Syksyllä 2016 Washingtonissa alkoi kiertää huhu. Republikaanien presidenttiehdokkaasta Donald Trumpista oli laadittu raportti, jonka sisältö oli tulenarkaa.
Raportti sisälsi väitteitä Trumpin Venäjä-kytköksistä, “seksuaalisista perversioista” ja siitä, kuinka presidentti Vladimir Putin oli saanut tämän yhdysvaltalaisen miljardöörin pihteihinsä.
Tieto raportista kantautui myös mediataloihin Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Yksi väitteitä penkomaan alkanut toimittaja oli brittiläisen The Guardianin entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Luke Harding. Hän ei hätkähtänyt raportissa esitettyjä väitteitä: Harding tuntee venäläisten vakoojien ja valtionhallinnon toimintatavat hyvin. Yle tapasi Hardingin tammikuussa Lontoossa hänen työpaikallaan. Harding on kirjoittanut Trumpin ja tämän lähipiirin Venäjä-yhteyksiä kirjan, joka julkaistiin muutama kuukausi sitten myös suomeksi.
Washingtonia kuohuttaneen raportin oli kirjoittanut Britannian tiedustelupalvelun MI6:n entinen työntekijä Christopher Steele. Vakoojapiireissä Steele oli tuttu ja arvostettu alansa ammattilainen.
Politiikan ulkopuolelta tullut Trump oli kulkenut jo kohusta toiseen. Hän oli nimittänyt meksikolaisia “raiskaajiksi” ja luvannut rakentaa muurin Meksikon väliselle rajalle. Julkisuuteen oli vuotanut nauha, jossa Trump kehui, kuinka julkisuuden henkilönä hän voisi “tarttua naisia pillusta”.
Trump oli solvannut suurin piirtein kaikkia ja kaikkea mahdollista.
Tämä ei ollut pysäyttänyt Trumpia, joka murskasi yksi kerrallaan republikaanisen puolueen muut presidenttiehdokkaat. Kenen tahansa muun poliitikon kampanja olisi kaatunut vastaaviin kohuihin. Trump näytti olevan teflonia, johon mikään lika ei tartu.
Trump lupasi ennen valintaansa “kuivattaa suon” eli pistää Washingtonin eliitin kuriin. Kulisseissa oli kuitenkin käynnissä jo tutkimuksia, joista tulisi pitkäaikainen piina Trumpille.
Yhdysvaltain 45. presidentin kautta on hallinnut yli kaiken yksi teema: Venäjä, Venäjä, Venäjä.
Moskovan kultainen suihku
Lontoossa Guardianin toimituksessa tehtiin hartiavoimin töitä. Yhdysvaltojen presidentinvaalit lähestyivät. Hardingin tajusi tutkivansa jotain hyvin poikkeuksellista: olivatko maailman vaikutusvaltaisimman miehen virasta taisteleva Trump ja tämän kampanja tehnyt yhteistyötä vieraan vallan edustajien kanssa?
Harding oli tavannut Christopher Steelen työnsä puolesta jo ennen kuin tieto Steelen laatimasta tulenarasta raportista oli vuotanut julkisuuteen syksyllä 2016 (täsmällisesti ottaen Steele kirjoitti kesä-joulukuun 2016 välisenä aikana 17 lyhyttä raporttia tai täydennystä alkuperäiseen raporttiin). Harding tiesi Steelen olevan kokenut tiedustelualan ammattilainen, jolla oli erinomaisia lähteitä Venäjällä – myös vallan ytimessä eli Kremlissä.
Steelen raportista alkoi kiertää kopioita ja useissa toimituksissa eri puolilla Atlanttia pyrittiin tarkastamaan, pitivätkö siinä esitetyt tiedot paikkaansa. Tuloksia syntyi ensin kituliaasti.
Tammikuun 11. päivänä 2017 yhdysvaltalainen verkkolehti BuzzFeed teki kuitenkin kovan päätöksen: se julkaisi koko raportin. BuzzFeedia syytettiin likasankojournalismista, mutta myös kiitettiin siitä, että Washingtonissa sisäpiirin jo tietämät tiedot annettiin kaiken kansan luettavaksi.
Trumpin vastaus tuli tuttuun tapaan Twitterissä: “VALEUUTINEN — PELKKÄÄ POLIITTISTA NOITAVAINOA!”
