Jevgeni Särki katsoo suoraan silmiin ja hymyilee. Hänen puheensa on itsevarmaa ja painokasta.
Tämän kaiken hän on opetellut.
Jevgeni Särki oli ennen ujo. Niin ujo, että pelkäsi uusia ihmisiä eikä uskaltanut puhua kenellekään, varsinkaan vastakkaiselle sukupuolelle.
Särki oli ollut koulukiusattu, ja hänellä oli vaikeuksia ääntää R-, S- ja L-kirjaimia. Hänestä tuntui, ettei saanut sanottua asioita niin, että muut ymmärtäisivät häntä oikein. Häntä hävetti puhua.
"Uskallan nykyään puhua kenelle vain, missä vaan ja mistä tahansa. Nautin esiintymisestä ja uusien ihmisten kohtaamisesta."
Jevgeni Särki
– Ujouden taustalla oli huonojen kokemusten lisäksi se, että minulla oli negatiivinen ihmiskuva. Kun näkee muut kielteisessä valossa, niin totta kai heidän kanssaan on myös vaikea olla, Särki toteaa.
Hän piti muita ihmisiä pahantahtoisina, epäluotettavina ja itsekkäinä. Jo pelkkä puhuminen muille tuntui liian isolta riskiltä. Maailma tuntui todella synkältä paikalta.
Pelottavimpia tilanteita Särjelle olivat ne, kun hänen olisi pitänyt puhua uusille ihmisille. Esimerkiksi silloin, jos olisi pitänyt uskaltaa avata suunsa bileissä kiinnostavalle ihmiselle tai työpaikalla uudelle työntekijälle.
– Omat pelkoni ja epävarmuuteni aiheuttivat sen, että minulla oli valtava tarve miellyttää ja tulla hyväksytyksi.
Ujoudesta voi harjoitella irti
Parikymppisenä Särki ei enää kestänyt elää ujoutensa vankilassa. Hän todella tunsi olonsa vangiksi: Aivan kuin kädet olisivat olleet sidotut tekemään sitä, mitä halusi.
Särki päätti yrittää kehittää itseään. Muuten elämä ei paranisi.
– Aloin tehdä itsevarmuusharjoituksia, Särki kertoo.
"On hyvä muistaa, että useimpia ihmisiä ei hirveästi kiinnosta muut ja heidän tekemisensä."
Jevgeni Särki
Ne olivat aluksi ihan pieniä juttuja. Ensin hän yritti uskaltaa moikata naapuria aamulla töihin lähtiessä. Bussiin mennessä hän päätti olla niin rohkea, että tervehti kuskia. Kahvilassa hän vaihtoi muutaman ylimääräisen sanan myyjän kanssa.
– Mitä enemmän pelkää, sitä kielteisemmin katsoo muita. Mitä kielteisemmin katsoo muita, sitä enemmän alkaa pelätä.
Sosiaalisen itsevarmuuden harjoittelu on oikeastaan aika suoraviivaista: pitää hakeutua sosiaalisiin tilanteisiin, jotka ovat itselle sopivasti haastavia. Silloin niistä oppii ja niihin tottuu, Särki toteaa.
– Moni vaatii itseltään liikaa. On tärkeää, etteivät tilanteet ole liian vaikeita. Muuten niissä oleminen ahdistaa liikaa, tai niihin ei tee ollenkaan mieli mennä, Särki painottaa.
Moni sosiaalisesti epävarma kokee, että muut ihmiset kyttäävät toisten tekemisiä ja ajattelevat heistä kielteisiä asioita. Omia uskomuksia pelkojen takana pitää muuttaa. Ne ylläpitävät erilaisia sosiaalisiin tilanteisiin liittyviä pelkoja.
– On hyvä muistaa, että useimpia ihmisiä ei hirveästi kiinnosta muut ja heidän tekemisensä. Useimmat eivät kyttää eivätkä arvostele, Särki huomauttaa.
Muutos vaatii aikaa
Nyt 28-vuotias Särki on liiketalouden tradenomi ja opiskelee psykologiaa avoimessa yliopistossa. Hän pitää blogia ja videoblogia.
Särki on perustanut myös yrityksen nimeltä Rohkeuskoulu. Hän käy puhumassa kouluissa, antaa yksilökohtaista neuvontaa sekä tituleeraa itseään rohkeus- ja itsevarmuuskouluttajaksi.
Särjen harjoittelu on tuottanut tulosta. Hänen elämänsä on täysin muuttunut – hyvään suuntaan.
– Uskallan nykyään puhua kenelle vain, missä vaan ja mistä tahansa. Nautin esiintymisestä ja uusien ihmisten kohtaamisesta, Särki iloitsee.
Särki painottaa, että itsensä kehittäminen on haastavaa ja vie aikaa. Ei kannata vaatia hyviä tuloksia heti, eikä liian nopeasti. Muuten tulee pettymään rankasti.
– Kun suhtautuu itseensä reilulla hellyydellä, niin se auttaa yllättävän pitkälle, Särki vakuuttaa.
Ennen ihmisiä vihannut Särki uskaltaa nykyään myös luottaa toisiin ihmisiin. Hän pitää heitä jopa hyvinä tyyppeinä ja näkee maailman valoisana paikkana.
Hän kannustaa myös muita tekemään töitä itsensä kanssa.
– Kun harjoittelee, panostaa itseensä, hakeutuu erilaisiin haastaviin tilanteisiin ja opettelee olemaan niissä, niin pääsee pikkuhiljaa eroon peloista ja ujoudesta, Särki lupaa.