Yliopiston käytävälle kantautuu melkoinen pauke, litinä ja lotina. Walesista kotoisin oleva tutkija Jane Malcolm-Davies hakkaa villasta neulottua näytepalaa puisella nuijalla taukotilan pöydällä.
Hän on erikoistunut muinaisten asusteiden ennallistamiseen ja on siksi pukeutunut renessanssiajan vaatteisiin. Tutkija näyttää roolihenkilöltä Aalto-yliopiston tiloissa.
Aalto-yliopiston professori Paula Hohti tamppaa puolestaan samanlaista näytepalaa pesuvadissa, jossa on vettä ja saippuaa. Hän työskentelee villamöykyn kimpussa paljain jaloin.
Tutkijoiden tarkoituksena on näyttää, miten renessanssiajan (1550–1650) valmislakki tehtiin vanuttamalla.
Villapalan käsittely on valmistuksen ensimmäinen vaihe, ja villasta tehtyjä halpalakkeja tuli markkinoille 1500-luvulla. Yläluokka pukeutui kalliiseen silkkisamettiseen lakkiin, mutta kaukaa sama asuste näytti villasta vanutettuna yhtä hienolta.
Muoti kuului yläluokalle
Aalto-yliopiston professori Paula Hohti sai viime vuonna kahden miljoonan euron rahoituksen pukuhistorian tutkimukseensa. Tuen myönsi Euroopan tutkimusneuvosto ERC.
Viisivuotisen projektin tarkoituksena on selvittää länsimaisen muodin kehitystä ja leviämistä alempiin yhteiskuntaluokkiin renessanssin aikana.
Silloin markkinoille tuli uusia tuotteita. Tarjolla oli esimerkiksi tavallista halvempia silkkikankaita.
– Alaluokka pääsi silloin ensi kertaa käsiksi muodikkaisiin tuotteisiin. Niitä oli helppo saada ja ne olivat halvempia, Paula Hohti sanoo.
Perinteisesti pukeutuminen kuului yläluokalle, ja pukeutumista säädeltiin jopa asetuksilla yläluokan eduksi.
1500-luvulla etenkin italialaiset kaupunkivaltiot voivat hyvin. Teknologia, kuten painotekniikka, kehittyi ja kaupankäynti kansainvälistyi nopeasti. Se vaikutti muotiin.
Muodin kärkimaita olivat Italia, Ranska ja Espanja. Virtaukset levisivät pikku hiljaa Saksaan, Englantiin ja Skandinaviaan.
Vaatteiden halpenemisen seurauksena myös pukumuoti alkoi vaihtua nopeammin.
– Renessanssin aika oli suuri kulutuksen aikakausi, Hohti toteaa.
Sanaa muoti alettiin Hohdin mukaan käyttää silloin ensi kertaa italian ja ranskan kielessä.
Turun linna oli Suomen muodin mekka
Toisin kuin usein luullaan myös Suomessa seurattiin muodin kehitystä. Tänne virtaukset toi Kustaa Vaasan poika Juhana Herttua, joka perusti hovinsa 1550-luvulla Turun linnaan. Suomeen rantautui hänen mukanaan eurooppalaisen pukeutumisen kulttuuri.
– Muotia nähtiin täällä tietysti aika pienessä mittakaavassa aateliston keskuudessa, Hohti sanoo.
Suomesta oli tapana lähettää nuoria yläluokan miehiä Eurooppaan kouluttautumaan.
– Kirjeistä näkee, että miehet raportoivat paikallista muotia ja he tarjoutuivat tuomaan Euroopasta Suomeen viimeisen muodin mukaisia tuotteita, Hohti toteaa.
Kööpenhaminan metrotyömaa poiki aarteen
Suomalaisprofessorin ja hänen kansainvälisen tiiminsä tavoitteena on tuottaa uusia menetelmiä pukuhistorian tutkimukseen.
– Keskitymme todella paljon itse materiaaliin. Mitä sen kautta voidaan oppia, Hohti sanoo.
Tiimi käyttää työssään rekonstruktioita ja digitaalista nykytekniikkaa. Tutkijoita kiinnostaa alaluokan muotiin liittyvä hiljainen tieto, joka on osin kadonnut.
– Uskomme, että kun pääsemme monin eri tavoin materiaaliin käsiksi, pääsemme käsiksi myös alaluokkien pukeutumiseen, Hohti toteaa.
Kööpenhaminan uuden metrolinjan rakentaminen avasi muutama vuosi sitten kiinnostavat näkymät pukuhistorian tutkimukselle.
Kaivauksissa kaupungin alta löytyi mittava tekstiili- ja vaatekokoelma. Kaivinkoneet olivat ilmeisesti rouhaisseet satoja vuosia vanhaa kaatopaikkaa, josta löytyi kenkiä, hattuja, sukkia ja peruukkeja.
– Aineisto on meille todella tärkeä, koska asusteet ovat kuuluneet enimmäkseen tavallisille ihmisille, Hohti toteaa.
Pukuhistorian tutkimuksessa Hohdin tiimi käyttää hyväkseen myös erilaisia dokumentteja, joissa on kuvailtu aikakauden muotia ja asusteita.
Lähteinä käytetään esimerkiksi yksityishenkilöiden kirjeenvaihtoa, perunkirjoja ja jopa tilikirjoja, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti, millaisia asuja rahalla on hankittu.