Näin sain töitä – 8 tosielämän esimerkkiä siitä, miten muista hakijoista voi erottautua edukseen

Väinö teki intohimolistauksen, Maarit kuunteli kysymykset loppuun ja Matti oli röyhkeä – virallinen työhakemus ei aina ole paras konsti saada töitä. Yle kysyi kahdeksalta eri alojen ammattilaiselta, miten he saivat työpaikkansa. Lisäksi valittujen työntekijöiden rekrytoijat kertovat, miksi palkkasivat juuri heidät.

Väinö Seiro, 23, myyjä, Autolle.com: Tein avoimen hakemuksen myyntiyritys Autolle.comiin. Aikaa CV:n ja hakemuksen tekemiseen meni noin 10 tuntia. CV:n ensimmäiseksi lauseeksi kirjoitin: Osallistuin vastikään workshoppiin, jossa pääsin tekemään ”The passion test” nimisen osallistavan testin omista ammatillisista intohimoistani.

CV:n alkuun listasin TOP 3 intohimoni:

1. Annan kaikkeni päivittäin

2. Hyvässä porukassa (Olen tiimityöntekijä)

3. Haluan oppia uutta joka päivä

Joskus aiemmin hain kesätöitä perinteisellä CV:llä ja hakemuksella, mutta mitäänsanomattomat hakemukset joutuivat Ö-mappiin.

Kirjoitin avoimesti myös heikkouksistani. Niiden myöntämisestä saa äärimmäisen ylpeyden tunteen. Kerroin CV:ssä olleeni yritystapahtumassa vapaaehtoisena työntekijänä äitini kehotuksesta.

Niklas Nukari, toimitusjohtaja, Autolle.com: Palkkasin Väinö Seiron luettuani alun hänen CV:stä. Nuoren miehen asenne teki minuun vaikutuksen. Seirolla ei ollut turhia lupauksia eikä jaaritteluja.

En edes lukenut Seiron työhakemusta vaan palkkasin hänet tunteen perusteella. CV:stä välittynyt asenne riitti niin pitkälle, että edes työpaikkahaastattelua ei tarvinnut tehdä.

Olen tehnyt vuoden aikana noin 370 palkkausta. Suurin opetus rekrytoimisessa on ollut se, että oikea asenne työhön on tärkeämpää kuin ammattitaito ja oma-aloitteisuus.

Ammattitaitoinen ja oma-aloitteinen työntekijä ilman oikeaa asennetta ajattelee tietävänsä ja osaavansa kaiken eikä halua oppia uutta. Sellainen työntekijä on kuin kompostori: ottaa kaiken vastaan, mutta suoltaa huttua toisesta päästä.

Minusta ammattitaidon ja oma-aloitteisuuden voi oppia. Palkkasin aiemmin työntekijän, jolta molemmat ominaisuudet puuttuivat. Hän oli ajanut kuorma-autoa 20 vuotta. Hän ei ollut tehnyt myyntityötä, eikä oma-aloitteisuutta löytynyt edes kaatuneen roskakorin pystyyn nostamiseen. Työntekijällä oli kuitenkin kova halu oppia.

Nyt hän on yksi parhaista työntekijöistämme.

Matti Katajamäki, 27, huoltomies, XXL: Olen saanut jokaisen työpaikan, mitä olen hakenut. Taktiikkani on röyhkeä ja määrätietoinen. Kun huomasin urheiluliike XXL:n hakevan työntekijää urheiluvälineiden huoltoon ja myyjäksi, päätin hankkia tarvittavaa kokemusta.

Soitin maastopyöräilytapahtuman järjestäjille ja kerroin haluavani työpaikan XXL:stä ja tarvitsevani kokemusta pyörähuollosta. Järjestäjät ottivat minut viikoksi töihin ja näin sain tarvitsemani kokemuksen.

Toimintani on suoraviivaista. Tavoittelen haluamaani työpaikkaa siihen saakka kunnes saan sen. Otan yhteyttä suoraan työnantajiin tai henkilöihin puhelimitse, kerron asiani ja hankin tarvitsemani työkokemuksen.

Minun tapani on aika röyhkeä. Ajattelen, että se osoittaa kiinnostuksen. Kuopiossa olen huomannut, että ihmiset vähättelevät itseään. Minä olen Pohjanmaalta, jossa niin ei tehdä. Sekin voi olla minun salaisuus.

Kerroin hakemuksessa olleeni vuosien ajan Klamydia-yhtyeen roudari, josta on tullut kokemusta paineen siedosta.

Avaa kuvien katselu

Henri Antikainen, tavarapäällikkö, XXL Matkus: Katsoin Matti Katajamäen työhakemusta ja kutsuin hänet kaksipäiväiseen rekrytapahtumaan. Hänen työhakemuksestaan paistoi läpi intohimo urheiluun.

Kahden päivän ajan seurasin Katajamäen toimintaa erilaisissa tehtävissä. Yksi tehtävistä oli joukkueittain rakentaa mahdollisimman korkea legotorni parissa minuutissa.

