Hyppää sisältöön

Kolmevuotias rakastui, suunnitteli häät ja piirsi yhteisen kodin – asiantuntija neuvoo vanhempia tukemaan ihastunutta

Taapero- ja leikki-ikäisen syvä ihastuminen on tavallista, mutta lapsen avoimet tunteiden osoitukset voivat hämmentää vanhempia. Aikuisen kannattaa ottaa vaikka aikalisä, jos ei heti osaa reagoida lapsen tunteisiin.

Kolmevuotias piirsi kuvan unelmiensa häistä tärkeän kaverinsa kanssa. Kuva: Katariina Poranen / Yle
Katariina Poranen

Kolmevuotias kertoo rakastavansa päivähoitokaveriaan. Hän piirtää kuvan, jossa kaverukset ovat menossa vihille ja suunnittelee yhteisen omakotitalon rakentamista. Molempien kotona lapset ovat puhuneet päivähoidossa tehdyistä naimisiinmenoharjoituksista.

Mitä tehdä, kun pieni lapsi kertoo rakastuneensa päivähoitokaveriinsa ja haluaa tämän kanssa yhteisen elämän? Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa neuvoo, miten vanhemman kannattaa suhtautua rakastumisen tunteisiin.

Määritelmät kuntoon: lapsen rakkaus ei ole samaa kuin aikuisen

Aikuinen saattaa yhdistää lapsen rakastumisen tunteet aikuisten tunteisiin. Kun lapsi puhuu rakkaudesta, hän ei kuitenkaan tarkoita sillä aikuisten rakkautta.

– Lapsella nuo tunteet ovat tykkäystunteita. Pienet lapset osoittavat tykkäystä kaikkea kohtaan, esimerkiksi ihmisiin, pehmoleluihin ja eläimiin. Se on erilaista kuin aikuisen rakkaus, Minna Oulasmaa kertoo.

Kuva: AOP

Älä puhu nuoresta parista

Aikuinen saattaa puhua kahdesta toisistaan tykkäävästä lapsesta nuorena parina: "Sieltä se nuori pari taas tulee käsi kädessä!" Minna Oulasmaan mukaan aikuisen pitäisi kuitenkin olla tarkkana siinä, ettei ryhtyisi määrittelemään lasten suhdetta.

– Lapsi ei itse koe sitä seurustelusuhteena. Jos aikuinen alkaa määritellä asioita lapsen puolesta, lapsi voi jopa loukkaantua. Tykkääminen on viatonta ja usein lapsen tunteet ovat vain niin pakahduttavia, että ne halutaan kertoa ulos.

Älä naura, vaan kuuntele

Kaveriin tykästyneen kolmevuotiaan suunnitelmat ovat pitkällä. Häihin laitetaan lilaa luomiväriä ja hääjuhlassa syödään täytekakkua. Sen jälkeen perheeseen syntyy kaksi lasta. Työpäivän jälkeen lapset haetaan hoidosta ja illalla syödään puuroa ja luetaan satuja. Aikuista huvittaa tarinan yksityiskohtaisuus.

Tässä kohtaa pitää olla äärimmäisen tarkkana. Aikuinen ei saa millään tavalla mitätöidä lapsen tunteita tai aiheuttaa tälle noloja hetkiä, korostaa Minna Oulasmaa.

– Aikuisen pitäisi sen sijaan asettautua kuuntelemaan lasta ja antaa lapsen kertoa hänen ihanista tunteistaan. Aikuinen voi sanoa, että onpa ihanaa, kun tykkäät ystävästä ja hän on sinulle niin tärkeä! Jos lapsi puhuu naimisiinmenosta, voi sanoa, että vasta aikuisena mennään naimisiin.

Jos aikuinen päästää herkällä hetkällä naurun, lapsi voi kokea sen loukkaavana ja mitätöivänä – varsinkin, jos nauru on vähättelevää. Sellainen nauru syöpyy lapsen mieleen ja voi aiheuttaa sen, ettei lapsi haluakaan enää ilmaista tunteitaan avoimesti.

Lapsi on ihastunut varpaitaan myöten, mutta vanhempaa arveluttaa

Pieni lapsi piirtelee sydämiä, laulaa keksimäänsä rakkauslaulua ystävästään, suunnittelee yhteisiä tapaamisia ja kertoo harjoittelevansa päivähoidossa naimisiinmenoa. Vanhemmalle tulee kiusallinen olo: pitäisikö tuota jotenkin rajoittaa?

Oman lapsen ihastumistunteet voivat herättää aikuisessa muistoja omasta lapsuudesta. Miten aikuinen on itse ilmaissut tunteitaan, ja miten niissä tilanteissa häntä on kohdeltu?

Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Moni aikuinen saattaa muistaa lapsuudestaan kokemuksia, joissa hyvin avoimia tunteiden osoituksia on latistettu tai mitätöity. Siitä on kehkeytynyt häpeän ja nolostumisen tunteita. Oman lapsen innokkuus kertoa tunteistaan voi tuoda vanhemmalle huolen siitä, että omakin lapsi tulee samalla tavalla loukatuksi.

Jos aikuisen tunteita on lapsuudessa mitätöity tai rajoitettu, on vaara, että hän jatkaa samaa kaavaa omien lastensa kanssa. Minna Oulasmaa antaa yksinkertaisen vinkin tähän tilanteeseen.

– Aikuinen voi ottaa aikalisän: keksiä nopeasti jotain muuta puuhaa ja miettiä, mitä tunteita hänessä herää. Aikuisessa voi nousta halu kasvattaa lasta, mutta siihen ei ole tarvetta. Usein riittää, jos asettautuu lapsen tasolle ja antaa hänen kertoa tunteistaan.

Miksi toinen pursuaa rakkautta ja toinen vaikenee?

Lasten temperamenttierot vaikuttavat siihen, miten tunteita ilmaistaan. Minna Oulasmaan mukaan lapsilla on hyvin erilaisia tapoja osoittaa kiintymystä ja ihastumista.

Jos lapsi ilmaisee tunteitaan hyvin avoimesti, hänellä on todennäköisesti hyvät keinot tunteiden vapaaseen ilmaisuun.

Kuva: AOP

– Jokainen on ilmaisussaan yksilöllinen: toinen pitää tunteet sisällään, toinen taas ei siihen pysty. Joka tapauksessa aika moni lapsista alkaa saada ensimmäisiä tykkäyskavereita taaperoiässä tai leikki-iässä, Oulasmaa sanoo.

Tykkäyskaverit voivat olla vastakkaista sukupuolta tai samaa sukupuolta lapsen kanssa. Aikuisten rakkaussuhteita ihminen alkaa kokea yksilöllisesti lähempänä täysi-ikäisyyttä: toiset jo murrosiässä, jotkut vasta kolmekymppisinä.

Riidat ja erot kuuluvat myös lapsen suhteisiin

Neljävuotias on murtunut. Yksi tärkeimmistä kavereista muutti toiselle paikkakunnalle, eikä päivähoidossa enää ole rakkainta leikkikaveria.

Ikävistäkin tunteista on hyvä saada harjoituksia pienestä pitäen: elämään kuuluvat kolhut ja pettymykset. Minna Oulasmaan mielestä tärkeää on, että aikuinen antaa tilaa myös ikäville tunteille ja antaa taas lapsen itse kertoa tunteistaan.

– On hyvä kuunnella ja vastaanottaa lapsen tunne, antaa malli, että kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja ja niistä selviää: tästä päästään eteenpäin, sinä selviät ja uusia kivoja asioita tulee vielä sinun elämääsi! Jos lapsi ei saa ilmaista tunteitaan, silloin annetaan malli, että kaikki tunteet eivät ole sallittuja, Oulasmaa muistuttaa.

Aikuinen ei välttämättä ymmärrä lapsen menetyksen suuruutta. Taaperonkin surua pitää käydä läpi ja sille pitää antaa aikaa.

Kuva: Kalevi Rytkölä / Yle

Kulttuurin muutos tapahtuu hitaasti

Väestöliiton asiantuntija Minna Oulasmaa on huomannut, että yhteiskunnassa tunteisiin suhtautumisessa tapahtuu muutosta hiljalleen.

Monen nykylapsen vanhemman ja isovanhemman omassa lapsuudessa tunteista ei juurikaan puhuttu, mutta nykypäivän lapset osaavat ilmaista tunteitaan paremmin.

– Jotkut vanhemmat ovat olleet hämmentyneitä siitä, miten omalla kolmevuotiaalla voi olla laajempi tunnesanasto käytössä kuin itsellä, Oulasmaa sanoo.

Taustalla on kulttuurin muutoksen lisäksi myös päiväkotien kasvatustyö, jota Oulasmaa kiittelee.

– Kun olen kohdannut vanhempia, moni on huomannut, että lapsen tunnesanasto on laajentunut kivasti päiväkodissa.

_Jutun sitaatit perustuvat vanhempien kertomuksiin. Lue lisää aiheesta _Väestöliiton sivuilta (siirryt toiseen palveluun).

Suosittelemme sinulle