Hyppää sisältöön
Artikkeli on yli 5 vuotta vanha

Internetissä on syrjäinen ranta täynnä avaamattomia pulloposteja

Mitä iloa on miljoonista YouTube-videoista, joita kukaan ei koskaan katso?

youtube videot
Kuva: Eetu Pietarinen / Yle
Santtu Natri
Avaa Yle-sovelluksessa

Kuvittele horisonttiin jatkuva ranta täynnä pulloposteja. Monessa on sisällä viesti, jonka lähettäjä on toivonut tavoittavan toisen ihmisen. Osa pulloista on taas lähtenyt ajelehtimaan vahingossa ja niiden sisältö on yhdentekevää.

Kaikki pullot ovat silti ajautuneet rannalle, jossa kukaan ei käy. Eikä pulloja avaa kukaan.

"Broadcast yourself!"

Oman elämän jakaminen verkkoon on niin yleinen tapa, että sosiaalinen media väistämättä täyttyy aineistosta, jota oikeastaan kukaan ei näe: Instagram- ja Facebook-päivityksiä, tekstiä ja kuvia, jotka algoritmi hautaa suosikkien alle, Twitter-tilejä, joilla on runsaasti tviittejä muttei yhtään seuraajaa, ja miljoonia videopalvelujen klippejä vailla katsojia.

Postaukset kuuluvat yhteisösivustojen ansaintalogiikkaan, joten sivustot kannustavat käyttäjiään jakamaan paljon. Parhaassa tapauksessa videosta tai päivityksestä tulee viraalihitti, jonka yhteyteen voi myydä mainostilaa.

Jo vuonna 2009 Business Insider kuitenkin arvioi, että joka kolmannen YouTube-videon näyttökerrat jäivät alle sataan.

Ainoastaan muutamia katsojia saavista pätkistä ei ollut erikseen puhetta. Sopii arvata, että katsojitta jäävien klippien osuus on kasvanut yhdeksässä vuodessa merkittävästi. Älypuhelimet kameroineen ovat levinneet koko maapallolle ja YouTuben käyttäjäkunta kasvanut puoleentoista miljardiin.

Nykyään videopalveluun ladataan joka minuutti yli 500 tuntia materiaalia. 42 prosenttia niistä jää ilman mitään toimintoja ainakaan ensimmäisen vuorokauden aikana.

Ajatteletko vielä niitä pulloposteja? Yhdysvaltalainen toimittaja Joe Veix on artikkelissaan antanut nimen sille internetin kerrostumalle, jossa nuo pullot lilluvat ennen ajautumistaan autiolle rannalle: Lonely web.

Tuo "yksinäisten postausten verkko" elää näkyvän valtavirran ja niin sanotun syvän verkon välissä. Sen sisältö on julkista ja se kuuluu hakukoneiden kartoittamaan internetiin, mutta esimerkiksi klipit eivät tule vastaan millään ilmeisillä hakusanoilla.

Kuvakaappaus YouTubesta.

Kun lonely webin kuvavirtaa, eli esimerkiksi YouTuben vähiten nähtyjä sisältöjä, saa kaivettua varta vasten esiin, katselijalle tulee outo olo. Tuntuu hieman tunkeilulta. Nämähän ovat vieraiden ihmisten omia kotivideoita! Rehellisiä, kiillottamattomia hetkiä, joita ei juurikaan tule muuten vastaan.

Keräsimme esimerkkejä ilman, tai miltei ilman, katsojia jääneistä videoista.

Vaaran tuntu ja häiritsevät outoudet olivat vielä internetin yleistymisen alkuaikoina muutaman klikkauksen päässä. Netissä liikkumisesta on sittemmin tullut ennalta arvattavampaa ja sivustojen suosittelemista näyistä siloitellumpia. Paljon parjatut algoritmit tallaavat meille polut valmiiksi.

Löytöretki lonely webiin muistuttaa, ettei tuo vanha netti oikeasti lakannut olemasta. Se on vain näennäisesti piilossa nenämme alla.

Vietnamilainen pikkulapsi istuu pesuvadissa ja perheenjäsenet hääräilevät ympärillä. Seuraavassa klipissä brittinainen taluttaa hevosta niityllä.

Mutta mitä iloa näistä on kenellekään, jos yksinkertaisesti kukaan ei katso?

Huomio ihmisjoukoilta voikin tulla yllättäen. Sen sai pari vuotta sitten kokea häitä järjestänyt skotlantilaisperhe. Morsian ja äiti väittelivät siitä, minkä värinen oli äidin juhlamekko.

Kuva mekosta sai aikaan väittelyn jo Facebook-kaverien kesken, mutta uusi postaus kuvayhteisö Tumblriin teki mekosta ja sen väripohdinnasta kansainvälisen, miljoonien ihmisten jakaman ilmiön – ja sivustot tekivät sillä rahaa. Kiistan alkusyyksi paljastui lopulta erot ihmisten värinäössä.

Arkinen ja yksityinen oli muuttunut yhteiseksi suurelle joukolle.

Toinen joukko iloitsijoita saattaa olla tulevaisuuden sosiologit ja muut tutkijat. Kunhan tekoäly konenäköineen oppii lajittelemaan yksinäisimmätkin postaukset sisältönsä perusteella, saattaa ihmistieteilijöille aueta ennennäkemätön ikkuna entisajan arkeen.

Ehkä joku saapuu vielä aukomaan rantaviivan pulloposteja.

Lue lisää:

Essee: Mihin muistomme tarttuvat digiaikana – bitteihin vai esineisiin?

Algoritmit tekevät myös huonoja päätöksiä puolestamme

Viisi syytä, miksi tutkijoita ei huolestuta digitaalisten muistojemme katoaminen

Kehnosti nimetyt julkaisut löytyvät hakukoneella huonommin

"On yleinen harhaluulo, että näet kaiken"

How YouTube's algorithm distorts truth (The Guardian)

Digital Data Storage is Undergoing Mind-Boggling Growth (EE Times)

Forgotifyssa kuulet, mitä kukaan ei ole Spotifyssa kuunnellut (Forgotify)

Suosittelemme sinulle