Oli jälleen yhden uuden Trump-kohun aika. Media tarttui etenkin raportin kohtaan, jossa kerrottiin Trumpin Moskovan-vierailusta vuonna 2013.
Trump oli tuolloin Venäjällä pyörittämässä Miss Universum -kisojen aikaista rumbaa. Trump omisti lähes kahden vuosikymmenen ajan kisojen oikeudet.
Kisojen alla Trump twiittasi: “Tuleekohan Putin marraskuussa Moskovaan Miss Universum -kisoihin — ja jos, niin tuleekohan hänestä uusi paras ystäväni?”
Steelen raportin mukaan Trump majoittui Moskovan ylellisessä Ritz-Carltonin hotellissa samaan huoneeseen, jossa Trumpin edeltäjä Barack Obama oli yöpynyt vaimonsa Michelle Obaman kanssa.
Siellä Trump oli raportin mukaan “häpäissyt” presidenttiparin vuoteen. Joukko prostituoituja oli — Steelen raportin mukaan — virtsannut sänkyyn. Steelen mukaan oli lähes varmaa, että Venäjän tiedustelupalvelu FSB oli tallentanut väitetyn tapahtuman.
Trump ei ole peitellyt Obamaa kohtaan tuntemaansa halveksuntaa.
Kiinteisömoguli on esimerkiksi vihjaillut, että Obama ei ole syntynyt Yhdysvalloissa, eikä perustuslain mukaan voisi olla maan presidentti. Hän on myös väittänyt — virheellisesti —Obaman määränneen Yhdysvaltain tiedusteluelinten salakuuntelemaan Trumpia. Näin Trump twiittasi: “Kauheaa! Sain juuri tietää että Obama ‘salakuunteli’ minua Trump Towerissa juuri ennen voittoani. Ei löytänyt mitään. Tämä on mccarthyismiä!”
Lehtien otsikoissa ja talk show -isäntien vitseissä puhuttiin “kultaisista suihkuista”. Raportin tekijän nimi paljastui, ja entinen MI6-vakooja Christopher Steele pakeni maan alle. Ilta moskovalaisessa hotellissa prostituoitujen kanssa oli kuitenkin vähiten tulenarkaa ainesta raportissa.
Steele väitti — lähteiltään saamiinsa tietoihin perustaen — Trumpin käytännössä solmineen salajuonen venäläisten kanssa. Muun muassa näin Steele kirjoittaa raportissaan:
- Venäjän hallinto on tukenut, auttanut ja valmistellut suhteita Trumpiin ainakin viiden vuoden ajan.
- Kreml on syöttänyt Trumpille ja hänen avustajilleen arvokasta tiedustelutietoja poliittisista vastustajista.
- Venäläiset saavat tietoja Yhdysvalloista asuvista oligarkeista ja heidän perheistään Trumpin avustajilta.
- Hankkeelle oli Vladimir Putinin hyväksyntä ja hän valvoi sen toteuttamista.
Etenkin republikaanit leimasivat Steelen kahjoksi, joka kehitteli mielikuvituksellisia salaliittoteorioita. Vaikka raportissa oli joitain virheitä, jälkikäteen Steelen raportissa esitetyistä väitteistä moni on kuitenkin osoitettu paikkansapitäviksi.
— Steele on itse arvioinut, että raportin sisällöstä pitää paikkansa 70–90 prosenttia. Arvio on minusta aika täsmällinen. On hyvä muistaa, mikä on Steelen tausta, sanoo toimittaja Luke Harding Ylen haastattelussa.
Trumpin ja hänen lähipiirinsä Venäjä-kytköksistä kertovaa kirjaansa "Salajuoni" varten Harding selvitti Steelen taustoja ja uraa. Hän myös tapasi Steelen uudestaan.
— Steele ei ole fantasioija tai aktivisti, huolimatta siitä, mitä republikaanit ovat sanoneet. Hän työskenteli 22 vuotta MI6:ssa, osan aikaa siitä Moskovassa. Steele hyödynsi raportissaan luotettavia lähteitä, joiden tiedot ovat toistuvasti osoittautuneet paikkansa pitäviksi, Harding sanoo.
Steelen raportti päätyi loppuvuodesta 2016 viimeisiä hetkiään Yhdysvaltain presidenttinä toimineen Barack Obaman pöydälle. Siihen oli alettu suhtautua vakavasti, sillä Yhdysvaltain omat turvallisuuselimet olivat tehneet samoja huomioita.
