Keskustelu Suomi-kiekon tilasta on noussut pintaan jälleen viime päivinä nuorten Leijonien MM-jäillä kokeman pettymyksen jälkeen. Suomen alle 20-vuotiaiden MM-joukkue on jäänyt ulos mitalipeleistä nyt kahdessa peräkkäisessä turnauksessa voitettuaan kultaa kotijäällään tammikuussa 2016. Etenkin viimeisintä epäonnistumista voi hyvällä syyllä kutsua jättimäiseksi epäonnistumiseksi.
Jalkeilla, kun oli yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista suomalaisikäluokista. Pelkästään Suomen puolustuskalustossa nähtiin viisi ykköskierroksen varausta.
Monin paikoin onkin kysytty, miten on mahdollista, että nyt, kun Suomi vihdoin tuottaa laatuyksilöitä jääkiekkomaailman huipulle, menestys joukkueena on alkanut kaikota. Tosin suuremmassa katsannossa tämäkin on hyvin suhteellinen näkemys, onhan Suomi nuorten maailman mestari vuosilta 2014 ja 2016.
Columbuksen NHL-joukkueen toimitusjohtajana toimiva Jarmo Kekäläinen tuntee juniorikiekon kuin omat taskunsa. Pelaajatarkkailijataustan omaava Kekäläinen tietää tarkalleen, mitä huipulle nousuun vaaditaan. Vaikka menestys on jäänyt kahdessa edellisturnauksessa laihaksi, Kekäläinen sanoo olevansa tyytyväinen Suomi-kiekon tilaan.
- Pelaajatuotantomme on parantunut selkeästi, mikä näkyy NHL:n varaustilaisuuksissa korkeina varauksina. Ja tämä on kuitenkin se tärkein asia, kun mietitään kotimaisen jääkiekon lippulaivaa, maajoukkuetta, Kekäläinen sanoo Yle Urheilulle Coloradosta, missä Columbus kohtasi torstaina Coloradon.
Kaavamaista
Suomen nuorten MM-turnauksessa Nuoret Leijonat ei pystynyt toteuttamaan aktiivista pelitapaansa haluamallaan tavalla. Kun kiekollinen peli oli heikkoa, hyökkäyspelaaminen kärsi, eikä karvaus- ja riistopeliin päästy kiinni ehjillä viisikoilla.
Repaleista Suomea vastaan oli lopulta liian helppo pelata.
- Tuntuu, että joskus peliä kahlitaan liikaa. Kiekollisesta pelaamisesta on Suomessa tullut ajoittain kaavamaista. Pelitapa tulee rakentaa yksilöiden ympärille niin, että se tukee pelaajien vahvuuksia. Ei voi olla niin, että pelaajistosta riippumatta aina pelataan samalla tavalla. Ei pelaajat ole mitään koneita.
- Totta kai pelaamisessa pitää olla rakenne, mutta sen ympärillä vaistoilla pelaaminen ja reagointi ratkaisevat. Jos aina halutaan pelata samalla tavalla ja aina hyökätä samalla kaavalla rintamassa, sitä vastaan on helppo puolustaa. Eikä tarkoitus silti ole ketään sen enempää kritisoida.
Kakkoskorissa tilaa
Kiistaton fakta on, että Suomi on pystynyt tuottamaan viime vuosina todellisia helmiä suoraan lajin huipulle. Esimerkiksi Patrik Laine, Sebastian Aho ja Mikko Rantanen ovat nousseet puolessatoista vuodessa sensaatiomaisesti suoraan NHL:n huipulle. Takaa tulevat Jesse Puljujärven, Miro Heiskasen ja Olli Juolevin kaltaiset lupaukset.
Ja lisää on tulossa. Tämän vuoden nuorten MM-ryhmä oli pullollaan huippuluokan yksilösaamista.
Eri asia on, tuottaako Suomi niin sanottua kakkoskorin pelaajaa riittävästi. Vaikka Laineet ja kumppanit tulivat varatuksi pienillä numeroilla, kakkos- ja seiskakierroksen välistä Suomi on tuottanut pelaajia NHL:ään nihkeästi. Tällä kaudella NHL-kaukaloissa ollaan nähty yksitoista ykköskierroksen jälkeen vuosina 2010-2016 varattua pelaajaa. Näistä vain Sebastian Aho, Joonas Donskoi, Markus Granlund, Esa Lindell ja Markus Nutivaara ovat merkittävissä rooleissa.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että Ruotsin lukema on 27.
Kolmessa edellisessä varaustilaisuudessa ruotsalaisia varattiin ykköskierroksen jälkeen 64, suomalaisia 41.
- Onhan niillä enemmän massaakin, mistä ammentaa, Kekäläinen huomauttaa.
- Otan mieluummin kärkikympistä pari jätkää kuin muutaman jätkän sieltä peräpäästä. Maajoukkueissakin on helpompi tehdä huippupelaajasta roolipelaaja kuin toisinpäin. Jos katsot Kanadan maajoukkuetta, siellä on kaikki huippujätkiä, joista osa sitten omaksuu pienemmän roolin. Jos Suomi tällaiseen tilanteeseen ajautuu, se on positiivinen ongelma.
Kekäläinen ei halua lähteä heikon turnauksen jälkeen huutelemaan vieraisiin pöytiin ison veden takaa, mutta myöntää lopulta, että niin sanotussa kakkoskorissa on tilaa. Tämän korin täyttyminen helpottaisi paitsi maajoukkueita, myös kotimaista pääsarjaa.
- Tietysti, jos saisimme läpi enemmän massaa, se voisi nostaa heikentyneen liigan tasoa. On ihan selvä, että kun edelle menee nyt NHL, KHL ja Ruotsi, niin massaa ei yksinkertaisesti riitä kotimaan sarjaan. Ellei sitten ole kyse ihan nuorista, tällaisista kotikissoista tai sitten paluumuuttajista.
- Tosiasia on, että Ruotsissa liiga on selkeästi tasokkaampi. Kärkijoukkueet Suomen ja Ruotsin välillä ovat verrannollisia, mutta tason leveydessä ero on heidän edukseen. Jopa Allsvenskanissa (Ruotsin toiseksi korkein sarjataso) on erittäin hyviä joukkueita. Suomen tilannetta ei helpota, että nuoret lähtevät Yhdysvaltoihin yliopistosarjoihin tai Kanadaan junioreihin.
Samaan hengenvetoon Kekäläinen toivoo, että surkeaan jamaan ajautuneeseen A-junioreiden SM-liigaan panostettaisiin.
- Kun tulin aikanaan Jokereihin, halusin a-junnut pois kellarista (harjoitushallista). Nyt ne taitavat pelata siellä taas. Monia yliopistokiekko Pohjois-Amerikassa houkuttaa, koska siellä pääset pelaamaan lähes NHL-olosuhteissa halleihin, missä käy 5-6 tuhatta katsojaa, jossakin Londonissa (Kanada) jopa yhdeksän tuhatta katsojaa. Kaiken päälle voit saada tutkinnon koulusta.
- Liigan ja liiton pitäisi panostaa A-junnujen SM-liigaan. Joskus siihen mielestäni yritettiinkin panostaa, mutta se pitäisi tehdä nyt pidemmällä jänteellä.
Lue myös:
Näin eteni Nuorten Leijonien MM-taival – katso kooste Suomen urakasta