Kannattaako luottaa vaalikoneeseen?

päivitetty 09.10.2008 klo 14.44

Noin 60 prosenttia Internetin käyttäjistä sanoo vierailevansa säännöllisesti jollakin valtionhallinnon tai kunnallishallinnon nettisivulla. Melkein puolet netin käyttäjistä uskoo, että Internet on saanut heidät kiinnostumaan enemmän yhteiskunnallisista asioista.

Tällaisia - aika yllättäviä - tuloksia on saatu, kun suomalaisilta on kysytty heidän netin käytöstään. Surffailemalla pääsee helposti tiedon äärelle, ja tämä seikka näyttää lisäävän sivutuotteena myös kiinnostusta perinteisempiä yhteiskunnan instituutioita ja vallan rakennelmia kohtaan.

Helppo ja melko viihdyttäväkin tapa hankkia tietoa vaalien alla ovat nettiin asettuneet vaalikoneet. Tämä ehdokkaita seulova kone kehitettiin alun perin YLEllä vuoden 1996 EU-vaaleihin. 1999 Helsingin Sanomat seurasi perässä lanseeraamalla oman koneensa. Nykyisin käytetyimpiä vaalikoneita ilmestyy vaalien yhteydessä YLEn, Helsingin Sanomien ja MTV3:n verkkosivuille. Viimeisimmissä (2007) eduskuntavaaleissa vaalikoneita oli ympäri nettiä: yhteensä noin 20. Koneita pystyttävät valtakunnallisten joukkoviestimien lisäksi paikallis- ja maakuntalehdet ja järjestöt. Koneiden aihealueet ja kysymykset vaihtelevat vaalikoneen laatijasta ja laatijoiden intresseistä riippuen. Myös koneiden ulkoasuissa, käytettävyydessä ja koneiden tavoissa valikoida "sopivia" ehdokkaita on vaihtelua.

Viime vaaleissa joka toinen yli neljästä miljoonasta äänioikeutetusta käytti vaalikonetta. Kun yli kaksi miljoonaa suomalaista istuu koneen ääressä klikkailemassa mielipidepallukoita, on aihetta puhua jo merkittävästä vaali-ilmiöstä. Käyttäjiä on siis runsaasti kaikissa ikäryhmissä. Kuitenkin erityisesti kansakunnan nuorimmat äänestäjät, alle 35-vuotiaat hakeutuvat netin vaalikoneiden äärelle.

Vaalikoneista etsitään tietoa ehdokkaista

Mihin vaalikoneita sitten käytetään? Kyselytutkimusten mukaan vaalikoneita käytetään ainakin tietolähteenä, kun halutaan olla perillä vaalikampanjoista ja ehdokkaiden näkemyksistä.

>> Taulukko: Vaalikoneet ja puolueen tai ehdokkaiden nettisivut ovat hiipineet perinteisempien tietolähteiden rinnalle

Viime vaalien yhteydessä vaalikoneita käyttäneet olivat myös melko yksimielisiä siitä, että vaalikoneet ovat hyvä tapa tutustua ehdokkaiden näkemyksiin. Melko yleisesti vaalikoneiden ajateltiin olevan tarpeellisia äänestäjien kannalta. Monet koneiden käyttäjistä uskovat, että vaalikoneet pistävät ehdokkaat pohtimaan asioita myös kansalaisten kannalta. Äänestäjät siis ajattelevat, että koneet toimivat jonkinlaisena signaalina myös äänestäjältä ehdokkaalle - eikä vain toisinpäin.

Vaalikoneiden runsaaseen käyttöasteeseen liittyy kuitenkin se harha, että ne jotka vaalikoneita eivät käytä, eivät seuraa vaaleja yhtä innokkaasti kuin koneilla vierailevat äänestäjät. Vaalikoneiden käyttäjät ovat aktiivisimpia vaalien seuraajia: he hakevat äänestyspäätöksen tueksi tietoa monista muistakin lähteistä. Vaalikoneiden käyttäjät suhtautuvat sitä paitsi vaalikoneisiin myönteisemmin kuin ne, jotka eivät niitä käytä. Vaalikoneilla on siis yllättävän paljon merkitystä niille, jotka ovat hyväksyneet ne työkalukseen, mutta paljon on niitäkin, jotka eivät koneista piittaa.

Äänestävätkö ihmiset koneen tarjoamia ehdokkaita?

