Mikä meni pieleen? Suomella oli nuorten MM-kisoissa Buffalossa yksi maan historian kovimmista alle 20-vuotiaiden maajoukkueista. Mukana oli seitsemän NHL:n ykkösvarausta, SM-liigan vakiopelaajia ja kirkkaimpina tähtinä Eeli Tolvanen ja Miro Heiskanen.
Heti MM-kisojen avauspeli Kanadaa vastaan oli vaikea. Suomi ei ollut koskaan kaatanut Kanadaa pienessä kaukalossa eikä kaatanut nytkään. Kanada oli yksinkertainen, nopea ja tyly, kun Suomi pelasi sekavasti, jännittäen.
Tanskaa Suomi hallitsi mielin määrin, mutta sai 62 laukauksestaan vain neljä maaliin. Nuorilla Leijonilla oli myös Slovakiaa vastaan oli vaikeaa: peliin ei löytynyt rytmiä, ykköstykit turhautuivat.
Alkusarjan päätöspelikin Yhdysvaltoja vastaan alkoi synkästi. Kisaisäntien jalkoihin jäänyt Suomi ei todellakaan näyttänyt pelin alussa mitalisuosikilta, mutta ottelun jälkimmäinen puolisko nosti taas suomalaisten toivoa - etenkin, kun ykkösketjun Eeli Tolvanen ja Kristian Vesalainen onnistuivat.
Suomi lähti puolivälieräotteluun Tshekkiä vastaan suosikkina, kultaa saalistaen. Tshekki oli taipunut Suomen kiekkosateessa juuri ennen MM-turnauksen alkua, ja sama näytti jatkuvan MM-jäillä. Suomi piti kiekkoa ja laukoi. Mutta ei tehnyt tarpeeksi maaleja. Ja päästi liikaa.
Tshekki pelasi maltillisesti, iski vastaan ja ratkaisi yksilötaidollaan. Tuloksena oli Nuorten Leijonien valtava pettymys. Mitalisuosikin mahalasku.
Missä mennään?
Suomi ei saanut Buffalossa missään vaiheessa peliään lentoon. Hyviä hetkiä oli, mutta ei todellakaan tarpeeksi. Pieni kaukalo tuotti jälleen kerran Suomelle vaikeuksia: tuli kiekonmenetyksiä paineessa, keskialuetta oli vaikea ylittää ja suorat hyökkäykset ontuivat.
Mallia näyttivät esimerkiksi Kanada ja Yhdysvallat, jotka loivat Suomea vastaan itselleen maalipaikkoja siirtämällä kiekkoa nopeasti ja yksinkertaisesti omalta puolustusalueeltaan ja päättämällä hyökkäyksiään suoraviivaisesti maalille. Rutiinilla ja tehokkaasti, kuin ammattilaiset.
Ja vastustajien hyökkäyksistä syntyi maaleja. Suomi päästi viidessä ottelussa 16 maalia, joista viisi alivoimalla. Nuorten Leijonien puolustus oli ajoittain pahasti sekaisin, ja vastustajat pääsivät hyökkäämään paljon joko ylivoimaisesti tai repaleista viisikkoa vastaan.
Ukko-Pekka Luukkonen oli Suomen tolppien välissä jokaisessa ottelussa. Luukkonen ei varausseuransa kotihallissa loistanut eikä toisaalta tarjonnut joukkueelleen tarpeeksi tukevaa selkärankaa. Samaa on ollut havaittavissa U20-kisoissa myös muutamana edellisenä vuonna.
Suomi on pikkuhiljaa menettänyt mainettaan maalivahtien ykkösmaana, eikä nuorten kisoissa voida enää välttämättä nojata turnauksen parhaaseen maalivahtipeliin.
Yksilöihin Suomi ei kuitenkaan missään nimessä kaatunut, tulos on koko joukkueen niskassa.
Nuorten Leijonien piti pestä Buffalossa kasvonsa. Edelliset kisat olivat kaikkien aikojen katastrofi, mutta täksi kaudeksi 1998-1999-ikäluokista saatiin kasaan kultaiseen revanssiin kykenevä joukkue täynnä huippuyksilöitä.
Käteen jäivät kuitenkin vain kyyneleet ja kasa kysymyksiä. Missä Suomi-kiekko todellisuudessa menee? Miksi Nuoret Leijonat epäonnistui kahdesti peräkkäin? Miksi Suomi ei menesty huippuyksilöistään huolimatta?
Ainakin maalinteko, pienen kaukalon peli, puolustaminen ja maalivahtipeli ovat asioita, joita suomalaisessa jääkiekossa täytyy vielä viilata.