Tehtävissä katsoimme muun muassa sitä, onko hakijoilla kilpailuhalua, millaisen roolin hakijat ottavat tiimissä ja miten toimii joukkueessa.

Matti oli täysillä mukana kaikessa, hän heittäytyi tehtävissä ja osoitti, että haluaa oikeasti meille töihin.

Rekrytilaisuus kesti yhteensä 12 tuntia. Siinä nähdään, millaisia hakijat oikesti ovat. Roolia voi vetää vain hetken ajan.

Miika Korhonen, 30, validointi-insinööri, FinVector Vision Therapies Oy: Tein yksinkertaisen ja selkeän avoimen työhakemuksen FinVectorille englanniksi. Pyrin välttämään toistoa työhakemuksen ja CV:n välillä.

Työhakemus oli kolmen kappaleen pituinen. Ensimmäisessä kappaleessa kerroin itsestäni lyhyesti. Toisessa kappaleessa kerroin, millaisesta työstä olen kiinnostunut. Kolmannessa kappaleessa kirjoitin taidoistani.

Puolentoista viikon kuluttua avoimen hakemuksen jättämisestä puhelin soi ja minut kutsuttiin haastatteluun.

Edellisistä työpaikkahaastatteluista tiesin sen, mitä rekrytoijat todennäköisesti kysyvät. Arvelin joutuvani kertomaan vapaasti itsestäni, vahvuuksistani, miksi olen hakenut yritykseen ja mitä tarjottavaa minulla olisi.

Avaa kuvien katselu

Johanna Pirinen, henkilöstöpäällikkö, FinVector Vision Therapies Oy: Huomioni kiinnitti hakemuksen napakkuus ja ilmaisu. Miika Korhosen hakemuksesta puuttuivat kokonaan korulauseet. Arvostin myös hakemuksen oikeakielisyyttä, koska tutkimus- ja kehitystyössä vaaditaan hyvää kielellistä osaamista.

Olen oppinut tunnistamaan hakemukset, jotka ovat niin sanotusti kopioituja. Monista hakemuksista näkee sen, että hakemusta käytetään monen eri työpaikan hakemiseen ja sitä vain hieman muokataan työpaikan mukaan.

Epäilen, että monilla on muiden tekemä hakemus. Henkilö sanoo olevansa tarkka, mutta hakemuksessa on kirjoitusvirheitä tai CV:ssä luetteloiduissa työkokemuksissa on epäjohdonmukaisuuksia esimerkiksi päivämäärissä ja työtehtävissä.

Haastattelussa Miika Korhonen pystyi osoittamaan sen, että hän on sellainen kuin CV:ssä kertoi olevansa.

Ihmisten aitouden huomaa. Näplääkö hermostuneena paitaa, vältteleekö katsetta tai takelteleeko. Lähes kuin seuraisi mikroilmeitä.

Olen oppinut luottamaan intuitiooni rekrytoimisessa. Jos jokin pienikin asia jää vaivaamaan työnhakijasta, rekrytointia ei kannata tehdä. Olemme tehneet FinVectorille kolme virherekrytointia, joilta olisi vältytty, jos olisimme luottaneet intuitioon.

Osa työnhakijoista vastaa kysymyksiin sitä, mitä ajattelevat rekrytoijien haluavan kuulla. Jos reilusti osaa myöntää, että ei vielä osaa jotain tai ei ole kokemusta, ei se välttämättä ole este henkilön palkkaamiselle.

Aina oikea henkilö ei myöskään ole ulospäin suuntautunut ja uraorientoitunut, sillä hyvässä työyhteisössä tarvitaan monenlaisia työntekijöitä.

Maarit Kokkonen, 37, Sikla-konserni, markkinointi- ja viestintäpäällikkö: Päätin, etten tuhlaa omaa aikaani vaan vastaan haastattelijoiden kysymyksiin napakasti ja selkeästi.

Ennen haastattelua selvitin yrityksen tietoja, jotta pystyisin kertomaan, mitä voisin tarjota yritykselle.

Työpaikkahaastattelussa oleminen on helppoa, kun tietää mitä itse osaa, mihin kykenee ja mitä itse haluaa työltä.

Reilun tunnin haastattelun jälkeen sain työtarjouksen. Tiesin heti, että otan paikan vastaan, mutta leikin hetken vaikeasti tavoiteltavaa.

Tuomo Hilliaho, henkilöstöjohtaja, Sikla-konserni: Maarit Kokkonen erottautui tasapainoisuudellaan useiden kymmenien hakijoiden joukosta, kun haimme työntekijää viestintätiimiin.

Maarit kuunteli kaikki kysymykset rauhallisesti loppuun asti. Hän vastasi kysymyksiin selkeästi ja jäsennellysti.

Haastattelussa katsottiin sitä, miten Maarit voisi sopeutua organisaatioon ja millaiset yhteistyötaidot hänellä on. Lisäksi arvioitiin persoonaa ja asennetta.

Joku hakija voi alkaa mietteliääksi. Meille hyvä on se, että hakija näyttää, että kun paine kasvaa, vauhti vain paranee.

