"Ootko pahassa paikassa?" Puhelin soi yhä harvemmin, koska meistä on tullut laiskoja, sanoo tutkija

Tuijotan ystävän nimeä älypuhelimeni näytöllä. Ensimmäinen ajatukseni on, että onko jotain ikävää sattunut. Epämiellyttävä tunne ehtii piipahtaa vatsanpohjassa ennen kuin vastaan.

– Moi. Oletko pahassa paikassa? hän tiedustelee ilmeisen hyvinvoivana.

– En. Onko joku hätänä? kysyn.

– Miten niin?

– Ajattelin, että nyt on joku hätä kun soitit.

– En vaan jaksanut alkaa täällä pakkasessa näpytellä viestiä. Ajattelin, että on helpompaa soittaa, hän sanoo ja kysyy, tehdäänkö illalla tortilloja.

Tunnistatko tilanteen? Puhelin soi spontaanisti nykyään niin harvoin, että siihen ihan säpsähtää ja saattaa jopa pelätä pahinta. Soittaja usein kysyy ensitöikseen, että onko vastaaja pahassa paikassa tai että soittiko hän huonoon aikaan.

Oletusarvo tuntuu olevan, että nykyihmisellä ei ole koskaan hyvää hetkeä vastata puhelimeen.

Avaa kuvien katselu

Keskimäärin suomalainen puhuu puhelimessa 230 minuuttia kuukaudessa. Suunta on ollut viime vuosien aikana laskeva, mutta ero aiempaan ei ole niin dramaattinen kuten arkikokemus saattaa osoittaa. Vaikka yhä useammalla on ranne hellänä viestittelystä, puhettakin riittää.

–Puheluminuuttien määrä ei ole vähentynyt voimakkaasti, mutta puheluiden määrä laskee noin viisi prosenttia vuodessa. Eli puheluita on vähemmän, mutta ne ovat pidempiä, erityisasiantuntija Joonas Orkola Viestintävirastosta summaa.

Ero on huomattava. Soittelemme keskimäärin 57 matkapuhelinpuhelua kuukaudessa. Vielä vuonna 2010 luku oli yli 80 puhelua kuukaudessa. Luvut sisältävät myös yrityisliittymistä soitetut puhelut.

Rimpauttelun väheneminen johtuu siitä, että nykyään tarjolla on enemmän vaihtoehtoja viestiä kuin ennen. Mobiilioperaattori DNA:n tekemän selvityksen mukaan suomalaisista 15–75 -vuotiaista jo 87 prosentilla on käytössään älypuhelin.

Yhä suurempi osuus viestinnästä hoidetaan internet-yhteydellä toimivissa maksuttomissa pikaviestipalveluissa kuten WhatsAppissa. Pikaviestipalvelut ovat omalta osaltaan vähentäneet normaalien matkapuheluiden soittamista. Vielä kirkkaammin niiden suosio näkyy siinä, että perinteisten tekstiviestien määrä on kutakuinkin puolittunut viidessä vuodessa.

– Jos katsotaan taaksepäin, niin puhuminen siirtyi ensin lankapuhelimista matkapuhelimiin ja nyt taas kommunikointi on siirtynyt yhä enemmän sovellusten kautta käytävään keskusteluun, Orkola sanoo.

Toinen merkittävä syy puheluiden määrän vähentymiseen on se, että erilaiset ajanvaraus- ja asiointipalvelut ovat nykyään käytettävissä verkossa normaalien virastoaikojen ulkopuolella. Palveluita on myös viime vuosina kehitetty alati mobiiliystävällisempään suuntaan, joten suurin osa niistä toimii nykyään myös pienemmällä puhelimen näytöllä.

Avaa kuvien katselu

Puhelimessa kyllä puhutaan, mutta eri tavalla kuin aikaisemmin. Harva tuntuu edes ajattelevan, että soittamalla saisi nopeiten kiinni. Omaa tilaa varjellaan pitämällä kännykkää äänettömällä.

Kyselin tätä juttua varten Facebookissa tuttaviltani, ovatko he huomanneet muutoksia puhelimenkäytössään.