Vaalikoneiden yhteydessä tutkijoita on mietityttänyt koneiden mahdollinen vaikutus ihmisten äänestyspäätökseen. Vuonna 2007 tehdyn kyselyn tulokset ovat yllättäviä: kolmannes vastaajista ilmoittaa, että vaalikone helpotti äänestyspäätöstä. Viidennes sulki pois jonkun ehdokkaan koneen myötävaikutuksella. Noin joka seitsemäs (15 % käyttäjistä) kertoi äänestäneensä koko lailla suoraan vaalikoneen ehdotusten pohjalta. Vaalikoneella näyttää siis olevan sekä taustoittavaa merkitystä että myös aika suoraviivaista vaikutusta äänestyspäätöksiin.

>> Kuvio: Suuntaa antavaa tietoa vaalikoneen mahdollisista vaikutuksista äänestämiseen tai ehdokkaan valintaan

Kenelle sitten voisi suositella äänestyspäätöksen tekemistä vaalikoneen laskemien ehdotusten pohjalta? Esimerkiksi Helsingin Sanomat varoitteli pääkirjoituksessaan (HS 2.10.2008), ettei vaalikoneiden laskenta-algoritmin esittelemään ehdokasjärjestykseen ole syytä luottaa ihan sellaisenaan. Jos vastaa itse hieman liioitellun painokkaasti, voi kone poimia ehdokkaita jotka vastasivat radikaalisti, mutta kuitenkin ratkaisevissa kohdin eri tavoin. Vaalikoneiden merkitykseen ja runsaaseen käyttöön on havahduttu, mutta vaalikoneiden laatijoidenkaan keskuudessa ei vielä oikein tiedetä pitäisikö koneita ylistää vai kavahtaa. Samaan aikaan vaalikoneiden käyttäjät vakuuttavat tyytyväisyyttään.

Vaalikoneiden luotettavuutta arvioidessa on syytä huomioida paitsi edellä mainitut koneiden mekaaniset puutteet (eli laskennallinen epätarkkuus samantyylisten ehdokkaiden ja äänestäjän vastausten välillä) myös ehdokkaiden ja äänestäjien vastausten sisällölliset epätarkkuudet. On vaikeaa, ellei mahdotonta, tarkasti luokitella omia mielipiteitään vaalikoneen edellyttämällä tavalla ja vielä lisäksi miettiä miten painottaa eri kysymyksiä. Tämä pulma pätee paitsi äänestäjään, myös ehdokkaaseen.

Ehdokkaat äänestäjiä penseämpiä vaalikoneille

Helsingin yliopiston teettämän kyselyn mukaan kansanedustajaehdokkaat vuoden 2007 vaaleissa olivat pääsääntöisesti epäluuloisia vaalikoneita kohtaan. Monet olivat huomanneet, etteivät saaneet edes itseään vaalikoneen ehdotuslistalle, kun olivat kokeilumielessä täyttäneet vaalikoneen itse uudelleen! Kyselyn valossa ehdokkaat näyttävätkin suhtautuvan keskimäärin äänestäjiä penseämmin vaalikoneisiin. Monen ehdokkaan mielestä vaalikoneet ovat kysymyksiltään väärin painottuneita. Ehdokkaiden mielestä koneiden suuresta lukumäärästä on myös kehkeytymässä epämiellyttävä riesa. Viime eduskuntavaalien ehdokkaat toivoivatkin, että ainakin suuret mediat (YLE, Helsingin Sanomat ja MTV3) rakentaisivat yhden yhteisen vaalikoneen.

Yhteistyön käytännön esteenä on kuitenkin joukkoviestinten halu toisistaan riippumattomuuteen ja vaalikoneen merkitys osana kunkin viestintävälineen julkista profiilia. Ehdokkaiden kritiikki kohdistaakin huomion tärkeään seikkaan: vaalikoneiden sisällöt ovat niiden laatineiden toimittajien ja järjestöjen työntekijöiden kädenjälkeä. Ei ole mitään "virallista" tärkeiden ja vähemmän tärkeiden asioiden listaa, jonka pohjalta vaalikoneiden kysymysten sisältöjä ja aiheita valitaan. Vaalikoneet toimivatkin vähän samaan tapaan kuin illan uutislähetys: katsoja ei voi vaikuttaa siihen mitä aiheita tällä kertaa käsitellään, missä järjestyksessä ja kenen näkökulmasta. Tätä puutetta on tosin ainakin suurten mediatalojen vaalikoneissa paikattu keräämällä yleisöltä etukäteen ehdotuksia kysymyksiksi, joista toimittajat ovat sitten valikoineet mielestään tärkeimmät vaalikoneen kysymyspatteriin.

