Inarilainen Kari Kyrö on saamelaisia edustavan saamelaiskäräjien jäsen. Monet saamelaiset eivät silti pidä häntä saamelaisena. Kyrö on hyväksytty saamelaiseksi korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Kari Kyrössä kiteytyy kiista, joka on jäytänyt Lappia vuosikausia. Kuka on saamelainen? Vain ne, joiden suvuissa saamenkieli on säilynyt näihin päiviin asti? Vai myös ne, joilla on vanhoja saamelaisia sukujuuria?
Kiista on johtanut vihanpitoon erityisesti Inarissa ja Enontekiöllä.
– Käännetään selkää kun kaupassa tavataan ja katsotaan toisaalle, kun tullaan tiellä vastakkain, Kari Kyrö kertoo.
Kiistakysymystä on moni hallitus yrittänyt tuloksetta ratkaista. Nyt sitä pui taas Sipilän hallituksen toimikunta, joka valmistelee saamelaiskäräjälain uudistusta. Työn on määrä valmistua huhtikuussa.
Riita roihahti jo 1995, kun laki saamelaisten itsehallinnosta säädettiin. Ennen sitä saamelaisuus määriteltiin vain kielen perusteella. Vähintään toisen isovanhemman äidinkieli piti olla saame.
Vuonna 1995 lakiin lisättiin lappalaispykälä. Saamelaiskäräjien vaaliluetteloon voisi päästä, jos hakijan esivanhempi oli merkitty lappalaiseksi vanhoissa asiakirjoissa, kuten veroluetteloissa. Lappalaiset harjoittivat lappalaiselinkeinoja eli metsästystä, kalastusta ja poronhoitoa. Lappalaismerkintöjä tehtiin 1500-luvulta 1900-luvun alkuun saakka.
Lappalaispykälällä haluttiin tehdä oikeutta niille lappalaissukujen jälkeläisille, joiden suvuista saamenkieli on hävinnyt jo kauan sitten. Tuolloinen hallitus esitti, että lappalaismerkintä piti olla tehty aikaisintaan vuonna 1875 tai sen jälkeen. Perustuslakivaliokunta kuitenkin poisti takarajan. Pitkä riita oli valmis.
Saamelaisia edustava saamelaiskäräjät ei ole hyväksynyt kauas historiaan ulottuvaa pykälää. Se vetoaa siihen, että lappalaismerkintä viittaa lappalaiselinkeinoihin, ei kansallisuuteen. Ruotsissa ja Norjassa lappalaisperustetta ei ole.
Saamelaiskäräjät näkee uhan, että lappalaispykälä voi sulauttaa saamelaiset suomalaisiin. Käräjät on esittänyt, että potentiaalisia tulijoita voisi olla jopa satojatuhansia.
20 vuoden aikana lappalaisperusteella saamelaiseksi on pyrkinyt reilut tuhat henkeä. Heidän motiivinsa on saamelaisenemmistössä kyseenalaistettu. Sanotaan, että pyrky saamelaiseksi on syntynyt luulosta, että valtio jakaa maansa saamelaisille. Selvä enemmistö saamelaisalueen asukkaista on suomalaisia.
Monia saamelaisia loukkaa, että Helsingissä päätetään, kuka on saamelainen. Yksi heistä on Helsingissä asuva Anni Koivisto.
Citysaamelainen: Antakaa saamelaisten päättää saamelaisuudesta
Anni Koivisto, 26, juo lattea helsinkiläisessä kahvilassa ja toteaa, että suomalaiset tietävät vähän saamelaisista. Esitetään outoja kysymyksiä, kuten asutteko igluissa.
Ainakin se pitäisi tietää, että saamelaiset ovat alkuperäiskansa. Heillä on kieltä ja kulttuuria koskeva itsehallinto saamelaisalueella, johon kuuluvat Pohjois-Lapin kunnat Utsjoki, Enontekiö ja Inari sekä Sodankylän Vuotso.
