Helpot ja vaikeat äänet

päivitetty 14.10.2008 klo 11.15

Kuntavaalien ennakkoäänestys alkaa keskiviikkona puolitoista viikkoa ennen vaalisunnuntaita ja loppuu viimeisen kampanjaviikon tiistaina. Useimmat ennen vaalipäivää uurnilla käyvät voisivat hyvin äänestää myöhemminkin, mutta liikuntarajoitteisille ja vaalisunnuntaina pois paikkakunnalta oleville ennakko- ja kotiäänestys tarjoavat ainoan mahdollisuuden äänen antamiseen.

Varsinkin maaseudulla ennakkoäänestys on kätevä ja myös ekologinen tapa. Vaalipyhänä ei tarvitse erikseen huristella äänestyspaikalle.

Varmat äänestävät muita useammin ennakkoon

Tekniseltä kannalta Suomessa on edelleen helppoa äänestää, vaikka ennakkoäänestyspaikkojen määrä on vähentynyt. Tutkimusten mukaan helppous ja vaivattomuus ovat muullakin tavalla ennakkoäänestämistä kuvaavia termejä. Tämä liittyy paljolti siihen, että kannoistaan varmimmat äänestävät muita hanakammin ennakkoon.

Joillekin vaalien puoluevalinta on itsestäänselvyys ja ehdokas on ehkä sama kuin ennen. Silloin äänestämään lähtemistä on turha pantata. Päätöksentekotapojen toisessa ääripäässä kiinnikkeet puolueisiin, ehdokkaisiin ja äänestämiseenkin ovat taas niin ohuet, että saattaa tuntua samalta ketä käy äänestämässä. Silloinkin voi yhtä hyvin voi äänestää ennakkoon, jos paikka osuu kulkureitille.

Yllättävin helppouden alalaji tuli esiin vajaat pari vuosikymmentä sitten, kun tutkimme Pertti Pesosen ja Risto Sänkiahon kanssa vuoden 1991 eduskuntavaalien ennakkoon äänestämisen perusteluja. Monet haastatellut totesivat ennakkoäänestämisen yksityisyyttä paremmin turvaavaksi ja sosiaalisesti helpommaksi verrattuna vaalilautakunnan tuttujen kasvojen eteen marssimiseen. Tämä ei ollut niinkään isojen kaupunkien ilmiö vaan pienten ja keskisuurten kuntien piirre, etenkin jos valitsija ei edustanut poliittisilta kannoiltaan tai elämäntavoiltaan valtavirtaa.

Epävarmuuden takana on monia valintavaikeuksia

Valitsijakunnan suurelle enemmistölle äänestyspäätökset eivät kuitenkaan ole ihan helppoja. Tähän löytyy monia syitä. Suurelta osin vaikeudet johtuvat siitä, että puolueiden väliset erot eivät ainakaan vaalijulkisuudessa näytä mainittavilta. Jos valitsija ei löydä omaa puoluetta kampanjan aikana tai hänellä ei ole vakiintunutta puoluekantaa, ryhmäkannatus ei rajaa tarpeeksi mahdollisten ehdokkaiden määrää.

Hämmennystä voi aiheuttaa myös se, että sopivilta vaikuttavat ehdokkaat eivät erotu puoluelinjojen mukaan. Valitsijalle käypiä ehdokkaita on liian monista puolueista. Ja rikkana rokassa kenties vaalikonekin tarjoaa yllättäviä ehdokkaita sellaisista puolueista, joita ei voisi kuvitella äänestävänsä.

Valinnanvaikeuksia voi lisätä sekin, että ehdokkailta ja äänestämiseltä odotetaan aivan liikaa. Varsinkin ensikertaa äänestävät saattavat harkita ehdokasvalintaansa turhan hartaasti siihen nähden, että neljän vuoden kuluttua päätöstä saa pohtia uudelleen.

Ehdokkaalta edellytettäviä ominaisuuksia on silloin tällöin tiedusteltu eri vaaleissa, ja tutkimukset todellakin osoittavat riman olevan pääsääntöisesti aika korkealla. Kärjistetysti ehdokkaan pitäisi olla korkeasti koulutettu, edustava, kokenut, asiantunteva ja kielitaitoinen, mutta samalla tavallinen ja ihmisläheinen uusi kasvo. - On se niin vaikeaa löytää veroisiaan...

No, voihan valinnanvaikeuksien kokeminen myös osoittaa arvostusta vaaleja ja äänestämistä kohtaan. Jos ehdokasnumerot olisivat ihan samantekeviä, valintavaikeudet eivät olisi nuorten ilmoittamia kärkisyitä äänestämättömyydelle. Toisaalta päättämisen vaikeuden taakse on myös helppoa paeta osallistumattomuuden selittelyssä. Kuntavaaleissa on kyllä vaihtoehtoja ja tietoa niistä on tarjolla yllin kyllin. Onkohan muukin päätöksenteko vastenmielistä ja vaikeaa hartaimmin valintojaan miettiville valitsijoille?

Vaalien jälkeen tehtyjen kyselytutkimusten mukaan ennakkoon äänestävät ovat kannoistaan hieman varmempia kuin vaalipäivän äänestäjät. Ei kuitenkaan ole niin, että vaalivalinnoistaan varmat äänestäisivät ennakkoon ja muut myöhemmin.

Mitä epävarmempia ja vaikeampia valinnat ovat, sitä todennäköisemmin päätöksenteko pitkittyy. Eläkeläisäänestäjistä suurin osa antaa äänensä jo ennakkoon, nuorimmista valitsijoita taas enemmistö vasta varsinaisen vaalipäivän iltapäivällä ja illalla. Siksi aktiivista kampanjointia ja vaalitiedottamista on järkevää jatkaa varsinaiseen vaalipäivään saakka.

Sami Borg

YLE Uutisten vaaliasiantuntija Sami Borg on valtio-opin dosentti ja Tampereen yliopiston yhteydessä toimivan valtakunnallisen Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston johtaja.