Trumpin ja hänen avustajakuntansa toiminta oli kaukana siitä, mitä oli totuttu näkemään presidenttiehdokkaalta – puhumattakaan presidentiksi valitulta.
"Salajuoni oli olemassa"
Yhdysvalloissa Trumpin Venäjä-yhteyksiin liittyvää tutkintaa ja kohua on nimitetty usein “typerysten Watergateksi”. Vuonna 1974 presidentti Richard Nixon joutui eroamaan vyyhdissä, johon liittyi muun muassa murtautuminen demokraattipuolueen tiloihin hotelli Watergatessa Washingtonissa.
Harding on itsekin käyttänyt vertausta, koska se on osittain osuva.
Trumpin lähipiirin ja avustajien yhteydenpito venäläisiin sekä siihen liittyvät selitykset ovat muistuttaneet aika ajoin B-luokan komedialeffaa — typerysten toilailua. Ihmiset eivät muista mistä ja miten heidän pitäisi valehdella, puhuvat ohi suunsa ja päätyvät syventämään kuoppaa, jossa he seisovat.
Hardingin mielestä Trumpin toimintaa ja siihen liittyvää tutkimusta ei kuitenkaan pidä humorisoida liikaa. Presidentti Nixon käytti valtaansa väärin, mutta Trumpin kohdalla on vahvoja viitteitä siitä, että vieras valtio oli auttamassa hänen nousuaan valtaan.
— Watergatessa yhdysvaltalaiset eli Nixon ja hänen avustajansa suhmuroivat toisia yhdysvaltalaisia vastaan. Tällä kertaa syytökset ovat vakavimpia. Nyt on kyse amerikkalaisista, joiden väitetään tehneen salajuonen vieraan vallan kanssa, tarkoituksenaan murskata Hillary Clinton. Joten se on paljon vakavampaa, mutta myös tyhmää, sillä juonittelu on ollut hirvittävää, Harding sanoo.
Oliko Trumpin tai hänen esikuntansa ja Venäjän välillä sitten salajuoni?
— Kyllä, salajuoni oli olemassa.
Inhottava “Venäjä-juttu”
Venäjä ei ole uusi asia Donald Trumpille. Hän teki ensimmäiset matkansa silloiseen Neuvostoliittoon jo 1980-luvulla. Harding uskoo, että tiedustelupalvelut seurasivat Trumpin edellistä vaimoa Ivana Trumpia (os. Zelníčková). Ivana Trump on kotoisin Tšekkoslovakiasta, ja todennäköisesi sekä tšekkiläiset että läntiset vakoojat olivat kiinnostuneita hänestä.
Donald Trump tapasi Neuvostoliiton edustajia jo 1980-luvulla New Yorkissa. Harding uskoo, että Venäjän tiedustelupalvelu KGB kiinnitti huomiota Trumpiin tuossa vaiheessa.
— Trump oli nelikymppinen kiinteistömoguli, jota ei kiinnostunut politiikka. Hän tapasi Neuvostoliiton suurlähettilään Juri Dubininin. Kun Trump ja Dubinin olivat Trump Towerin katolla, suurlähettiläs kätteli Trumpia ja sanoi "Herra Trump, olen teidän suuri ihailijanne". Tämän jälkeen Dubinin kutsui Trumpin Moskovaan, Harding sanoo.
Trump harkitsi presidenttiehdokkuutta jo 1980-luvulla — heti Moskovan-matkansa jälkeen.
Trump lähti matkalle, jonka järjestelyistä vastasi Neuvostoliiton matkatoimisto Inturist. Se oli käytännössä Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n osasto, jonka kautta valvottiin maahan saapuvia ulkomaalaisia.
Trumpin suunnitelmissa oli rakentaa hotelli Moskovaan. Hanke ei koskaan toteutunut.
— Muutama viikko matkan jälkeen Trump osti useista yhdysvaltalaisista lehdistä ilmoituksia, joissa kritisoitiin Ronald Reagania. Trump myös kertoi uudesta ideastaan: hän harkitsi presidenttiehdokkuutta.
