Hannele Kaskinen tietää, että jätelautat seilaavat Tyynellämerellä ja että ihmisten takia veteen päätyy tonneittain mikromuovia. Hän ei kuitenkaan ajattele, että maailman roskaantuminen olisi väistämätön kehitys.
– Kaikki lähtee ihan tavallisen ihmisen arkisista valinnoista. Jos minä en osta muovipussia, etkä sinä osta sitä tai jos minä parsin sukat ja sinä parsit sukat, niin se on siinä.
– Jos ajattelemme, ettei kannata tehdä mitään, kun kukaan muukaan ei tee, silloinhan ei koskaan tapahdu mitään, sanoo Kaskinen.
Kauppaan harvoin ja vatsa täynnä
Jätteen minimointi alkaa kulutuksesta eli kaupasta.
– Kaikki roskiin menevä on itse ostettu kaupasta, omalla rahalla. Miksi ostaa kaupasta sellaista, jonka heittää roskiin? En näe siinä mitään järkeä, sanoo Hannele Kaskinen.
Hän käy kaupassa vain kerran viikossa. Reissuun valmistaudutaan huolella muun muassa syömällä hyvin. Nälkäinen voisi tehdä harkitsemattomia heräteostoksia. Ruokalista on mielessä ja tarkka ostoslista mukana.
Jos me ajattelemme, että minun ei kannata tehdä mitään, kun kukaan muukaan ei niin tee, silloinhan ei koskaan tapahdu mitään.
Hannele Kaskinen
– Me suunnittelemme viikon ruokalistan etukäteen ja mietimme, miten ruokaa ei mene hukkaan. Ylijääneet makaronit päätyvät seuraavana päivänä salaattiin ja kotona tehtyä ruokaa otetaan töihin myös evääksi. Teen kauppareissusta nautinnollisen hetken, jolloin ostan harkiten ja ajatuksella, sanoo Hannele Kaskinen.
Perheen ostosreissut saattavat näyttää melkoisilta, varsinkin juhlapyhien alla. Tavaraa voi olla kaksi kärryllistä ja mukana on kestokassit koko ostosmäärälle.
Harkittu ostaminen ja pyrkimys isoihin pakkauskokoihin tuntuvat kannattavan. Hannele Kaskinen laskee, että kahden aikuisen ja yhden teinin ruokaostokset maksavat viikossa vain noin 60 euroa. Silti ei tarvitse nuukailla.
– Tykkään gourmet-ruuasta, kokolihasta, kalasta, puhtaista kasviksista ja aidosta ruuasta.
Ei banaaneja muovipussiin
Kaupasta Kaskinen ei osta moneen muoviin pakattua tavaraa, vaan irtotuotteita. Muoviin pakattu kurkku ei tarvitse enää pussia. Banaanitertut voi hyvin viedä kotiin ilman muovipussia.
Monesti edullisin ja vähemmän pakkausjätettä sisältävä vaihtoehto tarkoittaa enemmän vaivannäköä. Hannele Kaskinen ei osta erikseen juustoraastetta ja juustoviipaleita, vaan ison kimpaleen juustoa, jonka hän raastaa ja viipaloi kotona.
Jos tarjolla on popcornin jyväpussi ja valmiita popcorneja, säästäväinen kuluttaja ostaa jyvät. Liha ostetaan isoina paloina joko irtonaisena tai vakuumiin pakattuna.
Mehuhyllyllä valinta ei osu muovipulloon, vaan pahvipakkaukseen. Pahvisesta mehupakkauksesta saa pesemällä hyvän linnunruoka-automaatin tai siementen idätysastian. Käytetyistä maitopurkeista on aikanaan tehty Kaskisten lasten nukkekodin kalusteet.
Hannele Kaskinen ei välttele muovia täysin. Kaupasta lähtee viikossa mukaan kaksi hedelmäpussia, sillä niistä tehdään perheen jätepussit. Niitä tarvitaan tasan kaksi. Niin vähän jätettä perheessä syntyy. Kaksi pussia tarvitaan myös biojätteisiin, sillä Kaskiset asuvat alueella, jossa bio- ja poltettava jäte kerätään eri pusseihin.