Anni Koivisto on kotoisin Utsjoelta ja puhuu äidinkielenään pohjoissaamea. Hän ei koe silti kuuluvansa pohjoissaamelaisiin, joita on 80–90 prosenttia Suomen noin 10 000 saamelaisesta. Pieniä saamelaisryhmiä ovat inarinsaamelaiset ja koltat. Vain noin viidennes puhuu saamea äidinkielenään.
Anni Koivisto on niin sanottu citysaamelainen. Selvä enemmistö saamelaisista elää saamelaisalueen ulkopuolella. Helsingissä heitä asuu tuhatkunta.
Saamelaiset ovat kokeneet Suomessa sortoa ja syrjintää. Vanhemmalle sukupolvelle oli erityisen traumaattinen kokemus, kun äidinkieltä yritettiin kitkeä pois viime sotien jälkeen.
Anni Koivisto ei ole kokenut syrjintää henkilökohtaisesti, mutta hän on aistinut sitä saamelaisuutta määrittelevässä keskustelussa.
– Saamelaiset nähdään ikään kuin puolueellisina, vaikka saamelaisilla alkuperäiskansana pitäisi olla oikeus itse määrätä, kuka on saamelainen. Minusta se on kaikkein pahinta, että omassa asiassa syrjäytetään.
Toisin kuin Anni Koivisto, Helsingissä asuva saamelainen Jouni Kitti hyväksyy lappalaisperusteen. Hän on päätynyt näkemykseensä perehtymällä muun muassa oman sukunsa historiaan. Kitin pohjoissaamelainen suku tuli Inariin Norjasta 1800-luvulla.
– Minä en polveudu Suomen Lapin alkuperäisistä asukkaista. Se on fakta, joka minun täytyy tunnustaa, Jouni Kitti sanoo.
Kitin äidinkieli on pohjoissaame. Hänen mukaansa saamelaisuus kuuluu myös niiden Inarin vanhojen sukujen jälkeläisille, joiden suvuista saamen kieli on hävinnyt jo kauan sitten.
– Tässä vedetään nyt Berliinin muuria muistuttava jako saman väestön piiriin. Sillä on kauaskantoiset vaikutukset ennen pitkää.
Kitti laskee saamelaisten joukkoon myös metsäsaamelaisten jälkeläiset, joita asuu nykyisen saamelaisalueen eteläpuolella, kuten Savukoskella, Kittilässä ja Muoniossa.
Kyse on Kitin mukaan viime kädessä asutushistoriaan perustuvista oikeuksista – siitä, keillä on ensisijainen oikeus käyttää maata ja vesiä saamelaiselinkeinojen harjoittamiseen.
Maahan liittyvät kiistat ovat äityneet jopa poronhoitajan puukotukseksi Enontekiöllä, Näkkälän paliskunnassa.
Poromies pyrkii saamelaiseksi
Poromies Tuomas Keskitalo astuu ulos kolmatta päivää jatkuneeseen lumituiskuun Enontekiön Peltovuomalla.
– Niin kauan kuin on ollut poronhoitoa on ollut laidunkiistoja, Keskitalo sanoo lapsuudenkotinsa pihalla.
Näkkälän paliskunnan laidunkiista kytkeytyy Keskitalon mukaan kuitenkin kiistaan saamelaisuudesta.
Olemme Keskitalon suvun vanhoilla asuinsijoilla, Peltojärven vanhan lapinkylän seudulla. Tuomas Keskitalo kertoo, että hänen sukunsa voi asiakirjojen perusteella osoittaa eläneensä samalla alueella 1500–1600-luvulta lähtien.
– Niinhän se mainitaan ILO-sopimuksessakin, että jos on katkeamaton suhde maahan ja on maasta elänyt, kuuluu alkuperäiskansaan. Siellä mainitaan myös kieli, mutta se ei ole pääkriteeri määritellä alkuperäiskansa.
