Tarmo Ropponen: Tarvitaanko Suomessa presidenttiä?

Suomen itsenäistymisen jälkeen loppuvuodesta 1917 oli ratkaistava, kenelle korkein valta kuuluu. Tuleeko Suomesta kuningaskunta vai tasavalta? Syksyllä 1918 eduskunta päätti, että Suomesta tehdään kuningaskunta. Kuningaskin valittiin. Hän oli saksalainen Hessenin 50-vuotias prinssi Friedrich Karl. Nimi "suomennettiin" Fredrik Kaarleksi. Hän sai myös lempinimen Väinö I.

Kuningaskautta kesti vain pari kuukautta. Saksan sotilaallinen luhistuminen ensimmäisessä maailmansodassa kaatoi myös kuningashankkeen. Väinö I perui tulonsa. Monien välivaiheiden jälkeen eduskunta valitsi kesällä 1919 K.J. Ståhlbergin Suomen ensimmäiseksi presidentiksi. Tällä tiellä nyt ollaan.

Ståhlbergia seurasivat Relander, Svinhufvud, Kallio, Ryti, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari ja Halonen. Nyt ollaan taas valintavaiheessa. Kahdeksasta ehdokkaasta kansa valitsee itselleen presidentin, entisen tai uuden.

Valtaa viety

Urho Kekkosen pitkän ja vahvaotteisen kauden jälkeen presidentin valtaa on supistettu vaiheittain tuntuvasti. Samalla on päätetty, että yksi ja sama henkilö voi olla presidenttinä korkeintaan kaksi kautta peräkkäin. Uudessa, vuoden 2000 perustuslaissa sisäpoliittista valtaa siirrettiin hallitukselle ja eduskunnalle. Pääministeristä tuli tasavallan tärkein poliittisen vallan käyttäjä.

Ei presidentti kuitenkaan aivan vallattomaksi jäänyt. Hän on edelleen ulkopolitiikan johtaja. Tosin hän toimii tällä sektorilla yhteistoiminnassa hallituksen kanssa. Niin on lakiin kirjoitettu. EU-asiat kuuluvat pääministerille. Voi sanoa, että perinteinen ulkopolitiikka on edelleen presidentin käsissä. Tähän perinteiseen puoleen kuuluu esimerkiksi suhteiden hoito EU:n ulkopuolisiin maihin, kuten Venäjään ja Yhdysvaltoihin.

Presidentti nimittää edelleenkin tasavallan tärkeimmät virkamiehet, on puolustusvoimien ylipäällikkö ja hänellä on vankien armahdusoikeus. Eli ei Suomen presidentti ainakaan vielä ole pelkkä seremoniamestari. Laillista valtaa on vielä. Vaikutus- ja arvovaltaa sitäkin enemmän. Varsinkin, jos sitä osaa, haluaa ja rohkenee käyttää.

Presidentti edustaa tasavallassa myös yhteiskunnallista ja poliittista jatkuvuutta. Pääministerit ja ministerit saattavat vaihtua nopeastikin. Tästä on tuoreitakin esimerkkejä. Presidentti sen sijaan pysyy virassaan kuusi vuotta, jopa enimmillään kaksitoista - jos terveenä säilyy ja uudelleen valitaan.

Näyttää vahvasti siltä jo muutaman vuoden jälkeen, että vallan nykyisenkaltainen jako eduskunnan, hallituksen ja presidentin välillä on tasapainossa ja toimii kohtuullisen hyvin. Presidentillä on tässä valtakentässä oma asemansa ja roolinsa.

Kekkos-kaipuu

YLE:n vaalikoneessa kysytään presidenttiehdokkailta, tarvitaanko Suomessa presidenttiä. Vastaukset eivät yllätä. Kaikki kahdeksan ovat tiukasti sitä mieltä, että tarvitaan.

Myös kansalaiset ja äänestäjät pitävät monien tutkimusten mukaan presidentti-instituutiota tärkeänä. Presidentti koetaan yhä tasavallan vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi. Henkilöksi, joka on arkipolitiikan yläpuolella. Henkilöksi, jonka toivotaan puuttuvan yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Ja henkilöksi, johon voi turvautua arkiongelmissa, kun muut keinot eivät enää riitä.

Niinpä monien selvitysten mukaan presidentti koetaan yhä hyvinvointiyhteiskunnan takuumieheksi tai -naiseksi. Hänen tärkeimmiksi tehtävikseen luetellaan muun muassa työllisyyden hoito, terveyspalvelujen turvaaminen, vähäosaisista huolehtiminen ja tasa-arvon takaaminen. Kaikki asioita, jotka ensisijaisesti kuuluvat hallitukselle, eduskunnalle ja kunnille. Kansalaiset hakevat vaaliuurnilla vahvaa johtajaa. Tätä voisi kutsua jopa Kekkos-kaipuuksi.

Vaali kiinnostaa

Presidentin tarpeellisuutta ja kansalaisten kiinnostusta voi mitata myös äänestysprosenttien avulla.

Presidentinvaaleissa prosentit ovat olleet huomattavasti suurempia kuin eduskuntavaaleissa. Kuusi vuotta sitten presidentinvaalin toisen kierroksen äänestysprosentti oli 80. Vuoden 2003 eduskuntavaalissa se jäi 70 prosenttiin.

Tämänkertainenkin vaali näyttää ainakin tässä vaiheessa kiinnostavan äänestäjiä paljon. TV-uutisten Taloustutkimuksella marras-joulukuun taitteessa teettämän tutkimuksen mukaan 90 prosenttia vastanneista sanoo äänestävänsä joko varmasti tai melko varmasti vaalissa. Tämä ennakoi, että äänestysprosentti voi tälläkin kerralla olla lähellä 80:ä.

Väinö III

Palataan lopuksi vielä alkuun. Kuka johtaisi Suomea, jos kuningaskunta olisi toteutunut?

Väinö III olisi kuninkaana, ensimmäisen Väinön pojanpoika. Hän olisi samassa asemassa kuin Ruotsin kuningas. Poliittista valtaa hänellä ei olisi. Hänen ja hänen perheensä päätehtävänsä olisi edustaa Suomea maailmalla ja olla mukana kotimaassa monissa näyttävissä ei-poliittisissa hankkeissa, suojelijana ja hyväntekijänä.

Mutta ei juurikaan muuta. Maan todellinen poliittinen johtaja olisi puhtaasti pääministeri ja hänen hallituksensa, joka nauttisi eduskunnan enemmistön vankkaa tukea. Presidenttiä ei olisi, ei myöskään vaalia.

Historia vei toiseen suuntaan. Ei ole perinnöllistä kuningasta, Väinöä. On presidentti, jonka me äänestäjät tasaisin väliajoin pääsemme valitsemaan. Niin kuin nyt!

Tarmo Ropponen

Kirjoittaja on Yleisradion tv-uutisten politiikan toimituksen toimittaja ja pitkäaikainen esimies.