Isoja kovamuovisia pakkauksia Kaskiset sen sijaan kaihtavat. Ne vievät paljon tilaa jätteinä ja ovat ongelmallisia hävittää.
– Muoveja on niin monia eri laatuja. Polttolaitoksissa lämpötilojen pitää olla hyvin korkeita, että ne palavat. Muovijätettä joudutaan kuljettamaan paikasta toiseen ja järjestämään niille keräyspisteitä. Ihmiset vievät muovijätteet keräyspisteisiin, joista ne haetaan ja kuljetetaan käsiteltäväksi. Valtava määrä energia menee muovijätteen käsittelyyn.
Etelänmatkan verran rahaa muovikasseista
Hannele Kaskinen ei ole ostanut kaupan muovikassia 20 vuoteen. Tähän mennessä on säästynyt laskennallisesti 5000 muovikassia. Laskelmat on tehty viidelle muovikassille viikossa. Vuodessa niitä säästyy 280 ja kymmenessä vuodessa 2800. Rahat ovat säästyneet, eivätkä pussit ole päätyneet roskaksi.
– Nuo ovat vain yhden kotitalouden säästöt. Jos mukaan lähtee lisää ihmisiä, säästöt ovat valtavia. Niillä rahoilla minä olisin voinut tehdä kaksi etelänmatkaa, mutta minä käytän säästön autoon.
Miksi luontoa ajatteleva ihminen käyttää autoa? Vastaus löytyy maantieteestä. Perhe asuu pienessä kylässä Pohjanmaalla Pedersören kunnassa. Työpaikalle Pietarsaareen on yli puolen tunnin ajomatka, eikä julkisia kulkuneuvoja ole.
Mitä enemmän sinulla menee kauppaan rahaa, sitä enemmän ostat asioita, jotka päätyvät roskaksi.
Hannele Kaskinen
Monella työpaikalla syödään lounaaksi valmiiksi pakattuja salaattiannoksia. Hannele Kaskisen työpaikalla mietittiin, miten lounasruokailussa voisi luopua näistä pakkauksista. Päätettiin valmistaa kerran viikossa iso määrä keittoa, jota kaikki voivat syödä halutessaan.
Soppalounaalla viiden hengen porukka säästää Hannelen laskelmien mukaan kymmenen muovirasiaa viikossa. Vuodessa rasioita säästyy viitisensataa.
– Jos muutkin työporukat miettivät samalla tavalla, niin jätteisiin päätyy äkkiä monta tuhatta rasiaa vähemmän vuodessa.
Tässäkin jätteen vähentäminen kulkee käsi kädessä rahan säästön kanssa.
– Mitä enemmän sinulla menee kauppaan rahaa, sitä enemmän ostat asioita, jotka päätyvät roskaksi. Se on aivan fakta.
Parsimalla eroon sukkajätteestä
Kotona jätettä kertyy vähemmän kierrättämällä ja huoltamalla. Jos jotain on hankittu, sitä käytetään mahdollisimman kauan ja siitä huolehditaan hyvin.
Hannele Kaskinen on laskenut, että jätteeksi päätyisi vuodessa kymmeniätuhansia pyykkikoneita nykyistä vähemmän, jos jokainen puhdistaisi koneestaan kalkit ja muut saostumat säännöllisesti.
– Suurin osa ihmisistä ei tee näitä huoltopesuja. Jos tekisi, kone kestäisi kolmanneksen kauemmin kuin nyt.
Ehkä toisiin perheisiin nähden meidän arjessamme erilaista on, että me kierrätämme, emmekä osta ylimääräistä tai juurikaan kertakäyttöistä.