Hardingin mielestä Trump on persoonaltaan juuri sen kaltainen ihminen, joka kiinnosti Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB:tä. Luke Harding listaa, millaisia ihmisiä KGB pyrki lähestymään: ylpeitä, ylimielisiä, itsekkäitä, kunnianhimoisia ja turhamaisia. Eli juuri sellaisia kuin Donald J. Trump.
Nyt, maailman vaikutusvaltaisempana miehenä, Venäjästä on tullut Trumpille valtava taakka. Median ja etenkin erikoissyyttäjä Robert Muellerin Venäjä-tutkimukset ovat olleet Trumpille kiusallisia. Ne ovat kuin tv-sarja, jonka jokainen jakso on edellistä dramaattisempi. Useat Trumpin kampanjaan kuuluvista henkilöistä ovat saaneet jo syytteen esimerkiksi valehtelusta liittovaltion poliisille FBI:lle.
Valheet ovat liittyneet Trumpin kampanjan yhteydenpitoon venäläisten kanssa. Samalla selvitetään, tekikö Trump saman kuin Nixon eli onko hän väärinkäyttänyt valtaansa. Trump antoi esimerkiksi potkut liittovaltion poliisin FBI:n johtajalle James Comeylle, joka oli käynnistänyt Venäjä–Trump-tutkinnan. Kirjeessä, jossa Trump kertoi Comeylle potkuistaan, viitattiin juuri Venäjä-tutkintaan. Myöhemmin Trump myönsi medialle saman asian: hän oli vihainen “Venäjä-jutusta”. Yrittikö Trump siis saada tutkimukset loppuun antamalla potkut FBI:n johtajalle?
Onko Kreml voinut kiristää Donald Trumpia?
Kiristääkö Kreml Trumpia?
Yhdysvalloissa Trumpin hallinnon Venäjä-tutkimuksissa yksi keskeinen haara liittyy demokraattisen puolueen sähköpostien hakkerointiin.
Vuotosivusto Wikileaks julkaisi kesällä 2016 lähes 20 000 demokraattipuolueen sähköpostiviestiä. Tiedot julkaistiin samaan aikaan, kun demokraatit olivat kokoontuneet valitsemaan Hillary Clintonin presidenttiehdokkaakseen. Vuoto aiheutti kaaoksen Clintonin kampanjassa.
Liittovaltion poliisi FBI aloitti vuodon tutkimukset. Jäljet johtivat hyvin pian Venäjälle: hakkeroinnin takana lähes täydellä varmuudella venäläiset hakkeriryhmät. Niiden uskotaan toimineen Kremlin käskystä tai vähintään hyväksynnän saaneena. Hakkerointi sinänsä ei ollut yllättävää tai uutta, kuten Harding kirjoittaa teoksessaan Salajuoni:
Yhdysvaltalaisten tiedusteluelinten NSA:n ja CIA:n entinen johtaja, kenraali Mike Hayden totesi vastustajan sähköpostien varastamisen olevan ”kunniakasta kansainvälistä vakoojatoimintaa”. Kaikki tekevät sitä, myös Yhdysvallat, Britannia, Ranska, Saksa ja muut länsimaat.
”Se on hyväksytty kansainvälinen käytäntö. Jos olisin pystynyt murtautumaan venäläisten palvelimiin, olisin itsekin tehnyt niin”, hän totesi. Haydenin mukaan hakkeroinnista tekikin poikkeuksellisen se, mitä sen jälkeen tapahtui. Venäjä ”muutti tiedot aseeksi ja ampui sillä Yhdysvaltoihin”.
Trumpin suhtautuminen Venäjän mahdollisiin vaikutuspyrkimyksiin oli erikoinen. Sen sijaan että Trump olisi tuominnut Venäjän toiminnan, hän käänsi puheen Hillary Clintoniin.
— Venäjä, jos satutte olemaan kuulolla: toivottavasti löydätte ne [Clintonin] hukassa olevat 30 000 sähköpostiviestiä, Trump sanoi kampanjatilaisuudessaan heinäkuussa 2016.
Yhdysvaltain turvallisuuselimet CIA, FBI ja NSA laativat yhdessä raportin, jossa käsiteltiin hakkerointia. Raportin mukaan hakkerit keräsivät aineistoa myös “republikaaneihin yhdistetyistä kohteista”. Näitä tietoja ei kuitenkaan ole koskaan vuodettu.