Sirpa Kurki, 49, ruoka- ja puhtauspalvelujohtaja, Siilinjärven kunta: Olin aiemmin hakenut vähän samankaltaiseen tehtävään ja etsin aluksi sitä hakemusta, mutta sitten päätin lähteä puhtaalta pöydältä. Tärkein tavoite hakemuksella oli päästä haastatteluun. En halunnut kertoa itsestäni liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että työnantaja haluaa soittaa ja kysyä lisätietoja.

Yritin poimia hakemukseen sellaisia vahvuuksia, jotka olisivat tärkeitä hakemassani tehtävässä. Poimin niitä työhistoriasta myös kauempaa kuin nykyisestä tehtävästä. Haastatteluun oli varattu puolitoista tuntia aikaa. Se tuntui etukäteen kauhistuttavalta, mutta lopulta aika meni niin nopeasti, että en oikein edes ehtinyt kysyä omia kysymyksiäni.

Haastattelussa on hyvä pystyä esittämään asiansa, mutta myös kuuntelemaan haastattelijoita ja ottamaan heidät kaikki huomioon. Sillä tavalla antaa hyvän kuvan omista vuorovaikutustaidoista.

Avaa kuvien katselu

Pekka Takkinen, Siilinjärven talousjohtaja: Haimme johtajaksi ihmistä, jolla on hyvät vuorovaikutustaidot. Haastattelussa arvioimme, miten hän rakentaa vastaukset ja onko hänellä kysyä tarkennusta, jos jokin kysymys on epäselvä. Kun haastateltava vastaa useampaan kysymykseen ja kysyy jotakin itse, syntyy kuva siitä, millainen hän on kommunikoimaan ihmisten kanssa.

Hyvä vastaus muodostaa selkeän kokonaisuuden. Se ei ole liian laaja eikä hajanainen. Siinä pitäisi pystyä suhteellisen tiiviisti vastaamaan juuri tähän nimenomaiseen tehtävään liittyen.

Elviira Kivihuhta, 32, controller, Lujabetoni: Yllätyin, kun Lujabetonin talouspäällikkö soitti kyselläkseen työtilannettani. Olin aiemmin hakenut Lujabetonilta työpaikkaa tuloksetta.

Aiemmista työpaikkahaastatteluista tiesin, että negatiiviset asiat voi kääntää vahvuuksiksi. Esimerkiksi sen, että jännitän esiintymistä. Sen vuoksi valmistaudun ja paneudun materiaaliin, jotta pystyn vastaamaan kaikkiin kysymyksiin enkä jäädy tilanteessa.

Kun talouspäällikkö soitti muutaman päivän kuluttua, sanoin välittömästi ottavani paikan vastaan.

Jukka Vehviläinen, talousjohtaja, Lujabetoni: Löysin tarvitsevani taloushallinnon asiantuntijan niin sanotusti puskaradion kautta. Etsin sopivaa controlleria ja kyselin sopivia henkilöitä omalta yhteistyöverkostoltaan. Joukosta löytyi suositusten perusteella Elviira Kivihuhta.

Erilaisen haastattelusta teki se, että yksi taloushallinnon työntekijä seurasi haastattelua. Hänen tehtävänsä oli arvioida sitä, sopisiko Kivihuhta työkaveriksi.

Haastattelussa korostuivat ammattiosaamisen lisäksi sosiaaliset taidot. Haastattelun jälkeen Kivihuhdan tuleva työkaveri kertoi minulle mielipiteensä.

Rekrytoinnit pitäisikin hoitaa niin, että yksi työkaveri on mukana valitsemassa uutta työntekijää. On epäreilua tiimin muita jäseniä kohtaan, jos esimies palkkaa tiimiin väärän henkilön.

**Miika Mäkinen, 24, ohjelmistokehittäjä, Call Waves: **Kandityön ohjaaja kehotti minua hakemaan avointa työpaikkaa. Minulla oli viikko aikaa tutustua yrityksen työkaluihin ennen haastattelua.

Valmistautumisesta ei kuitenkaan ollut hyötyä. Vaikka minua jännitti, sanat eivät menneet solmuun. Olin rehellinen, etten osaa kaikkea, mutta pystyn kehittymään. En kaunistellut asioita ja olin oma itseni.

Ennen toista haastattelua tiesin, että minut valittu ja se oli pelkkä muodollisuus.

Avaa kuvien katselu

Esa Tuovinen, CTO, Call Waves: Haastattelussa oli kolme ihmistä. Ensimmäinen karsiutui pois, koska hän oli hiljainen. Miika oli valmis eikä tarvinnut pitkää perehdytystä.

Tunnin haastattelun aikana Miika pystyi kertomaan osaamisestaan. Puhui auki CV:n asiat. Hän osoitti itsevarmuutta ja asianosaamista.

Meille oli erittäin ratkaisevaa, että hän haastattelussa jo osoitti argumenteillaan, että pystyy toimimaan ja ennen kaikkea haluaa toimia asiakkaiden kanssa.

Miikan vuorovaikutustaidot olivat erinomaiset. Asiantuntemustaan hän perusteli sujuvasti aikaisemman työkokemuksen ja opiskelujensa kautta.