Keskitalo tulkitsee YK:n alaisen, kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansoja koskevaa sopimusta. Suomi ei ole ratifioinut sitä.
Tuomas Keskitalo on tunturi-, kalastaja- ja metsäsaamelaisten yhdistyksen varapuheenjohtaja. Se ajaa niiden asiaa, joita ei ole hyväksytty saamelaisten vaaliluetteloon.
Keskitalo pitää itseään saamelaisena, mutta häntä ei ole hyväksytty saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessakaan ei mennyt läpi vuonna 2015.
Keskitalo kummastelee KHO:n päätöstä, sillä samalla se hyväksyi Keskitalon serkun saamelaiseksi.
– Päätöksen perusteluissa mainittiin, että henkilö olisi tullut merkitä jo pelkästään äitinsä saamelaisuuden kautta vaaliluetteloon. Ja hänen äitinsä on minun isän sisko.
Saamelaiskäräjien vaaliluettelon perustana on 1960-luvulla saamelaisalueella tehty haastattelututkimus, joka selvitti asukkaiden äidinkieltä isovanhempiin asti.
Viisi saamelaiskäräjien valitsemaa saamelaista päättää, kuka pääsee saamelaisten vaaliluetteloon. Valitukset käsittelee käräjien hallitus.
Vaalilautakunta perusteli, ettei Keskitalo täytä kieliperustetta. Se katsoi myös, ettei esitetty lappalaismerkintä 1700-luvulta riitä perusteeksi, koska se menee pitemmälle kuin isovanhempiin ulottuva kieliperuste. Lisäksi lautakunta ei pitänyt esitettyä näyttöä polveutumisesta aukottomana.
Keskitalon mukaan hänen hylkäykseensä on poliittisia syitä.
– Olemme liian iso alkuperäinen saamelainen suku, liikaa poroja, liikaa jatkajia tällä alueella.
Saamelaiskäräjien entinen puheenjohtaja, enontekiöläinen Klemetti Näkkäläjärvi kiistää Keskitalon väitteen.
– Kyllähän se peruste on varmasti yksinkertaisesti se, että hän ei ole saamelainen.
Klemetti Näkkäläjärvi on saman Näkkälän paliskunnan osakas kuin Keskitalo.
– Ryhmähyväksyntä on tässä keskeisin kysymys. Me Suomen saamelaiset kyllä tiedämme, keitä me olemme ja ketkä kuuluvat saamelaisryhmittymiin, sukujen kautta, Näkkäläjärvi sanoo.
Keskitalo toteaa, että painavin kriteeri tulisi olla itseindentifikaatio. Henkilö, joka tuntee itsensä saamelaiseksi ja jolla on siihen perusteet, tulee merkitä saamelaiseksi.
Tätä mieltä on ollut korkein hallinto-oikeuskin. Silti se ei Keskitalon valitusta hyväksynyt.
Poromiehen puukotus
Saamelaiseksi hyväksyminen olisi Keskitalolle tärkeää erityisesti hänen elinkeinonsa vuoksi.
Saamelaiskäräjät on ajanut eri vaiheissa poronhoidon erottamista saamelaiseksi ja suomalaiseksi.
– Silloin se on hyvin tärkeä asia, että sie olet virallinen saamelainen, Keskitalo sanoo.
Näkkälän laidunkiistassa saamelainen enemmistö haluaa jakaa paliskunnan pohjoisen saamelaiseen ja eteläiseen suomalaiseen poronhoitoon.
– Tämä maantien pohjoispuoli katkaistaisiin raja-aidalla niin sanotuille virallisille saamelaisille, Tuomas Keskitalo osoittaa lapsuudenkotinsa pihassa.
– Meillä on poronhoitolaissa täysi oikeus päättää kumpaan paliskuntaan me asetumma porojen kanssa, mutta niin on suunniteltu, että meidän porot jäisivät tämän aitalinjan eteläpuolelle.
