Viime kesänä Ilosaarirockissa jonossa takanani seisseet parikymppiset nuoret kävivät innokasta keskustelua Ultra Bran seuraavan päivän keikasta. ”Soittaisivatpa Kirjoituksia! Sitä he eivät vetäneet Ruisrockissa eivätkä Provinssissa.”
Itselleni Ultra Bra osui aikoinaan opiskeluaikojen parhaaseen sykkeeseen, mutta miksi parikymppiset olivat bändin comebackista näin hurmioissaan? Käännyin ja kysyin, miksi 1990-luvun lopun yhtye herättää heissä näin suuria intohimoja.
”Ultra Bra kuuluu meidän lapsuuteemme. Vanhemmat kuuntelivat niiden biisejä aina automatkoilla.” No niinpä tietenkin. Hei hoi hauki raikui varmasti opiskelijabileiden lisäksi autojen takapenkeillä.
Ultra Bran comeback viime vuonna hakee vertaistaan. Yhtyeen ensimmäiset keikat 16 vuoteen (presidenttiehdokas Pekka Haaviston vuoden 2012 tukikonserttia lukuun ottamatta) olivat jättimenestyksiä. Kolme keikkaa kesäfestareilla ja kolme loppuunmyytyä areenakeikkaa saivat suitsutusta yleisöltä ja kriitikoilta. Nostalgiselle yhteyslaulutilaisuudelle oli tilausta.
Samaa ei voi sanoa kaikista comebackeista. Kuinka monta kertaa esimerkiksi Dingo on tehnyt paluun?
Kun menneiden vuosikymmenien suosikkiyhtye kertoo paluustaan, yleinen ilkeä kommentti kuuluu: jaaha, nyt on rahat taas loppu ja pitää palata keikkalavoille.
Ylen Elävä arkisto on kerännyt koosteen suosittujen suomalaisartistien paluuselityksistä.
Vuonna 2014 Ylellä nähtiin We want more -ohjelma, joka palautti suomalaisten mieliin viisi jo lopettanutta bändiä. Mukana olivat Don Huonot, Miljoonasade, Kwan, Mascara ja Neon 2. Vanhoja kappaleita lämmiteltiin ja uusia tehtiin. Noste kuitenkin lopahti ja mieleen jäivät vain muutaman bändin vanhat skismat.
Perjantaina kesän comeback-keikoistaan kertoi 1990-luvun suosikkiduo Nylon Beat. Monella alkoi heti soida päässä nasaalinen "nannan, naa, nannan, na, naa, naa". Sosiaalisessa mediassa osa intoili pääsevänsä vihdoin näkemään livenä vuonna 2003 lopettaneen yhtyeen.
Jos tarkkoja ollaan, Naikkarit palasi jo vuonna 2007 lämmittelemään amerikkalaisbändi Totoa kolmen keikan verran. Kunnon comebackin tekemiseen ei muutaman vuoden tauko riitä. Nyt Nylon Beatille on varmasti jälleen tilausta.
Ultra Bran menestyksekäs paluu on varmasti innostanut Nylon Beatin lisäksi myös Tiktak-tyttöbändiä, sillä myös se palaa kesällä festarilavoille. Yhtyeen edellisestä keikasta on kulunut kymmenen vuotta ja tytöistä on kasvanut naisia. Energisistä kappaleista tunnetun bändin mukana heilutaan taas varmasti innokkaasti festareilla.
Näiden ysärisuosikkien paluu ruokkii varmasti yleisön nostalgian nälkää. Muutoin comeback on populaarimusiikissa kokenut inflaation. Tähän on syynä levy-yhtiöiden tapa markkinoida artistejaan.
”Artisti X palaa usean vuoden tauon jälkeen uudella levyllä.” Usea vuosi = edellistä levyä seurannut kiertue ja uuden levyn tekeminen.
”Artisti Y jää määrittelemättömän mittaiselle tauolle.” Yllättäen artisti palaa lavoille vuoden päästä.
Näin teki esimerkiksi Cheek, jonka lopettamispäätöstä moni ei edelleenkään usko. Heti alkoivat arvailut siitä, milloin comeback tapahtuu.
Entisen suosikkiyhtyeen comeback sopii Suomessa oivallisesti kesään ja festareille. Viime kesän Ilosaarirockissa huomasin väentungoksessa laulavani kuorossa Ultra Bran kappaleita ja samalla mieleni vallanneet muistot saivat tunteet pintaan.
Mutta mitä comebackeja Suomessa on vielä tekemättä? Onko muistojen laari jo koluttu pohjia myöten?
Eipä tule juuri mitään mieleen. Paitsi Bomfunk MC’s ja Freestyler! Se voisi olla kova festarihitti!
Niin ja tietenkin PMMP. Sen paluuta odotan, sillä yhtye kruunasi monet festarit. Sen comebackin aika ei tosin ole vielä. Ehkä vasta ensi vuosikymmenellä. Säästetään jotain sinnekin. Jaksan odottaa.