Harding kertoo kirjassaan, että venäläiset olivat jo aiemmin kertoneet Trumpin kampanjatiimin jäsenelle, että Kremlillä oli “raskauttavia tietoja” Hillary Clintonista – mutta myös Trumpista. Venäläiset olivat keränneet kompromaattia eli kiusallisia tietoja Trumpista ilmeisesti jo pitkään.
Luke Harding on tutustunut tapaan, jolla ensin KGB ja myöhemmin sen perillinen FSB kiristää ja uhkailee ihmisiä keräämiensä tietojen avulla. Harding on pohtinut sitä, onko Venäjä voinut kiristää Trumpia.
— Pidän sitä mahdollisena. Tässä vaiheessa on kuitenkin mahdotonta sanoa, onko kyse kiristyksestä, vaikutusvallasta tai painostuksesta, Harding sanoo.
Hardingin mukaan Trumpin tapauksen tutkiminen on yhdessä suhteessa klassista journalismia: kannattaa seurata rahaa.
— Trumpin kiinteistöimperiumi on toiminut pesulana venäläiselle rahalle, Harding sanoo.
Harding käy kirjassaan läpi Trumpin yhteisiä bisneksiä venäläisten kanssa. Jo 1980-luvulla Trumpin ympärillä pyöri esimerkiksi venäläinen Vjatšeslav Ivankov, joka oli kuuluisa moskovalainen rikollinen. Trumpin Yhdysvaltain Atlantassa oleva kasino sai 1990-luvulla sakot rahanpesusta. Kasino oli rikkonut rahanpesusäädöksiä yli sata kertaa. Sen asiakaskunnassa oli paljon juuri venäläisiä.
1990- ja 2000-luvulla Trump on taas tehnyt useita isoja kiinteistökauppoja venäläisten kanssa – joista osa on syntynyt presidentiksi nousseen liikemiehen kannalta erinomaisilla ehdoilla.
Salainen kiinteistöimperiumi
Diilien mestarina itseään pitävä Donald Trump on onnistunut yhdessä asiassa: hän on rakentanut itsestään brändin, jonka koko maailma tietää.
Sen sijaan Trumpin kiinteistöimperiumista tai raha-asioista tiedetään yllättävän vähän.
Trump ei ole suostunut julkistamaan verotodistuksiaan tai yksityiskohtaisia tietoja yritystensä taloudellisesta tilanteesta. Miksi? Harding epäilee, että vastaus saattaa piillä Trumpin liiketoimien rahoituksen alkuperästä, joka ei kestä päivänvaloa.
Harding oli osa tutkivien toimittajien ryhmää, joka tutki keväällä 2017 laajaa venäläisten rahanpesuvyyhtiä. Yli 20 miljardia euroa pestyä venäläisrahaa päätyi monimutkaisten järjestelyiden kautta Euroopan unionin alueelle. Ylen MOT oli ainoa suomalainen toimitus, joka oli mukana tutkimassa “pesulaksi” nimitettyä hanketta.
Donald Trump ei suostunut maksamaan lainojensa lyhennyksiä. Sen sijaan hän vaati pankiltaan miljardikorvauksia "finanssikriisin aiheuttamisesta."
Yksi keskeisistä pankeista, joiden kautta pestyä rahaa kierrätettiin, oli saksalainen Deutsche Bank. Donald Trump tuntee pankin erittäin hyvin.
— Deutsche Bank oli käytännössä ainoa pankki, joka suostui lainaamaan Trumpille rahaa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Vuoden 2008 finanssikriisin aikana tämä osoittautui pankille kuitenkin huonoksi päätökseksi, Harding sanoo.
Trump laiminlöi lainanlyhennyksensä, ja pankki vaatii häneltä heti 40 miljoonan dollarin maksua.
Maksamisen sijaan Trump haastoi Deutsche Bankin oikeuteen. Trumpin mukaan hänen ei tarvitsisi maksaa mitään, koska käsillä oli force majeure -tilanne, ylittämätön este.
— Trump sanoi suunnilleen näin: Te pojat aiheutitte finanssikriisin, enkä maksa teille penniäkään. Te voitte sen sijaan maksaa minulle kolme miljardia dollaria (korvauksia), Harding kertoo.
Kiistaa puitiin oikeudessa — kunnes vuonna 2010 tapahtui yllättävä käänne. Trump ja Deutsche Bank sopivat riidan.
