Vaalidemokratia vaatii puolueita

päivitetty 30.09.2008 klo 08.57

Kuntavaalit osoittavat monin tavoin kansalaisten suhtautumisen poliittisiin puolueisiin. Muutaman viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kuntavaalien äänestysprosentti on laskenut parikymmentä prosenttiyksikköä. Samana ajanjaksona puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on puolittunut. Puolueiden järjestötoiminnan vaimea nykytila ilmenee näissäkin vaaleissa vaikeuksina saada ihmisiä liikkeelle vaalityöhön.

Toisaalta tämä on vain yleiskuva. Kuntamuutokset huomioon ottaen
ehdokkaiden kokonaismäärä ei juurikaan laskenut viime vaaleista ja erot vaihtelivat puolueittain. Jos puolueen järjestötoiminta ja kampanjointi ovat nyt myötämäessä, vaalitulokseltakin on syytä odottaa paljon. Mikä merkitys ehdokkaan puolueella on kuntavaaleissa ja mitä ehdokkaat ajattelevat puolueista?

Vaalidemokratian peruspilari

Puolueet vastaavat kuntavaaleissa näkyvimmästä valtakunnallisesta kampanjoinnista mutta myös suuresta osasta julkisuudelta piiloon jäävää taustatyötä. Puoluejohtajat tähdittävät television vaaliohjelmia ja puolueen kansanedustajat toimivat alueillaan sekä omissa kunnissaan kampanjoinnin vetureina.

Tunnettuuden hehkun taakse jää suurin osa puoluejärjestöjen merkittävästä kansalaistoiminnasta, jolle vaalidemokratia perustuu. Puolueet aktivoivat ihmisiä kannattajikseen, jäsenikseen ja ehdokkaikseen. Lisäksi ne kantavat suurvastuun vaalityöstä ja pyrkivät kouluttamaan omiaan luottamushenkilötyöhön. Ilman hyviä ehdokkaita yksikään puolue ei voi menestyä.

Sitä vastoin yksittäinen ehdokas tai ehdokasryhmä voi periaatteessa menestyä ilman puoluetta, tosin näin käy vain harvoin. Vaaleihin voi osallistua puoluelistojen ulkopuolella perustamalla valitsijayhdistyksen tai liittymällä sellaiseen. Suomessa tällaisten puolueiden ulkopuolisten sitoutumattomien ryhmien kannatus on ollut paikoittain merkittävää nimenomaan kuntavaaleissa. Sitoutumattomien valtakunnallinen kannatusosuus on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, muutamaan prosenttiyksikköön.

Kuntavaalit ovat siis eittämättä puoluepoliittiset. Aitoa puoluekilpailua esiintyy varmimmin siellä missä valitsijoille on tarjolla useiden poliittisten ryhmittymien ehdokkaita. Lisäedellytyksenä on, että ryhmien ja ehdokkaiden välillä löytyy linjaeroja.

Kilpailunäkökulmasta katsottuna vähiten puoluepoliittiset kuntavaalit käydään sen sijaan poliittisesti yhdenmukaisemmissa kunnissa. Tämä voi kuulostaa nurinkuriselta, mutta näin on pääteltävä siitä, miten valitsijat perustelevat kyselyissä vaalivalintojaan. Yhden tai harvan hallitsevan puolueen kunnissa keskeinen ehdokkaan valintaperuste ei ole niinkään puoluekanta vaan itse ehdokas.

Puolueleima halutaan piiloon

Alkavaa ehdokkaiden kampanjointia on kiinnostavaa seurata siltä kannalta, miten he pitävät puoluettaan esillä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, puoluetaustan hehkuttamisesta ei synny suurta paloa varsinkaan mainonnassa. Puolueidenkin listoilla on monia sitoutumattomia ehdokkaita ja ehdokkaina olevat puoluejäsenetkään tuskin innostuvat asiasta. Pienissä kunnissa puolueen näkyvään esillä pitoon ei usein ole syytäkään, koska kunnallisasioiden hoito on niissä mutkattominta ja taustaryhmät ovat yleisesti tiedossa.

Ylivoimaisesti suurin osa kuntavaalien äänioikeutetuista asuu kuitenkin suurissa tai keskikokoisissa kaupungeissa, joissa valitsijoilla ei ole kunnon tietoa puolueryhmistä ja niiden kannoista. Valitettavan usein näiden kuntien ehdokkaat esittelevät paljon hanakammin omia kuin puolueensa linjauksia, vaikka valtuustoissa ajetaan ryhmätavoitteita.

Miksi puoluetta ei sitten pidetä esillä rinta rottingilla? Ymmärtääkseni kyse on samankaltaisesta ilmiöstä kuin ideologian häivyttämisessä puoluekampanjoista. Kuten puolueilla, ehdokkaillakaan ei ole mitään sitä vastaan, jos ääniä ropisee muualtakin kuin oman leirin kannattajilta. Pyöreiden viestien uskotaan tehoavan paremmin. Moni ehdokas ei myöskään halua puolueaktivistin leimaa otsaansa. Ajatellaan, että kun puolueet ja politiikka eivät tunnetusti ole oikein huudossa, on turvallisempaa sitoutua hissun kissun.

Politiikka ja vaalit janoavat kuitenkin rohkeita ehdokkaita, reippaita kanta-astujia, jotka tömistelevät esiin selkein mielipitein. Valitsijoiden kuluttajansuoja toteutuu kuntavaaleissa vasta silloin, kun ehdokas esittelee rinnan omia ja ryhmänsä toimintavaihtoehtoja, ja kun lupauksissa pysytään. Linjaukset ja niiden pitäminen ovat vaalien välttämätön tuoteseloste, jonka varmentaa peittelemätön puolueleima.

Sami Borg

YLE Uutisten vaaliasiantuntija Sami Borg on valtio-opin dosentti ja Tampereen yliopiston yhteydessä toimivan valtakunnallisen Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja.