyt mennään kalenterinkin mukaan kohti talvea. Mutta nyt ainakin täällä Helsingissä on harvinaisen hieno ilma; ei sada ja jopa aurinko näkyy. Nautitaan siitä; lenkkarit jalkaan ja lenkille! - Tavataan keskiviikkona.