Keskitalon mukaan se tarkoittaisi heidän poronhoitonsa loppua, sillä kaikki talvilaitumet jäisivät aidan pohjoispuolelle.
Klemetti Näkkäläjärven mukaan laidunkiistalla ei ole mitään tekemistä saamelaiskiistan kanssa, vaan se johtuu saamelaisen ja suomalaisen poronhoitomallin törmäyksestä.
– Nämähän (suomalaiset) ruokkivat porojaan ja saamelaisten porot ovat luonnonlaitumilla. Ne eivät kerta kaikkiaan sovi samaan paliskuntaan. Pitkään se on ollut mahdollista, mutta kun näitä uusia yrittäjiä on tullut ja laitumet ovat kuluneet, niin tämä on tulos, Näkkäläjärvi sanoo.
Tuomas Keskitalon mukaan paliskunnan sisällä ei ole mitään eroa poronhoidon välillä.
– Se on täysin samanlaista poronhoitoa. Nämä ovat tekosyitä ja tekemällä tehtyjä eroavaisuuksia.
Kiista ei ole jäänyt pelkäksi sanasodaksi. Joulukuussa 2015 Keskitalo oli aamuyöllä porotöissä veljensä kanssa, kun samaan paliskuntaan kuuluva poromies puukotti häntä. Puukko lävisti Keskitalon käsivarren.
Hyökkääjä yritti puukottaa myös Tuomas Keskitalon veljeä. Käräjäoikeus tuomitsi puukottajan törkeästä pahoinpitelystä ja laittomasta uhkauksesta yhden vuoden ja viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen.
Oikeus arvioi, että puukotuksen motiivi liittyy laidunkiistoihin. Keskitalo sanoo, että mukana oli muutakin.
– Siinä on tämä poliittinen kytkös. Puukotuksen yhteydessä mainittiin saamelaisuus, melkein samalla sekunnilla, kun siitä puukosta tuli.
Jatkamme matkaa satumaisen talvimaiseman halki Suomen saamelaisten pääkaupunkiin Inariin.
Lappalaispykälän puolustajat käräjävaalien ääniharavia
Inarissa kokoontuu saamelaisten eduskunta, saamelaiskäräjät. Kari Kyrö valittiin sinne vuonna 2015.
Käräjien vaalilautakunta ei Kyröä saamelaiseksi hyväksynyt, koska hän ei täytä kieliperustetta. Kyrö sai saamelaisen statuksen vasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä vuonna 2011.
– Hain vaaliluetteloon polveutumiseni, elämäntapani ja kulttuurini perusteella, Kari Kyrö kertoo kotonaan Inarissa.
Kyrö vetosi esi-isänsä lappalaismerkintään kuuden sukupolven takaa. Joonas Mortensson Morottaja on merkitty tunturilappalaiseksi Inarin Muddusjärvellä 1800-luvun alkupuolella.
Kun Kyrö vanhimpana edustajana avasi saamelaiskäräjät vuonna 2015, kaksi nuorta edustajaa protestoi perinteiseen saamelaiseen tapaan. Pohjoissaamelainen Aslak Holmberg käänsi takkinsa ja inarinsaamelainen Neeta Jääskö lakkinsa.
Kari Kyrö uskoo, että monet saamelaiset ovat hyväksyneet hänet saamelaiseksi.
– Jos minä saan saamelaiskäräjien vaaleissa ensimmäisellä yrityksellä liki 200 ääntä, kolmanneksi eniten, niin kyllä siinä jonkinlaista hyväksyntää jo täytyy olla.
Eniten ääniä samoissa vaaleissa sai inarinsaamelainen Anu Avaskari. Myös hän puolustaa lappalaisperusteella vaaliluetteloon hakevia.
Ääniharavat Avaskari ja Kyrö ovat joutuneet saamelaiskäräjillä kuitenkin sivuraiteelle, sillä heitä ei ole valittu mihinkään lautakuntaan. Niiden jäsenet valitaan enemmistövaalilla.