Trump maksoi lainansa ottamalla toisen 300 miljoonan dollarin lainan — jonka myönsi Deutsche Bank. Tämä on poikkeuksellista. Yleensä pankki haluaa päästä eroon asiakkaasta, joka ei huolehdi lainojensa maksusta. Saksalaispankki sen sijaan lapioi lisää rahaa Trumpille, joka oli osoittanut poikkeuksellisesti ylimielisyyttä ja piittaamattomuutta pankkia kohtaan.
Deutsche Bankin rooli on mukana erikoissyyttäjä Robert Muellerin tutkinnassa. Trumpille raha-asioiden penkominen on vähintään kiusallinen asia. Tiedetään, ettei Trump ole vältellyt tarvittaessa härskejä temppuja bisneksiä pyörittäessään.
Harding on pyrkinyt selvittämään, voiko Deutsche Bankin venäläisbisneksillä ja Trump saamilla lainoilla olla jotain yhteyttä.
— Deutsche Bank osallistuu Moskovassa miljardien eurojen arvoiseen venäläiseen rahanpesuun. Samaan aikaan New Yorkissa pankki päättää antaaa Trumpille 300 miljoonaa lisää rahaa. Todisteita siitä, että venäläinen raha päätyy Trumpille, ei ole. Mutta toistaiseksi pankki ei ole suostunut vastaamaan mihinkään kysymyksiin asiaan liittyen, Harding sanoo.
Deutsche Bank on käytännössä Valkoisen talon suosikkipankki: pankki on lainannut rahaa myös Trumpin tyttärelle Ivankalle, tämän miehelle Jared Kushnerille ja Kushnerin äidille.
Harding käy kirjassaan läpi myös Trumpin ja venäläisten välisiä kiinteistökauppoja.
Esimerkiksi Trumpin Floridassa sijaitsevasta pilvenpiirtäjästä venäläiset ovat ostaneet asuntoja lähes sadalla miljoonalla eurolla. Vuonna 2008 Trump myi Floridassa kartanon venäläiselle oligarkille 95 miljoonalla dollarilla. Neljä vuotta aiemmin Trump oli maksanut samasta kartanosta vain 41 miljoonaa dollaria.
Mikä oli Venäjän motiivi?
Venäjän presidentti Vladimir Putin on kiistänyt, että maa olisi puuttunut Yhdysvaltain presidentinvaaleihin tai auttanut Trumpia nousemaan valtaan. Sen verran Putin on myöntänyt, että lännessä tapahtuneiden hakkerointioperaatioiden takana on saattanut olla venäläisiä – mutta ei missään nimessä Venäjän valtio.
— Hakkerit ovat vapaita ihmisiä, kuin taiteilijoita. Jos mieliala on hyvä, taiteilijat nousevat aamulla ja maalaavat. Niin hakkeritkin – jos he ovat heränneet tänään ja lukeneet, että valtioiden välisissä suhteissa tapahtuu jotakin ja ovat isänmaallisesti asennoituneita – ryhtyvät kantamaan korttaan kekoon, kuten oikeaksi näkevät taistelussa niitä vastaan, jotka ovat puhuneet pahaa Venäjästä. Valtion tasolla emme harrasta tällaista, se on kaikkein tärkeintä, Putin sanoi kesäkuussa 2017.
Todistusaineisto puhuu kuitenkin toista: on lähes varmaa, että Venäjä sotkeutui Yhdysvaltain presidentinvaaleihin ennennäkemättömällä tavalla. Mutta mikä Venäjän motiivi on ollut?
Kirjassaan Harding siteeraa kolmen yhdysvaltalaisen turvallisuuselimen eli FBI:n, CIA:n ja NSA:n raporttia:
— Arviomme mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin määräsi vuonna 2016 kampanjan, jolla oli määrä vaikuttaa Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Venäjän päämäärä oli heikentää yleistä luottamusta Yhdysvaltojen demokraattista prosessia kohtaan, mustamaalata ministeri Clintonia ja vahingoittaa hänen valintakelpoisuuttaan sekä mahdollista presidenttiyttä. Lisäksi arvioimme, että Putin ja Venäjän hallinto asettuivat selvästi suosimaan presidenttiehdokas Trumpia. Kaikki kolme turvallisuuspalvelua ovat tästä yhtä mieltä, raportissa todetaan.