Ehdokkaat itse kritisoivat vuolaasti juuri kysymysten aiheita ja niiden asettelua. Monen mielestä kysymykset kohdistuvat vääriin asioihin, kysymykset ovat liian mustavalkoisia tai johdattelevia. Osa ehdokkaista piti kysymystenasetteluja suorastaan puolueellisina: tämä kritiikki kohdistui kuitenkin useimmin järjestöjen kuin suurten medioiden vaalikoneisiin. Yllättävää kyllä, vaalikoneiden äänestäjiä aktivoivaa merkitystä ei ehdokkaiden keskuudessa juuri noteerata. Päällimmäisenä huolena viime vaalien jälkeen olikin eräänlainen vaalikoneähky: vaalikoneiden kautta saatavaa huomiota pidettiin liian pienenä suhteessa niiden täyttämiseen kuluvaan aikaan. Ehdokkaat eivät myöskään pitäneet vaalikoneita riittävinä kommunikaatiovälineinä äänestäjän ja ehdokkaan välillä. Osan innostusta latisti epäluulo toisia ehdokkaita kohtaan: vaalikoneita pidettiin poliittisen taktikoinnin välineenä.

Vaalikoneisiin vastaaminen on ehdokkaille totista puuhaa

Liki 700:stä kyselyyn vastanneesta eduskuntavaaliehdokkaasta valtaosa piti vaalikoneiden runsautta ahdistavana. Onkin helppo kuvitella, että 20 koneen pikkutarkka täyttäminen ja vastausten puntaroiminen on aika työlästä puuhaa. Tämä seikka - ja ehdokkaiden itsensä ilmaisema vastausten sisältämä ainakin jonkinasteinen satunnaisuus - on syytä ottaa todesta. Vaalikoneiden ehdottamat listat kelpaavat hyvin keskustelun pohjaksi ja suuntaamaan omaa mielenkiintoa ehkä itselle sopivimpiin ehdokkaisiin päin. Monet ehdokkaista itsestään pitivät erityisen tärkeinä vaalikoneen avoimia vastauksia: näiden vastausten tarkempaa lukemista voi siis suositella myös vaalikoneiden käyttäjille.

Kyselyssä kävi ilmi, että kansanedustajaehdokkaat vastaavat vain harvoin spontaanisti vaalikoneisiin. He hakevat taustatietoa vastauksiinsa useista lähteistä: itse asiassa useimmiten juuri puolueensa omasta vaaliohjelmasta. Puolueet antavat ehdokkaille myös usein jonkinlaista ohjeistusta vaalikoneiden täyttämistä varten, vaikkei näitä neuvoja toki aina kuunnellakaan. Viime eduskuntavaalien osalta voi kuitenkin sanoa, että ehdokkaiden vastaukset syntyivät usein prosessissa, jossa ehdokas tukeutui puolueen vaaliohjelmaan, kollegoihinsa ja esimerkiksi tiedonhakuun Internetistä. Vähemmistö perehtyi jopa muiden ehdokkaiden tapaan vastata koneisiin. Merkille pantavaa on, että kolmannes ehdokkaista kertoi täyttäneensä vaalikoneen jokin tietty äänestäjien erityisryhmä mielessä. Enemmistö kuitenkin kiisti tällaisen "taktikoinnin" ja ilmoitti vastanneensa vain omia mielipiteitään edustaen. Samaan aikaan nämä "kiistäjät" epäilivät keskimääräistä enemmän muita ehdokkaita taktikoinnista.

Eduskuntavaalien ja kuntavaalien vaalikoneet eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Kuntavaalikoneiden ehdottamia ehdokkaita ja heidän mielipiteitään voikin olla helpompi arvioida suhteessa tutun kunnan itselle tärkeisiin asioihin. Vaalikoneen väistämättömiä epävarmuustekijöitä voi hälventää pohtimalla jo ennen täyttämistä, mitkä asiat ja mielipiteet ovat itselle tällä kertaa niitä keskeisimpiä.

Miika Vähämaa

VTM Miika Vähämaa työskentelee Helsingin yliopistossa FISS-tutkimuskeskuksessa viestinnän tutkijana. Tutkimusaiheita ovat vaalikoneiden lisäksi suomalainen poliittisen viestinnän kulttuuri ja viestinnän rooli oppilaan matemaattisten valmiuksien kehittämisessä.