Ensimmäistä kertaa 150 vuoteen suomalaiset tyhmenevät. Samalla koulutustasomme on kääntynyt laskuun. Osaamistason heikkenemistä tukevat niin aikuisille kuin lapsille tehdyt testit.
Kehityksen syylle ei ole löytynyt selkeää selitystä. 1990-luvun lama näyttää kylväneen tyhmyyden siemeniä, jotka nyt ovat puhkeamassa täyteen kukkaansa. Sivistyksen käännekohta on nyt keski-iän saavuttaneissa suomalaisissa. Heidän jälkeensä syntyneet joutuivat maksamaan lamavuodet selkänahastaan, koskaan siitä toipumatta.
Suomi ei ole tämän ongelman kanssa yksin, vaan samanlaista kehitystä tapahtuu kaikkialla länsimaissa. Kansainvälisesti tyhmyyden lisääntymisen syyksi on epäilty esimerkiksi roskaruokaa, väestön ikääntymistä ja eriarvoisuuden lisääntymistä.
Tyhmenemisellä on Suomessa kuitenkin kansallisia erityispiirteitä.
Emme ole muuttumassa tasaisesti tyhmiksi, vaan ympärillemme on kasvamassa tipoittain hölmölöitä.
Korkea sivistystaso ja maailman paras koululaitos ovat tehneet meistä monessa suhteessa esimerkillisen valtion. Sivistys on yleisesti nähty itsenäisen Suomen suurimpana saavutuksena.
Kulttuurin merkitys kansalle kiteytyy koulutukseen. Suomessa ei ole erikseen sivistyseliittiä, vaan jokainen suomalainen on sivistynyt ja jakaa pitkälti samat henkiset kyvyt. Tätä piirrettämme myös ihaillaan laajalti ulkomailla. Se näkyy myös politiikassa, sivistyksen ylläpidosta on tullut yksi valtion tärkeimmistä tehtävistä.
Nyt se kuitenkin murenee vankistumisen sijaan. Pienistä heikennyksistä on vuosien mittaan kumuloitunut repeämä, jonne on alkanut pudota ihmisiä.
Koulujen ryhmäkokojen kasvattaminen, opetussuunnitelmien kevennykset, yliopistoleikkaukset ja ylipäätään yhä omatoimisemmaksi muuttuva oppiminen ovat kasvamassa erojen järjestelmäksi. Koululaisen ongelmat kotona eivät enää vaikeuta koulunkäyntiä, vaan ne tekevät siitä mahdotonta.
Kun kaikesta on vähän säästetty ja lepsuiltu, lopputuloksena on sivistyksen kääntyminen loivaan laskuun. Se näkyy kaikessa kulttuurissa.
Kirjamyynti on laskenut vuosikymmenen ajan ja kirjastokäynnit ovat tasaisesti vähenneet. Tällaiset epäsuorat mittarit tukevat käsitystä tyhmenevästä kansasta.
Olemme menettämässä meritokratian.
Erityisen kipeän tästä asiasta tekevät tutkimukset, jotka osoittavat sivistyksen polarisoituvan. Emme ole muuttumassa tasaisesti tyhmiksi, vaan ympärillemme on kasvamassa tipoittain hölmölöitä. Se taas on osoittautumassa erinomaiseksi kasvualustaksi populismille ja repiville poliittisille voimille.
Vaikka tuloerot eivät Suomessa ole viime vuosina kasvaneet, eriarvoisuus lisääntyy jatkuvasti. Heikki Hursti kertoi pari päivää sitten leipäjonojen asiakasmäärän kymmenkertaistuneen kymmenessä vuodessa.
Köyhyydestä ja osattomuudesta on tullut periytyvä ongelma, ja kun noidankehää ei saada katkaistuksi, se näkyy yleisenä osaamistason laskuna. Olemme menettämässä meritokratian, eli valtiojärjestelmän, jossa ihmisen asema määräytyy hänen lahjakkuutensa ja kykyjensä mukaan.
Tyhmässä valtiossa elävien ihmisten kohtalo on sattuman käsissä.
Edessämme avautuu ankea maisema, kun samalla maailman ongelmista on tullut yhä polttavampia. Nykymenolla 40 vuoden kuluttua maailman merissä voi olla enemmän muovia kuin kaloja ja ilmastonmuutos saattaa nyrjäyttää koko maapallon biosfäärin vuosisadan loppuun mennessä.
Kansainvälisen yhteisön paras ratkaisu globaaleja ongelmia vastaan on koulutus. Ihmiskunnan paras ase tulevaisuuden ongelmiin on sivistyksen lisääminen.
Tyhmyys johtaa onnettomuuksiin, jotka uhkaavat koko planeettaamme ja elämäntapaamme.
Suomen suhteen tämä on yhtä polttava kysymys kuin minkä hyvänsä valtion. Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu siitä, saadaanko nuoret ihmiset kasvatettua globaaliin ympäristöön ja maailmankansalaisuuteen, jossa rajallinen maapallo nähdään kaikkien ihmisten yhteisenä kotina. Suomalaiset kuuluvat eniten maapallon luonnonvaroja kuluttaviin ihmisiin, ja muutoksen tulisi alkaa meistä.
YK kutsuu globaalin sivistämisen projektia nimellä Agenda 2030. Se on jatkoa YK:n vuosituhattavoitteille puolittaa köyhyys ja lisätä koulutusta kaikkialla maailmassa.
Vuosituhattavoitteet saavutettiin täysimääräisinä vuoteen 2015 mennessä. Se on ihmiskunnan parhaita uutisia elinaikanamme. Nyt meillä on 12 vuotta aikaa viedä nämä ponnistukset loppuun.
Sen onnistuminen edellyttää tyhmyyden kierteen katkaisemista, mikä on ennen kaikkea eduskunnan tehtävä. Julkisia sivistyspalveluja ei ole varaa näännyttää enää päivääkään.
Tyhmyys ei tuota vain näköalatonta ja onnetonta elämää, vaan se johtaa onnettomuuksiin, jotka uhkaavat koko planeettaamme ja elämäntapaamme.
Aleksis Salusjärvi
Kirjoittaja on helsinkiläinen päätoimittaja sekä kriitikko. Hän on runouden suurkuluttaja ja opettaa taiteesta kirjoittamista korkeakouluissa ja kursseilla.