TOKIO 976 979 vauvaa. Näin luki tilastossa, kun vuosi 2016 päättyi.
Se oli ensimmäinen kerta, kun Japanissa syntyi vuoden aikana alle miljoona lasta sitten tilastoinnin aloittamisen vuonna 1899.
Viime vuonna vauvoja tuli entistä vähemmän: noin 940 000.
Japani on pulassa.
Ihmisiä kuolee koko ajan enemmän kuin syntyy, ja mikä huolestuttavinta: nuorille ei edes maistu seksi.
Britannian yleisradioyhtiö BBC:n kyselytutkimuksen mukaan noin 43 prosenttia 18–34-vuotiaista japanilaisnuorista ei ole harrastanut koskaan seksiä.
Samaan suuntaan viittaa tulos, jonka mukaan lähes kolmannes japanilaisista täyttää 30 vuotta ilman ensimmäistäkään seksikokemusta.
Muutaman vuoden takaisen kyselyn mukaan 45 prosenttia 16–24-vuotiaista naisista sanoi, ettei seksi kiinnosta tai se on jopa halveksittavaa.
Miehistä tätä mieltä oli noin neljännes.
Myös yhä harvempi naimaton japanilainen seurustelee.
Vain vajaa kolmannes miehistä ja reilu kolmannes naisista on suhteessa, kertoo Japanin valtiollisen väestöntutkimuslaitoksen selvitys.
Yksi syy parisuhteiden vähyyteen lienee se, että rakkaus on vaikeaa.
Tätä mieltä ovat ainakin parikymppiset kaverukset Keisuke Hiraiwa ja Takehiko Yokoi.
– Pidin eräästä tytöstä ja otin häneen yhteyttä. Tulos ei ollut menestyksekäs, kertoo Hiraiwa.
Hiraiwa on tullut Yokoin luokse Tokioon viikonlopun viettoon. Molemmat miehet kertovat olevansa sinkkuja.
Harajukun alue on kaatosateesta huolimatta pullollaan nuoria. Ostoskaduilla on yhtä tiivis tunnelma kuin Tallinnan-lautan aulassa laivan ovien avautuessa.
Mutta kahden kesken yhä useampi vierastaa läheisyyttä.
BBC haastattelemien japanilaisnuorten mukaan moni mies pitää naisia jopa vähän pelottavina. Myös Hiraiwa on sitä mieltä, että naisten pinta on kova.
– Japanissa on vaikea löytää tyttöystävää, hän sanoo.
Yliopistossa opiskeleva Yokoi ei oikeastaan edes tahtoisi löytää kumppania.
Hän myös epäilee, että tytöt eivät pidä hänestä.
Miehen tulevaisuuden haaveissa eivät edes siinnä rakkaus tai seurustelu. Sellaisen touhun ennen pitkää mukanaan tuoma vastuu lähinnä pelottaa.
– En tiedä, haluaisinko naimisiin. Ihmisten pitäisi huolehtia itsestään, hän pohtii.
Yokoi pohtii, että avioliitto veisi kaiken vapaa-ajan.
Hän haaveilee hyvästä työpaikasta tietokoneiden parissa. Sen eteen hän on valmis tekemään töitä.
Juuri tällaiset avioliittoa vieroksuvat puheet huolestuttavat viranomaisia. Heidän päiväunissaan kansalaiset unelmoivat onnellisesta parisuhteesta ja lapsikatraasta.
Vuoden 2015 väestönlaskennan mukaan japanilaisia oli 127 miljoonaa, lähes miljoona vähemmän kuin viisi vuotta aiemmin.
Suomessa samanlainen muutos tarkoittaisi, että meitä olisi vuonna 2023 yli 40 000 ihmistä vähemmän kuin nyt.
Torjuakseen väestökadon Japanin valtio on ryhtynyt Amorin töihin itse.
Pikadeittailua on tarjolla Suomessakin, mutta harvalta kaupungintalolta löytyy ihmistä, jonka vastuulla on saattaa nuoria pareja yhteen.
Tokion Urayasun esikaupungissa rakkaushommat ovat Hisano Kumagawan pyödällä.
Pöytä sijaitsee kaupungintalon toimistossa, joka on on kuin mikä tahansa harmaa avokonttori. Rakkaus tuntuu olevan täältä kilometrien päässä.
Vaaleanpunaiset esitteen Kumagawan pöydällä ovat hätähuuto toisesta maailmasta. Niiden kannessa lukee otsikoita kuten “Hääkirja” tai “Onnen kirja”.
Kumagawan työnkuvaan kuuluu markkinoida Urayasua asuinpaikkana ja kertoa, miten hyvä alue se olisi perheen perustamiselle. Hän myös järjestää treffejä.
– Kolmen viime vuoden aikana olemme pitäneet kuusi treffitapahtumaa. Noin kolmannes osallistujista on löytänyt niissä parin, joskus jopa lähes puolet, Kumagawa kehuu.
Sitä, kuinka pitkää parit pysyvät yhdessä, ei ole selvitetty.
Tilaisuudet ovat suosittuja: Uraysussa tulijoita olisi enemmän kuin paikkoja. Naisia on usein miehiä enemmän Osa tapahtumista on teemoitettu harrastusten mukaan, osassa mennään yhdessä retkelle, osassa vain tavataan hotellin juhlatilassa.
Mutta kaikissa niissä tarkoitus on sama: tavata kerralla mahdollisimman monta pariutumishaluista miestä tai naista.
Osallistujien yksityisyyden suojelemisen vuoksi juhliin ei pääse toimittajia, Kumagawa sanoo.