"Ostin pakosta uuden kännykän rikki menneen kapulan tilalle. Kun puhelin sitten soi ensimmäisen kerran, säikähdin. Niin harvinaista rimpauttelu nykyään on."

Kokemukset kulkevat rinnakkain tilastojen kertoman kanssa: puhelin soi aiempaa harvemmin, mutta silloin kun puhelulle otetaan aikaa, sitä ei käydä säästelemään. Nopeat "missä olet?" -puhelut tuntuvat kadonneen_ häläreistä_ puhumattakaan.

Aika harva myös tohtii soittaa ihan vaan kysyäkseen kuulumisia.

Kaiken kaikkiaan kynnys soittaa on entistä korkeampi. Puhelulle on ikään kuin oltava tarpeeksi painava syy.

"Kun tietää, että toisilla(kin) on koko ajan kamala kiire ja meininki, automaattisesti ajattelee puhelun häiritsevän."

"Kaikki asiat hoituvat kavereiden kanssa somessa. Niinsanottuja lörpöttelypuheluita tulee kavereilta ehkä kaksi vuodessa ja ne tuntuvat todella oudoilta, melkein kuin kotirauhan rikkomiselta."

"Olen miettinyt hulluna, miksen enää jaksa puhua yhtään puhelimessa. Nuorempana olin megapuhuja. Puhuin kavereiden kanssa tunteja joka päivä. Jos puhelu jäi alle tuntiin, se oli epäonnistunut! Nykyään en soita kellekään, ellei ole pakko."

Nykyään puhelinkeskusteluun suhtaudutaan kuin tapaamiseen. Sovitaanhan puhelukin hyvissä ajoin etukäteen – yleensä viestillä.

Sosiaalisen median tutkija, sosiaalipsykologi Suvi Uski tunnistaa ilmiön. Hän lähtee purkamaan sitä vuorovaikutusenergian näkökulmasta.

– Kun me puhumme puhelimessa, käytämme siihen ihan valtavan määrän energiaa, sillä joudumme keskittymään. Puhe, ääni, sanat ja niin eteenpäin. Se kaikki kuluttaa todella paljon meidän aivoenergiaamme, Uski kertoo.

Tämän takia puhelulle pitää raivata aikaa, vaikkapa kävelylenkin ajaksi tai siihen hetkeen, kun istahtaa päivän päätteeksi sohvalle. Kiireelliset asiat hoituvat tätä nykyä usein muissa kanavissa, joten puhelimessa puhuminen palveleekin erilaista tarkoitusta.

Sosiaalipsykologi kertoo, että pitkissä puhelinkeskusteluissa käsitellään usein asioita ja tunteita tasolla, johon pelkät sanat eivät aina riitä. Silloin tärkeää on jaettu yhteinen hetki ja se, mitä sanojen ympärillä tapahtuu.

– Viestin lähettäminen on paljon puhelimessa puhumista taloudellisempaa, sillä aivoenergiaa ei juuri kulu. Asia saadaan pelkillä sanoilla perille.

Tutkija muistuttaa, että samalla kun yleistyneet pikaviestipalvelut tarjoavat meille kätevän mahdollisuuden olla laiskoja ja säästää aivoenergiaa, petaavat ne myös paikan väärinymmärryksille.

– Me olemme pääsääntöisesti huonoja kirjoittamaan ja tulkitsemaan tekstiä. Vitsit eivät aukea, sarkasmi ei toimi ja tunnetilat eivät välity. Monesti provosoidumme turhaan ja ymmärrämme toisemme väärin.

Tutkija sanoo, että mitä tärkeämpi välitettävänä oleva viesti on, sitä enemmän mukaan tarvitaan muutakin kuin sanoja: ilmeitä, eleitä, äänenpainoja ja sitä, mitä tapahtuu sanojen välissä. Silloin aivoenergiaa ei kannata säästellä. Se on fiksu investointi.

Avaa kuvien katselu

Myönnän, että saatan itsekin jättää joskus vastaamatta puheluun, jos koen ettei minulla ole siinä hetkessä mahdollisuutta keskittyä kunnolla. Soitan sitten myöhemmin takaisin tai ainakin naputtelen viestin ja kyselen, että mitä soittajalla oli mielessään.

