Vuosituhannen vaihteessa kirjallisuudella, erityisesti runoudella meni lujaa. Eri puolilla Suomea perustettiin pienkustantamoja, järjestettiin runoklubeja ja seminaareja. Runoushypen keskiöön nousi Turku.
Runousliike tempaisi mukaansa kaksi turkulaista abiturienttia, jotka ottivat elämäntehtäväkseen edistää sekä suomalaista että käännösrunoutta ja esseistiikkaa.
Kustantaminen vie tavattomasti voimia eikä siinä ole taloudellisesti mitään järkeä.
Erno Selänne
Nyt Savukeidas-kustantamon toinen perustaja Erno Selänne järjestelee kirjamyyntihyllyjä omassa K-supermarketissaan Turun Koivulassa. Kustantamo on päätetty ajaa alas, pikkuhiljaa. Kun Selänne puhuu kirjankustantamisesta, idealismin takaa kuultaa arkinen realismi.
– Aikansa kutakin, Selänne tokaisee.
– Tosiasia on, että kirjojen myynti ei tästä enää ainakaan helpommaksi muutu. Kustantaminen vie tavattomasti voimia eikä siinä ole taloudellisesti mitään järkeä.
Ja mikäs on Savukeitaan lopettaessa. Selänteen ja kirjailijanakin tunnetun Ville Hytösen kustantamo on niittänyt mainetta ja saanut suitsutusta. Yritys on velaton. Kaikki, mitä on kirjoilla tullut, on niihin myös mennyt.
– Monesti pienkustantamoilla alkaa hammastenkiristys siinä vaiheessa, kun lainat painavat päälle ja vuokrat pitäisi maksaa. Silloin täytyy miettiä, mistä saisi sellaisia kirjoja, jotka oikeasti myyvät. Sellaisia, joista ei itse välttämättä ole edes kiinnostunut. Selänne sanoo.
Savukeidas on julkaissut runouden lisäksi, esseitä, aforismeja, käännösklassikoita ja matkakirjoja. Keitaan kirjailijoihin ovat kuuluneet niin runoilija Jenni Haukio kuin kohuesseisti Antti Nylénkin. Teoksilla on saanut mainetta, mutta ei päässyt rikastumaan. Haukion viime vuonna toimittaman ja kokoaman menestysantologian Katso pohjoista taivasta kustantaja on suuri Otava.
Jäähyväiset kirjakaupalle
Savukeidas on painattanut kirjansa Virossa. Samaan ratkaisuun on päätynyt moni muukin pienkustantaja, kertoo Reima Luoto Suomen Kirjankustantajat -yhdistyksestä. Toinen suuri muutos kustannusalalla on se, että kirjoja on yhä vaikeampi saada esille kaupan hyllylle.
– Varsinkin sen jälkeen, kun Akateeminen kirjakauppa vaihtoi omistajaa, sinne on ollut todella vaikea päästä. Suhtautuminen pienkustantajiin on muuttunut tylyksi, Luoto tuskailee.
– Tämä ei ole minun henkilökohtainen mielipiteeni, vaan jäsenistömme havainto.
Muille taidemuodoille myönnetään tuotantotukea, miksei pienilevikkisille kirjoillekin voisi.
Reima Luoto
Savukeitaan parivaljakko näkee, että kirjojen verkkokauppa on tullut jäädäkseen ja siihen muutkin pienkustantajat alkavat taipua. Kaupan hyllyistä ei kannata enää unelmoida.
Sen sijaan myös Hytönen ja Selänne ovat pitäytyneet paperikannassa. Savukeitaan valikoimaa ei ole kuulunut e-kirjoja.
Kirjastojen toimintatapojen muutos muutti myös kustannusalaa
Savukeitaan Selänteen mukaan suurin muutos kirjojen myynnin kannalta on kirjastojen toiminnan muuttuminen. Kirjastot ovat kuntaliitosten myötä lyöneet toimintaansa yhteen. Kun kirjoja tilattiin ennen jokaiseen kirjastoon muutama kappale, nyt yksi teos saattaa seikkailla viiden kunnan alueella sen mukaan, missä kirjaa kysytään.
Erno Selänne ei osaa silti moittia kirjastojen toimintaa.
– Ymmärrän hyvin, että kirjaston pitää olla elävä paikka. Ei ole mitään järkeä ostaa kirjoja makaamaan varaston hyllyyn.
Kirjankustantajien Reima Luodon mukaan Norjassa valtio ostaa jokaista maassa ilmestyvää teosta tuhat kappaletta kirjastojen ja koulujen käyttöön.
– Sillä luodaan jo hyvää pohjaa kustannustoiminnalle. Saataisiin ainakin kulut maksettua, Luoto ynnäilee.
– Muille taidemuodoille myönnetään tuotantotukea, miksei pienilevikkisille kirjoillekin voisi. Nyt kustantamo toisensa jälkeen lopettaa.
– Kustantajien selkänahastahan tämä ala on aina revitty ja revitään jatkossakin, Selänne nauraa.
Mutta jos jostain vielä ilmaantuu sellainen teksti, joka on ihan pakko julkaista, niin kyllä meiltä löytyy vielä munaa sekin tehdä.
Erno Selänne
Nuoria kustantajia Erno Selänne kehottaa olemaan rohkeita ja pitämään omasta näkemyksestään kiinni. Lisäksi kannattaa tarttua tarvepainatukseen. On demand, kuten kansainvälinen termi kuuluu, tarkoittaa sitä, että kirjoista ei oteta heti alkuunsa suuria painoksia, vaan painetaan sitä mukaa, kun kysyntää riittää. Siten ei tarvita suuria varastoja eikä mittavia investointeja. Aiemmin jopa runokirjoista otettiin 500 kappaleen ensipainos. Se oli kustantajalle aikamoinen riski.
Reima Luodon neuvo on miettiä tarkkaan teoksen kohderyhmä.
– Kannattaa ottaa haltuun kohderyhmä, jolle voi markkinoida suoraan, ilman kirjakauppojen apua.
Jos joku teksti huutaa tulla julkaistuksi, se julkaistaan
Savukeitaan toiminta ei lopu seinään. Kustantamo kiertää vielä ainakin ensi vuoden messuja ja kirja-alan tapahtumia.
– Myymme varaston loppuun. Me markkinoimme kirjallisuutta siellä, missä sen kuluttajat ovat. Viime viikonloppu kului äidinkielenopettajien talvipäivillä.
Ville Hytönen keskittyy omaa kirjailijan uraansa. Hänen teoksiaan Savukeidas ei ole kustantanut. Tuorein Hytönen Jumalankoirat on turkulaisen Sammakon julkaisema. Selänne pyörittää markettiansa.
– Nyt on aika keskittyä oman leivän tienaamiseen ja perhe-elämään. On helppo lopettaa, kun tunnemme olevamme alan huipulla. Emme ole mitään palkintopokaalia vajaita eikä yrityksellä ole velkaa tai saatavia.
– Mutta jos jostain vielä ilmaantuu sellainen teksti, joka on ihan pakko julkaista, niin kyllä meiltä löytyy vielä munaa sekin tehdä, uhoaa Selänne.
Lue myös:
Kirjajätti Otava ahmii nyt pienkustantajia
Mauri Kunnaksen lastenkirja rikkoi myyntiennätyksiä – Katso lista vuoden myydyimmistä kirjoista
Pienkustantajat jäävät kirjakaupassa paitsioon: ”Me keräämme isoilta jääneitä murusia”