Maailman ensimmäinen keinolihapihvi esiteltiin Lontoossa elokuussa 2013. Median edessä hollantilaistutkija Mark Post nostaa teräksisen tarjoilukuvun lautasen päältä paljastaen luomuksensa, 140 gramman painoisen, lehmän kantasoluista kasvatetun hampurilaispihvin.
Okei, hieman hämmentynyt juontaja toteaa.
Tavalliselta jauhelihapihviltä näyttävä pihvi paistetaan toimittajien edessä ja kaksi ruokakriitikkoa saa maistaa tätä yli 250 000 euroa maksanutta lihanpalaa. Maku on lähellä oikeaa lihaa, mutta mehukkuus puuttuu.
Tämä on erittäin hyvä alku, Post hymyilee.
Post ei ollut ensimmäinen tutkija, joka onnistui kasvattamaan petrimaljassa lihaa syötäväksi. Australialaiset biotaiteilijat Oron Catts ja Ionat Zurr tarjoilivat laboratoriossa kasvatettua sammakonlihaa näyttelyvierailleen Ranskassa jo vuonna 2003.
Kymmenen euron keinolihapihvejä
Ensimmäisestä keinolihapihvistä on nyt kulunut lähes viisi vuotta, mutta vielä on turha etsiä koeputkilihaa illalliseksi ravintoloista tai kauppojen pakastealtaista. Tähän on tulossa muutos jo lähitulevaisuudessa, Post lupailee.
– Kolmen vuoden päästä hampurilaispihvin hinta voisi olla noin kymmenen euroa. Ensimmäisenä niitä tulee ravintoloihin ja siitä muutaman vuoden kuluttua hinta laskee ruokakauppojen tasolle, Post arvioi.
Täysin varmaksi ei Post tätä lupaa, mutta kehitystä on viime vuosina tapahtunut. Keinolihan tai In Vitro -lihan parissa toimivien yritysten määrä nousi viime vuoden aikana yhdestä seitsemään. Tällä hetkellä teknologian parissa työskentelee noin 150 ihmistä maailmanlaajuisesti.
Post itse perusti Mosa Meat -keinolihayrityksen vuonna 2015. Hän siis tarkastelee alaa sekä tutkijana että yrittäjänä.
Postin mukaan seuraavaksi esiteltävässä keinolihapihvissä ainoastaan kantasolut ovat eläinperäisiä. Muut osat saadaan kasveista. Lisäksi uudesta versioista pitäisi löytyä rasvasolukkoa, mikä antaa lihalle mehukkuutta.
Vain yksi pieni ongelma
Mehevän keinolihan valmistaminen on siis jo nyt mahdollista, laboratoriossa. Teollinen tuotanto on vielä monen mutkan takana.
Mallia haetaan nyt muun muassa lääkealalta, jossa on totuttu siirtämään valmistusprosesseja laboratorioista tehtaisiin. Tosin lihaskudoksen tuottaminen isossa mittakaavassa on täysin omanlainen operaatio, Post muistuttaa.
Hän kuitenkin uskoo, että ratkaisu löytyy. Hollantilaistutkijan mukaan tulevaisuudessa asuintalojen kivijaloista voisi löytyä paikallisia pienbioreaktoreita, joista ihmiset hakisivat lihansa. Kaikista innostuneimpien kotoa voisi löytyä oma bioreaktori, joka yhdeksässä viikossa kasvattaisi halutun pihvin.
– Pidän tästä ajatuksesta, mutta todennäköisesti oikeassa elämässä tämä viedään tehokkuuden nimissä tehdastuotantoon, Post hymähtää.
Onko keinoliha ratkaisu ruokapulaan?
Lihankulutuksen arvioidaan kasvavan huomattavasti tulevien vuosikymmenten aikana. Jo nyt lihantuotanto vie 70 prosenttia maanviljelykseen käytettävästä pinta-alasta. Se kuluttaa valtavat määrät puhdasta vettä ja aiheuttaa viidenneksen kaikista kasvihuonepäästöistä.
Post painottaakin keinolihan merkitystä ilmaston ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta. Mallinnusten perusteella keinoliha onkin ympäristöystävällisempää kuin perinteinen niityllä märehtineen lehmän liha.
– Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että keinolihan tuotanto suuressa mittakaavassa kuluttaisi aika paljon energiaa, mutta maankäyttö, vedenkäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt olisivat huomattavasti pienemmät kuin tavanomaisessa lihantuotannossa, sanoo keinolihan ympäristövaikutuksia tutkinut Hanna Tuomisto Helsingin yliopistosta.
Tuomisto on seurannut keinolihateknologian kehitystä vuodesta 2008 lähtien. Tuolloin Mark Post aloitti oman pihvinsä kehittämisen. Tuomisto onkin ensimmäinen keinolihan ympäristövaikutuksia selvittänyt tutkija maailmassa.
Ja toisin kuin Post, hän ei suhtaudu yhtä optimistisesti keinolihan kehitykseen.
– Aina sanotaan, että viiden vuoden päästä on tuote kaupanhyllyillä. Siellä on kuitenkin vielä niin paljon haasteita, että en usko keinolihasta tulevan mitään kovinkaan suurta ainakaan lähitulevaisuudessa, jos ikinä, Tuomisto toteaa.
Solujen ruokaa ihmisille
Keinolihan sijaan Tuomisto näkee, että muilla lihankorvikkeilla on enemmän mahdollisuuksia nousta tulevaisuuden ruoaksi. Esimerkiksi Teknologian tutkimuskeskuksessa VTT:ssä on kehitetty yksisoluproteiineja pelkästään ilmasta ja auringonvalosta. Kauran ja soijan lisäksi lihankorvikkeita valmistetaan nykyään vaikka sienistä.
Keinolihaakin ympäristöystävällisempää olisikin siirtyä suoraan kasvisruokaan.
– Olisi paljon tehokkaampaa syödä suoraan sitä, mitä niille lihassoluille syötetään. Se olisi ympäristön kannalta paras vaihtoehto, Tuomisto sanoo.
Markkinoille onkin jo syntynyt yrityksiä, jotka pyrkivät tähän. Tuomisto kertoo startupista, joka kehittää teknologiaa, jolla syanobakteerista eli sinilevästä saadaan levänmaku pois. Syanobakteeri on keinolihasolujen ravintoa.
Ruokatottumusten muuttaminen on kuitenkin vaikeaa. Vuonna 2016 suomalainen söi keskimäärin 81 kiloa lihaa. Jos tämän luvun halutaan pienentyvän, muutama kimpale keinolihaa saattaa tulla tarpeeseen.
Lue lisää Tutkijat: Outo ruoka lisää tasa-arvoa
Tutkija Mark Post vierailee ensi viikonloppuna Helsingissä järjestettävillä Vegemessuilla.
Juttuun lisätty 18.2.2018 kello 12:40 huomio, ettei Post ole ensimmäinen keinolihaa syötäväksi valmistanut tutkija. L__aboratoriossa kasvatettua sammakonlihaa tarjoiltiin biotaidenäyttelyssä Ranskassa jo vuonna 2003.