Vuorovaikutusenergian pihtaaminen voi tosinaan olla ihan fiksuakin, sillä viestinnän määrä on tänä päivänä valtava. Kun puhelimessa paukkuvat samaan aikaan tekstiviestit, WhatsApp, sähköpostit, Messenger, Hangouts, Lync ja ties mitkä, ei ihme jos alkaa haaveilla muuttamisesta katvealueelle.

Tutkija Suvi Uski myöntää ristiriitaisuuden siinä, että samaan aikaan kun ihmisiltä odotetaan pikaviestipalveluiden takia nopeaa reagointia, toisen henkilökohtaista tilaa kunnioitetaan niin paljon, että kynnys soittaa ja "häiritä" on kasvanut.

– Olet koko ajan tavoitettavissa, mutta kukaan ei kuitenkaan voi tulla etusijalle, sillä ajattelemme, että on tungettelevaa soittaa. Viestillä on mahdollista palvella samaan aikaan vaikkapa viittäsataa ihmistä, mutta puheluun menee kaikki energia eikä samalla voi keskittyä kunnolla mihinkään muuhun, Uski pohtii.

Mieluummin viestittelevä kuin puhelimessa puhuva tuttuni summaa ajatuksen hyvin:

"Viestintäkulttuurin muuttuminen on vaan tehnyt mahdolliseksi ja hyväksyttävämmäksi sen, että valtaosan asioista voi nykyään jotenkin muutenkin kuin soittamalla. Minusta se on helpottavaa ja tuntuu reilulta vastakaupalta sille, että koko ajan pitäisi olla saatavilla."

Suomessa on yksi maailman edullisimmista mobiilipalveluista. Kun mobiililiittymät sisältävät kiinteällä kuukausimaksulla rajattoman määrän dataa, sitä myös käytetään. Itseasiassa ihan valtavasti.

OECD:n viime syksynä julkaiseman digitalouden tulevaisuusnäkymätutkimuksen mukaan suomalainen on puhelimellaan ja muilla mobiililaitteilla enemmän internetissä kuin kukaan muu.

Vuoden 2016 lopussa mobiilidataa kului keskimäärin 11 gigatavua kuukaudessa. Se riittäisi suoratoistopalvelussa 11 tunnin sarjamaratoniin. Ruotsissa mobiilidataa kulutettiin 4,4 gigatavua liittymää kohden. OECD-maiden keskiarvo on tutkimuksen mukaan vain 1,9 gigatavua.

Mobiilidatan käyttö tuskin vähenee jatkossakaan. Viestintäviraston erityisasiantuntija Joonas Orkola nimittäin uskoo, että viestintä on koko ajan siirtymässä yhä enemmän nettiin.

– Pikaviestisovelluksiin kehitellään koko ajan uusia ominaisuuksia. Ihmiset toivovat entistä ilmeikkäämpää ja välittömämpää viestintää. On hymiöitä, kuvia, ääntä ja videoita, mutta videopuhelut eivät ole vielä lähteneet täysin lentoon, Orkola sanoo.

Erilaisia viestintäsovelluksia käytetään aktiivisesti rinnakkain ja erilaisiin tilanteisiin. Tutkija Suvi Uski on varma, että viestintäteknologioiden huimasta kehityksestä huolimatta vanha kunnon puhelu tulee pitämään pintansa jatkossakin.

– Jos mietitään rohkeasti eteenpäin, eli että tulee tekoälyä ja monet jutut automatisoituvat, niin meille ihmisille jäävät kuitenkin ne kaikista vaikeimmat asiat hoidettavaksi, Uski sanoo.

Hän muistuttaa, että ne asiat ovat usein monimutkaisia kokonaisuuksia, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Tietokoneen algoritmi ei pysty pyytämään anteeksi eikä hymiö välittämään tarpeeksi suurta annosta empatiaa.

– Tärkeissä ihmisten välisissä asioissa kokonaisvaltainen vuorovaikutus on todella keskeisessä asemassa. Sitä ei parilla emojilla hoideta.

Juttuun on haastateltu myös Telian liiketoimintapäällikkö Petri Lindqvistia ja Elisan liiketoimintajohtaja Jan Virkkia.