Nina Niemisessä on maailmanparantajan vikaa. Hän oli vain 15-vuotias, kun hän ryhtyi ugandalaisen Agnes-tytön kummiksi. Agnes löytyi kehitysyhteistyöjärjestö World Visionin avustuksella.
– Agnesilla oli sielukas katse ja hieno vaaleanpunainen paita päällä. Päätin, että tuossa se nyt on, Nieminen kuvailee.
Siitä hetkestä on kulunut neljä vuotta. Nieminen on nyt 19 ja Agnes yhdeksän. Nieminen lensi helmikuun alussa Afrikkaan nähdäkseen suojattinsa ensimmäisen kerran. Ja sekös jännitti jo ennakkoon.
– Tunnistaakohan Agnes minut ja tunnistanko minä häntä sieltä ihmisjoukon keskeltä, Nieminen pohtii.
Tähän asti yhteyttä on pidetty vain kirjeitse. Agnes lähettää postia muutaman kerran vuodessa. Kirjeet on säilötty aikajärjestyksessä kansioon. Siellä on Agnesin piirustuksia ja valokuvia pienestä, totisesta tytöstä.
Jäänmurtajat mukaan Ugandaan
Nieminen on yksi vajaasta kolmestakymmenestä Ugandan opintomatkalle lähteneestä World Vision -järjestön kummista. Kaikki maksavat kehitystyhteistyöjärjestölle kuukausittain summan, jolla tuetaan kummilasten yhteisöä ja rahoitetaan kehitysyhteistyöprojekteja Ugandassa. Lahjoittaa saa haluamansa määrän, mutta pienimmillään kuukausimaksu on vajaat 30 euroa.
– Tämä on loistava tapa. Tässä autetaan koko yhteisöä, ei vain yhtä lasta. Tämä on samalla inhimillistä: yksi lapsi saa kokea, että hänellä on Suomessa kummi, joka välittää hänestä, Nieminen sanoo.
Niemisellä on Ugandan viemisinä kassillinen jäänmurtajia: pelejä, karttakirja, nalle ja vaaleanpunaiset crocs-kengät. Ugandaan lähtee myös Ninan isä Keijo Nieminen.
– Siellä on koko kylä vastassa. Ei siitä kevyt matka tule, mutta antoisa aivan varmasti, isä-Nieminen sanoo ennen matkaa.
Kummitäti ja -tyttö kipsaavat yhtä paljon
Mirja Palmanto pakkaa Vantaalla. Malarialääkkeiden ja rokotustodistusten lisäksi Ugandan kassiin solahtaa hyppynaru. Perillä odottaa kummityttö Esther, jonka Palmantokin näkee nyt ensimmäistä kertaa.
– Voin kuvitella, että tilanne on hyvin jännittävä Estherille, koska se on sitä minullekin. Minä olen aivan vieras ihminen hänelle, mutta otan mukaan pelejä ja leikkejä. Voimme sitten yhdessä touhuta ja puuhailla.
Palmanto päätyi Estherin kummiksi lapsiperheestä tutun ruokapöytäkeskustelun jälkeen. Jälkikasvu valitti, että ruoka on pahaa ja äiti huono kokki.
– Yhdessä me sitten pohdimme, että mitäs, jos ruokaa ei ole ollenkaan ja että miten me voisimme auttaa Afrikan lapsia, Palmanto sanoo.
Löytyi ujosti hymyilevä Esther, joka on ollut Palmannon perheen kummilapsi kaksi vuotta.
– Hänellä on sisko ja veli ja hänen vanhempansa ovat työttömiä. He ovat melko köyhiä. Esther käy koulua ja toivottavasti saa siellä lämpimän ruoan, Palmanto kertoo.
Tytön vanhemmille Palmanto vie tuliaisiksi aurinkoenergialla toimivat lamput.
Järjestöt entistä riippuvaisempia yksityisestä tuesta
Kehitysyhteistyöjärjestöille Palmannon ja Niemisen kaltaiset lahjoittajat ovat mannaa. Hallitus leikkasi pari vuotta sitten kehitysyhteistyörahoja yli 40 prosentilla. Järjestöt joutuivat ajamaan projektejaan alas, supistamaan toimintaansa ja irtisanomaan työntekijöitään. Kun julkinen tuki väheni, järjestöt tulivat entistä riippuvaisemmiksi yksityisten ihmisten lahjoituksista.
Kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepa selvitti viime vuonna suomalaisten auttamishalua: Se on kasvanut. Vuonna 2016 kansalaisjärjestöt keräsivät 20 miljoonaa euroa enemmän yksityistä rahaa kuin vuonna 2014, jolloin asiaa edellisen kerran selvitettiin.
Yksityisiltä ihmisiltä, yrityksiltä ja säätiöiltä vuonna 2016 kerätty potti oli kaikkiaan 110 miljoonaa euroa. Summa ei kuitenkaan vielä riitä paikkaamaan leikkausten jättämää 49 miljoonan euron lovea.
Pienellä rahalla saa isoja aikaan
Mikä ihmiset on saanut hellittämään kukkaronnyörejään? Kysytään Palmannolta ja Niemiseltä. He uskovat, että auttamishalu on lisääntynyt samalla, kun ihmisten tietoisuus muiden maiden tilanteesta on kasvanut.
– Toki sekin motivoi, että järjestöt ovat enemmän ja enemmän riippuvaisia vapaaehtoisten kuten kummien rahoituksesta. Tämä on hyvä tapa: Pienellä rahalla pystyy saamaan paljon aikaan, Keijo Nieminen uskoo.
Palmannon mielestä sekin on voinut vaikuttaa, että Suomeen on tullut viime vuosina enemmän pakolaisia.
– 29 euron kuukausimaksu ei ole monelle kovin iso summa, mutta tuntuu, että se triplaantuu, kun sen lähettää meren yli toiseen maahan. Siellä sillä saadaan paljon aikaan.
Palmanto opettaa suomea Stadin osaamiskeskuksessa. Hänen oppilaansa ovat maahanmuuttajia.
– Näen työssäni, kuinka vaikeaa on löytää oma paikka vieraassa kulttuuri- ja kieliympäristössä ja päästä yhteiskunnan jäseneksi. Uskon, että ihmisiä on hyvä auttaa siellä, missä heidän kotinsa on.
Suomalaiset tykkäävät kummiudesta
World Vision -järjestöllä on suomalaisia kummeja 13 000. Myös monet muut järjestöt tarjoavat mahdollisuutta ryhtyä kummiksi. Suurimpia näistä ovat Fida, Plan Suomi ja Suomen lähetysseura. Kepan arvion mukaan kaikkiaan noin 150 000 suomalaista lahjoittaa säännöllisesti rahaa kummilapselle kehitysmaahan.
_Juttua varten on haasteltu myös Kepan ohjelmasuunnittelija Auli Starckia ja World Visionin toiminnanjohtaja Tiina Antturia. _