Uusi mittaus luukadon kehittymisen ja hoidon seurantaan
31.3.2005 STT/YLE Terveys
Luukatoriski voidaan havaita virtsanäytteestä. Osteokalsiini-mittaus soveltuu myös luukatoon annettavan lääkehoidon tehon selvittämiseen, selviää perjantaina Turun yliopistossa tarkastettavasta fil. maist. Kaisa Ivaskan väitöstutkimuksesta.
Osteokalsiini on luun rakenneosa, jota elimistö valmistaa uuden luun syntypaikoilla. Virtsanäytteiden korkeat osteokalsiinipitoisuudet liittyvät tutkimuksen mukaan iäkkäillä naisilla selvästi suurentuneeseen alttiuteen saada luunmurtumia.
Tutkimuksessa todettiin osteokalsiinin myös kuvaavan luuston hajoamisen ja sen muodostumisen vilkkautta. Luukatoa eli osteoporoosia tutkitaan yleensä mittaamalla luuston mineraalitiheys röntgenlaitteella. Mineraalitiheyden mittaus näyttää sairauden kuitenkin vasta, kun luun määrä on jo merkittävästi pienentynyt.
Yksinkertainen virtsanäytteestä tehtävä osteokalsiinimittaus voisi soveltua esimerkiksi lääkehoidon tehon selvittämiseen hoidon aloittamisen jälkeen. Alustavien tulosten perusteella virtsan osteokalsiinimittausta voidaan käyttää myös apuna tunnistettaessa henkilöitä, joilla on lisääntynyt alttius luukatoon ja siihen liittyviin murtumiin. Nämä riskiryhmään kuuluvat henkilöt voitaisiin ohjata edelleen ennaltaehkäisevien toimenpiteiden ja lääkityksen pariin.
Luukato lisääntyy väestön ikääntyessä. Se on erityisesti vaihdevuosi-iän ylittäneiden naisten sairaus, sillä naishormonilla on keskeinen merkitys luuston terveydentilan ylläpitäjänä. Suomessa arvioidaan tapahtuvan vuodessa noin 30 000 luukatoon liittyvää murtumaa.