Hannele Kaskinen
Kotitalouksien sukkakuluissa ja jätteeksi päätyneissä sukissa säästettäisiin sillä, että sukkia parsittaisiin. Jos miljoona kotitaloutta parsii vuodessa yhdet sukat, roskiin lentää kaksi miljoona sukkaa vähemmän vuodessa. Kymmenessä vuodessa säästö olisi kymmenen miljoonaa paria.
– Miljoona paria on valtava määrä. Parsimiseen menee kaksi minuuttia eli todella pienellä vaivalla saisi suuren säästön. Tämä on ihan tavallista matematiikkaa. Kun puhutaan isoista ihmismääristä, säästöt tai jätemäärät kertaantuvat.
Jotain ihan muuta pyykkäykseen
Tiedonhaluisena ihmisenä Hannele Kaskinen on tutustunut uuteen tapaan pestä pyykkejä. Hän ei käytä zeoliitteja tai fosfaatteja, vaan probiootteja. Probiootit ovat yleisimmin tunnettuja vatsan hyvinvoinnista puhuttaessa. Pyykinpesussa ne ovat tuore ilmiö.
– Tämä on Keski-Euroopasta tullut menetelmä, jolla pystyy pesemään pyykkiä hyvin pienellä määrällä pesuainetta ja alhaisissa lämpötiloissa. Tarvitaan korkeintaan kaksi teelusikallista per koneellinen. Lisäksi käytetään pesupalloa, joka tappaa bakteereita ja pitää pyykin pehmeänä.
Kaskinen tilaa pesuaineensa netistä. Kotiin tulee vajaan litran pullo, joka riittää pitkään. Hannele ei halua kuljettaa kaupasta kotiin monta kiloa painavia pesunestepakkauksia, joiden sisältöä tarvitaan pesukoneellista kohti jopa desilitra.
– Näissä kaupan nesteissä on suurimmaksi osaksi vettä. Jos koneeseen täytyy laittaa enemmän kuin yksi tai kaksi lusikallista pesuainetta, silloin laitat sinne jotain muutakin kuin pesuainetta.
Perhe voi säästää myös käsienpesunesteen käytössä käyttämällä vaahdottavaa pumppupulloa ja täyttöpusseja. Saippua kaadetaan vaahdottavaan pumppupulloon, johon lisätään vettä. Ravistettaessa saippua vaahdottuu ja riittää pitkään. Kaskisen kokemuksen mukaan yksi täyttöpussi riittää vuoden verran.
Roskaaminen on rahanmenoa
Hannele Kaskinen tutustui aikanaan jäteasioihin opiskellessaan ympäristöalan yrittäjyyttä. Ajatukset jäivät pyörimään mielessä. Vähitellen ne mullistivat naisen elämäntyylin kokonaan. Hän ei halua testamentata lapsilleen roskia.
– Mitä me näille jätteille tehdään? En minä halua jättää omille lapsille kaatopaikkoja ja muoviroskaa. Eihän roskaamisesta ole kenellekään mitään iloa, pelkää rahanmenoa vain.
Hannele Kaskinen ei halua tuomita kenenkään ajatusmaailmaa. Hän vain toivoo, että ihmiset pysähtyisivät hetkeksi ajattelemaan. Ja vaikka perheenäiti on sitä mieltä, että tavallinen ihminen voi vaikuttaa asioihin, silti isompiakin hartioita tarvittaisiin. Kaskisen mielestä teollisuuden pitäisi tehdä vihreät valinnat kuluttajalle nykyistä helpommiksi.
– Me kuljetamme ja varastoimme pelkkää ilmaa valtavia määriä vuodessa elintarvikepakkauksissa. Pakkaukset voisivat olla pienempiä ja toisenlaista materiaalia. Siinä on iso sarka, johon pitäisi puuttua lainsäädännöllä. Jätevero pitäisi laittaa osittain pakkausteollisuuden harteille. Kuluttajan pitäisi voida nähdä, kuinka paljon kustakin pakkauksesta maksetaan veroa ja hän voisi sitten valita.