Saamelaiskäräjät: Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset laittomia
Saamelaiskäräjille oli järkytys, kun korkein hallinto-oikeus muutti saamelaisasiassa linjaansa 2010-luvulla.
Vielä vuonna 1999 KHO katsoi saamelaiskäräjien tavoin, että lappalaisperuste ei voi ulottua pitemmälle historiaan kuin isovanhempiin ulottuva kieliperuste. KHO hylkäsi satoja lappalaisperusteella tehtyjä valituksia vuonna 1999.
Linjan katsotaan muuttuneen vuonna 2011, kun Kari Kyrö hyväksyttiin saamelaiseksi 1800-luvun alkupuolen lappalaismerkinnällä. Korkein hallinto-oikeus edellytti päätöksessään kuitenkin saamelaiskulttuurin mukaista elämäntapaa.
Vuonna 2015 KHO hyväksyi lähes sata valitusta, mutta hylkäsi samalla satakunta valitusta. Valituksissa oli vedottu lappalaisperusteeseen. KHO perusteli ratkaisujaan kokonaisharkinnalla.
Saamelaiskäräjät ei hyväksy korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja eikä valitusoikeutta sinne.
Saamelaiskäräjien puheenjohtajan Tiina Sanila-Aikion mielestä suomalaisella oikeuslaitoksella ei voi olla parempaa tietoa siitä, kuka täyttää saamelaisen kriteerit.
– Ylin päätösvalta pitää olla itsemääräämisoikeuden mukaan saamelaisilla itsellään, Sanila-Aikio sanoo.
Pidättekö näitä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä laittomina?
– Saamelaisen oikeuskäsityksen mukaan pidämme, saamelaiskäräjien puheenjohtaja sanoo.
Sekä Sanila-Aikio että käräjien entinen puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi ovat valittaneet korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä YK:n ihmisoikeuskomiteaan. Komitea voi antaa valtiolle suosituksen muuttaa lakia.
KHO on painottanut hakijan itsensä identifioitumista saamelaiseksi, kun saamelaiskäräjät korostaa ryhmähyväksyntää.
Sanila-Aikion mukaan ratkaisujen tulee perustua siihen, miten saamelaiset perinteisesti tunnistavat toisensa.
Hän kertoo, että saamelaisten tapa ei ole lukea verokirjoja tai vanhoja asiakirjoja, vaan kysyä muilta saamelaisilta, kuuluuko saamelaisena itseään pitävä johonkin saamelaiseen sukuun tai perheeseen.
Kolttasaamelainen Sanila-Aikio sanoo, että pitkään jatkunut kiista on vahingoittanut niin saamelaisia kuin väestöryhmien välejäkin. Myös saamelaisten suhde valtioon on kärsinyt.
– Olen todella pahoillani siitä, että saamelaiskäräjien luotettavuus valtion suuntaan on heikentynyt tämän keskustelun myötä.
Keskustelu on vaikuttanut Sanila-Aikion mukaan siihen, ketä valtio kuuntelee saamelaisia koskevissa asioissa ja kenen kuulemisen perusteella se tekee päätöksensä.
Saamelaiskäräjien uskottavuus on kärsinyt omienkin silmissä. Entinen johtava saamelaispoliitikko Klemetti Näkkäläjärvi on eronnut protestiksi käräjien vaaliluettelosta.
– En voi olla mukana semmoisessa luettelossa, johon tulee muita kuin saamelaisia, hän perustelee.
Pari vuotta sitten näytti jo, että saamelaiskäräjät saa vaatimuksensa läpi. Mutta sitten saamelaiskäräjien tuolloisen puheenjohtajan Näkkäläjärven maailma musteni.
Puoluepolitiikkaa saamelaisten oikeuksilla?