Raportissa kerrotaan Putinin syyttäneen Hillary Clintonia muuun muassa:
- Vuosien 2011–2012 Kremlin vastaisista mielenosoituksista
- Venäjän valtion dopingohjelman paljastamisesta
- Panaman papereiden veroparatiiseja koskevasta tietovuodoista, joka paljasti uutta tietoa Putinin lähipiirin salaisista rahavirroista.
Clintonin tiedettiin suhtautuvan Venäjään ja sen johtoon selvästi Trumpia vihamielisemmin. Trumpin jatkuvalta solvausten sarjalta ei ole välttynyt juuri kukaan muu paitsi Vladimir Putin.
Demokraattien sähköpostien hakkeroinnin ja julkisuuteen vuotamisen lisäksi Venäjä oli aktiivinen sosiaalisessa mediassa. Kongressin arvion mukaan Venäjän poliittiseen vaikuttamiseen törmäsi sosiaalisessa mediassa arviolta yli 120 miljoonaa Yhdysvaltalaista.
Harding arvioi, että venäläiset tuskin odottivat Donald Trumpin voittavan vaaleja. Hän ei myöskään halua vähätellä vaalitulosta: Yhdysvaltain kansa äänesti Trumpin valtaan. On mahdotonta sanoa, miten suuri rooli Venäjällä lopulta oli Trumpin voitossa.
Venäjän kannalta tilanne oli kuitenkin erinomainen: repivän vaalikampanjan seurauksena Hillary Clintonin asema Yhdysvaltain presidenttinä olisi ollut heikko. Lisäksi Trumpin räyhähenkinen kampanja syvensi Yhdysvaltain politiikan jakolinjoja. Se tekee Yhdysvalloista poliittisesti heikomman. Trumpin kaudella Yhdysvaltojen välit perinteisiin liittolaisiin ovat heikentyneet ja Trump on puhunut kriittisesti myös puolustusliitto Natosta. Tämä sopii erinomaisesti Kremlille.
Trump näytti huonosti valmistautuneelta presidentin tehtävään – koska hän ei ilmeisesti itsekään uskonut voittoonsa. Toimittaja Michael Wolffin tammikuussa 2018 julkaistussa kirjassa Fire and Fury on kuvaus, jonka mukaan jopa Trumpin kampanjaväki oli järkyttynyt, kun heidän ehdokkaansa valittiin Yhdysvaltain 45. presidentiksi.
Wolffin mielestä Trumpille kampanja oli pikemmin tilaisuus rakentaa brändiään, jota hän hyödyntäisi myöhemmin esimerkiksi oman tv-kanavan luomisessa.
— Kahdeksan jälkeen varmistui, että ennakko-odotuksista huolimatta Trump voittaisi sittenkin vaalit. Don Jr. (Trumpin poika) kertoi, että hänen isänsä näytti siltä kuin olisi nähnyt aaveen. Melania (Trumpin vaimo) itki – eivätkä ne olleet onnen kyyneliä, Wolff kirjoittaa teoksessaan.
Hardingin mielestä Venäjä samaan aikaan sekä onnistui että epäonnistui räikeästi operaatiossaan.
— Moskova onnistui vahingoittamaan Hillary Clintonia, jonka he luulivat olevan Yhdysvaltain seuraava presidentti. Ja – halleluja – Trumpista tulikin presidentti. Mutta samalla hanke epäonnistui, sillä Venäjä-skandaalin takia Trump on siinä asemassa, ettei hän voi tehdä Putinin kannalta mieluisia päätöksiä. Putin haluaisi eroon etenkin talouspakotteista.
Savuavaa asetta, joka pakottaisi Trumpin eroamaan, ei ole löytynyt. Venäjä-tutkinta on kuitenkin lähestynyt koko ajan Trumpia ja hänen välitöntä lähipiiriään. Palveleeko Trump täydet neljä vuotta Yhdysvaltain presidenttinä?
— Erittäin vaikea sanoa. Tällä hetkellä kallistun siihen, että todennäköisesti kyllä. Pitää muistaa, että lopulta kyse on politiikasta, ei juridiikasta, Harding sanoo.
Luke Hardingin kirja Salajuoni. Kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen (Into-kustannus) taloon ilmestyi suomeksi loppuvuodesta 2017. Teoksen ovat suomentaneet Ulla Lempinen ja Tiina Ohinmaa.