Kun Maija Ilmoniemi oli viimeksi hiihtokisoissa, elettiin 1980-lukua. Maija sai hopeaa, mutta se ei johtunut taidoista: kisoissa oli vain kaksi osallistujaa.
Yle Radio Suomi Kuopion aamuja juontava Maija kertoo, että viimeisestä hiihtokerrasta on ainakin 25 vuotta. Koululiikunnasta jääneet huonot muistot olivat osasyy hiihtoinnostuksen lässähtämiseen.
– Luokkakaverini Kirsi, joka oli hyvä hiihtämään, veti kovaa vauhtia mäessä ohi ja itseni teki vaan mieli heittää sukset jorpakkoon, hän muistelee.
Nyt Maija on päättänyt aloittaa hiihdon uudestaan. Tässä jutussa otetaan perinteinen hiihtotyyli haltuun kolmen kohdan ohjeilla: varusteiden osto, tasatyönnön tekniikka ja vuorohiihdon tekniikka.
1. Oikeanlaiset varusteet
Perinteisen tyylin suksien valintaan vaikuttaa hiihtäjän pituus ja paino. Suksien pitäisi olla noin 20–30 senttiä hiihtäjää pidemmät. Paino puolestaan vaikuttaa suksen jäykkyyden valintaan, minkä asiansa tunteva myyjä osaa valita asiakkaan kanssa. Aloittelijan kannattaa valita suksimalli tarkkaan. Vääränlaisilla tai liian painavilla suksilla hiihtäminen on raskasta, jolloin orastava hiihtointo lopahtaa nopeasti. Pitopohjasukset eli niin sanotut karvasukset ovat aloittelijalle hyvät sukset, sillä niitä ei tarvitse voidella.
**Sauvojen **pituus lasketaan kertomalla hiihtäjän pituus luvulla 0,83. Helpommin oikean pituuden näkee siitä, että suorana sauva osuu hiihtäjän kainalokuoppaan.
Monojen tulee olla napakat. Tyhjää tilaa varpaiden edessä saa olla maksimissaan puoli senttiä.
2. Vuorohiihdon tekniikka
Hiihto suuntautuu eteenpäin. Voi ajatella vaikka niin, että hiihtäjä on menossa tunneliin. Toinen apukeino on ajatella, että pipon tupsu on aina etupuolella. Vuorohiihdossa edetään niin, että eteenpäin lähtee yhtä aikaa vastakkainen käsi ja vastakkainen jalka. Jalka potkaisee terävästi taakse päin. Käsi hakee työnnön pidemmältä ja sauvan tullessa maahan kyynär on kevyesti koukussa. Kun työntö lähtee, voima tulee keskivartalosta, ei pelkän käden kautta.
3. Tasatyönnön tekniikka
Tasatyönnössä, kuten vuorohiihdossakin, koko vartalo tekee töitä. Työnnön alkuvaiheessa kantapäät nousevat hieman ylös päkiöiden varaan. Kun työntö lähtee taakse, laskeudutaan koko jalkapohjalle. Työnnön aikana katse seuraa sauvantuppeja taakse ja takaisin ylös. Leuka pidetään kiinni rinnassa, sillä se auttaa siinä, että voima tulee keskivartalosta. Leuka voi kuitenkin hieman irrota ylöstulon aikana. Ajatus on, että ikään kuin hyökätään eteenpäin. Liikesuunta on siis eteenpäin, ei ylös. Kummassakin tekniikassa tähän auttaa se, että lantio pidetään ylhäällä ja polvia ei koukisteta.
Tavoitteena selvitä 42 kilometrin hiihtokisasta
Maija uskoo, että hänen kaltaisiaan on Suomessa monia. Hän on harrastanut paljon liikuntaa ja kokeillut useita eri lajeja, mutta nyt keski-iän lähestyessä uteliaisuus hiihtoa kohtaan on virinnyt uudestaan.
– Nyt kiinnostaa kokonaisvaltainen liikunta ja liikkuminen ulkona luonnossa. Hiihto kiinnostaa, mutta samalla kauhistuttaa, Maija kertoo.
Polvivammasta toipunut Maija aloittaa nollatasolta. Perinteisen hiihtämiseen hän saa valmennusapua Leppävirran Virin seuratyöntekijältä Reetta Nenoselta. Hän on opettanut hiihtoa jo reilut 15 vuotta.
Nenosen esittämä haaste on kova. Maijalla on 1,5 kuukautta aikaa treenata hiihtoa, jonka jälkeen hän osallistuu maaliskuun alussa järjestettävään hiihtokilpailuun. Tavoitteena on hiihtää 42 kilometriä. Ennen kisaa pitää saada kuntoon niin tekniikka ja omat varusteet haltuun.
Maijan treeniä voit seurata Yle Kuopion Facebookissa ja Yle Radio Suomi Kuopion aamulähetyksissä.
Innokkaimmat hiihtäjät voivat tutustua tähän Ylen Elävän Arkiston videoon, jossa opetetaan lapsia hiihtämään vuonna 1979.
Muokattu 19.1. klo 13.34: Vaihdettu tasatyöntö kohdaksi 3 ja vuorohiihto kohdaksi 2 vastaamaan videoissa näkyvää numerointia.