Alkuvuodesta 2015 oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) toi eduskuntaan Stubbin hallituksen yksimielisen esityksen saamelaiskäräjälain muutoksesta. Hallitukseen kuuluivat kokoomus, SDP, vihreät (erosi syksyllä 2014), kristillisdemokraatit ja RKP.
Saamelaiseksi pääsyä olisi tiukennettu laissa huomattavasti. Lappalaispykälään olisi tullut saamelaiskäräjien vaatima ryhmähyväksyntä. Vanhoihin sukujuuriin vetoavan olisi pitänyt osoittaa, että hän on omaksunut sukusiteiden kautta saamelaiskulttuurin ja ylläpitänyt siihen yhteyttä.
Eduskunnassa hallituksen rivit kuitenkin repesivät, ratkaisevasti kokoomuksessa. Silloisen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin mukaan uudistus kaatui puoluepolitikointiin.
– Saatettiin ruveta miettimään, että menetetään mahdollisesti joku kansanedustajanpaikka Lapissa.
Henriksson pitää surullisena, että erityisesti Lapin kansanedustajat vastustivat saamelaiskäräjien hyväksymää saamelaisuuden määritelmää.
– He kokevat, että saamelaiset jotenkin saisivat jonkun etuoikeuden, hän arvioi.
Keskustan Mikko Kärnä on nykyisen eduskunnan ainoa saamelaisalueelta valittu kansanedustaja. Hän ei ollut eduskunnassa vielä viime kaudella, mutta olisi äänestänyt Henrikssonin eduskuntaan tuomaa lakiesitystä vastaan.
– Meillä on varsin hyvä saamelaismääritelmä, joka ottaa huomioon niin kieliperustaisuuden kuin myös polveutumisen saamelaisesta suvusta, hän perustelee.
Kärnä on keskustan varajäsen toimikunnassa, joka valmistelee saamelaiskäräjälain uudistusta.
– Se on Lapin kansanedustajien yhteinen kanta, että määritelmään ei tule koskea. En näe, että tällä puoluepolitikoitaisiin.
Kärnä on ottanut kiistaan reippaasti kantaa. Hän on luonut sellaisen kuvan, että pohjoissaamelainen valtaeliitti sortaa muita saamelaisia.
– Osaltaan näin voi sanoa, ehkä hivenen kärjistäen. Ne henkilöt, jotka päättävät, kuka saa oikeuden äänestää saamelaiskäräjien vaalissa, valitaan poliittisesti. Olen verrannut tätä siihen, että istuva hallitus päättäisi, kuka saa äänestää seuraavissa vaaleissa.
Kärnä myöntää, että Lapissa on saamelaisvastaisuuttakin.
– Aina kun tämä keskustelu ryöpsähtää, niin on hyvin valitettavaa, että keskustelijat puolin ja toisin saavat erittäin ikävää ja vastenmielistä palautetta, Mikko Kärnä sanoo.
Vihapuheelle ei näy Lapissa loppua ennen kuin kiista ratkaistaan eri osapuolia tyydyttävällä tavalla. Se olisikin varsinainen valtiomiesteko.
Juttua varten on haastateltu myös Lapin yliopiston tutkijatohtori Tanja Joonaa ja saamen kielen ja saamelaiskulttuurin emeritusprofessori Pekka Sammallahtea.
Juttua päivitetty 7.2. klo 20.40 ja 9.2. klo 10.05: Anni Koivisto on Helsingissä asuva, ei helsinkiläinen. Vaikka Koivisto puhuu äidinkielenään pohjoissaamea, hän ei silti koe kuuluvansa pohjoissaamelaisiin, kuten jutussa alun perin luki.
Juttua korjattu 8.2. klo 18.10: Saamelaiskäräjät on ajanut eri vaiheissa poronhoidon erottamista saamelaiseksi ja suomalaiseksi, ei poronhoitoa saamelaisten yksinoikeudeksi, kuten jutussa alun perin luki.