Kumagawan pöydällä olevat lehtiset ovat täynnä pastellinsävyisiä kuvia onnellisista pariskunnista ja perheistä eri puolila Urayasua. Sellaisia tänne toivottaisiin.
– Mielestäni ei ole lainkaan outoa, että kaupunki auttaa parin etsimisessä, Kumagawa sanoo.
Asiasta innostunut virkamies haluaa esitellä vielä muutakin rakkausrekvisiittaa. Ala-aulasta löytyy valokuvakoppi, jossa vastanaineet tai avioliittoasialla asioivat voivat ottaa itsestään kuvia. Japanilaiseen tyyliin valittavana on taustoja, joiden keskelle kone upottaa valokuvan.
Yhtään pariskuntaa ei ole paikalla, joten Kumagava menee pyynnöstä koppiin itse. Hän valitsee kuvaansa vaalenpunaiset kehykset, joissa on Urayasun kartta.
Kumagawan esimies kaivaa vielä komerosta pahvijulisteen, jonka edessä vuosipäiväänsä viettävät parit voivat kuvata itsensä.
Vaalealla pohjalla on punaisia ruusuja ja Antoine de Saint-Exupéryn kuuluisa mietelause Siipien sankarit -teoksesta: “Rakkaus ei ole sitä, että katsotaan toisiaan silmiin vaan sitä, että katsotaan yhdessä samaan suuntaan.”
Japanilaiset kuitenkin tarvitsisivat enemmän juuri silmiin katsomista, ainakin jos tutkimuksia on uskominen.
Treffipalveluita järjestävän yksityisen Recruit-yhtiön tutkimuksen mukaan suurin este pariutumiselle on sopivan kumppanin kohtaamisen vaikeus.
Recruitin edustajan mukaan yksi syy tähän on halu pitää oma sosiaalinen verkosto ehjänä.
Japanissa tehdään paljon töitä mutta työpaikkaromansseja vältetään, sillä kasvojen menettäminen mahdollisuus on liian suuri, jos suhde kariutuu. Myös tuttavista saatetaan ajatella samoin. Kumppani pitäisi siis löytää oman piirin ulkopuolelta.
Tässä monet yhtiöt, kuten Recruit ovat nähneet markkinaraon.
Yhtiöllä on netissä laaja valikoima erilaisia sokkotreffejä: tarjolla on muun muassa kokkaamista, retki akvaarioon, pingistä. Naiset pääsevät treffeille miehiä edullisemmin.
Recruit tarjoaa joukkotreffien lisäksi yksityisempia palveluita, joissa asiakkaita yhytetään sopivilta vaikuttavien kumppaneiden kanssa.
Yhtiön mukaan näitä palveluja käyttävistä jopa joka neljäs pääsee lopulta naimisiin.
Naimisiin meno on Japanissa lasten saannin kannalta olennaista. Kun Suomessa jo yli puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella, Japanissa vain muutama prosentti vauvoista syntyy naimattomille pareille. Luku on OECD-maiden alhaisimpia.
Samaan aikaan Japanissa mennään naimisiin yhä vanhempana, ja miehistä jopa joka neljäs pysyttelee naimattomana koko ikänsä. Kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana keskimääräinen avioitumisikä on noussut miehillä 2,6 vuotta ja naisilla kolme vuotta.
Yksi syy tähän on työtilanne. Japanissa elää yhä vahvana ajatus, että mies on perheen pääasiallinen elättäjä.
Vakituisen työn löytäminen on kuitenkin entistä vaikeampaa.
Japanin työministeriön mukaan toissa vuonna 40 prosenttia työvoimasta oli niin sanotussa epätavallisessa työsuhteessa eli osa- tai määräaikaisissa töissä.
Sayaka Ishikawa on töissä yhdessä Harajukun kymmenistä vaatekaupoista.
Pääkadulta hieman sivussa olevan myymälän hyllyt ovat täynnä värikkäitä vaatteita, joiden rinnassa lukee Cheers.
36-vuotias Isikawa on naimisissa, mutta lapsia hänellä ei vielä ole. Yksi syy siihen on raha.
– Tokiossa on todella kallista kasvattaa lasta. Mutta en halua muuttaa täältä pois, hän sanoo.
Päivähoito on hintavaa, ja hoitopaikoista on pulaa; ainakin sellaisista, joihin peruspalkoilla on varaa. Jopa 70 prosenttia japanilaisnaisista lopettaa työnteon ensimmäisen lapsen syntyessä.
Ishikawa on esimiesasemassa, mutta kertoo yhä säästävänsä, jotta voisi joskus hankkia lapsia. Häntä kannustaisi lapsen tekoon yhteiskunnan rahallinen tuki.
Hänen kohdallaan lasten hankkimista ei viivytä vaaleapunaisten unelmien puute vaan käytännön huoli pärjäämisestä.
Nykyisin avioliitto ja lapset eivät ole Japanissa enää sosiaalinen pakko. Moni on huomannut, että ilman perhettä on jopa helpompi elää mukavaa elämää.
Viranomaiset ovat osoittaneet voivansa leikkiä cupidoa, mutta makuuhuoneisiin ja nuorten unelmiin valtio ei pääse.
Kukaan ei oikeastaan tiedä, miten miljoonat ihmiset saisi kiinnostumaan jälleen enemmän toisistaan. Japanilaisten läheisyyden tarpeen vähenemiselle on etsitty usein syitä teknologiasta.
Jos sillä on jotain tekemistä nuorten haluttomuuden kanssa, itäinen saarivaltio ei ehkä ole kauaa ongelmansa kanssa yksin.