Hampuri, 2011. On marraskuu ja Fatih Akinia ärsyttää. Tunne ei liity The Cut -elokuvan valmisteluihin, vaikka Turkin armenialaisten kansanmurhasta kertova elokuva on ollut tekeillä jo vuosia.
Ärsyyntymisen syynä ovat tuoreet uutisotsikot. Kymmenen vuotta selvittämättä ollut hämäräperäinen murhasarja on saanut uuden käänteen. Keltaisessa lehdistössä kebab-murhiksi kutsutut rikokset ovat paljastuneet uusnatsiryhmän tekemiksi.
– Murhien uhrien arveltiin olleen huumediilereitä tai uhkapelimafian jäseniä, koska he olivat turkkilaisia ja kurdeja. Heitä syyllistettiin vuosia, Akin sanoo kuusi vuotta myöhemmin Cannesin elokuvajuhlilla.
Tarve käsitellä tapahtunutta kyti ohjaajan mielessä pitkään. Lopputuloksena syntyi palkittu elokuva Kuin tyhjästä (Aus dem Nichts), joka saa Suomen ensi-iltansa perjantaina.
Hampuriin sijoittuva elokuva kertoo Katjasta (Diane Kruger), joka menettää turkkilaistaustaisen miehensä ja poikansa uusnatsien tekemässä pommi-iskussa.
Kun kysyn, mitä mieltä Akin on poliittisen väkivallan mahdollisuudesta Euroopassa, hän vastaa välittömästi.
– Uskon, että käynnissä on sota, ohjaaja sanoo vakavana.
Selviytyjän suru ja voima
Naisen kasvoilla on pohjaton suru. Kuva viipyy niillä pitkään, hellittämättä. Tunne pakahduttaa.
Kasvot ovat näyttelijä Diane Krugerin, joka tunnetaan rooleista isoissa Hollywood-tuotannoissa, kuten Troija (Troy, 2004) ja Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds, 2009).
Yllättävää kyllä, Kuin tyhjästä on Saksassa syntyneen Krugerin ensimmäinen saksankielinen elokuva. Oikeutta janoavan lesken rooli oli tähdelle muutenkin poikkeuksellinen työtilaisuus.
– Minua pelotti kamalasti, miten voimani riittäisivät. Kukaan ei ollut koskaan tarjonnut minulle yhtä rankkaa roolia. Mutta huomasin, että minulla oli vahva tunneside Katjaan, Kruger kertoo.
Kuvausten alla Kruger muutti kahdeksi kuukaudeksi Hampuriin elokuvan tapahtumapaikoille. Hän valmistautui rooliin tapaamalla ihmisiä, jotka olivat menettäneet lapsensa tai jonkun perheenjäsenensä väkivaltaisesti.
– En tule koskaan unohtamaan heidän silmiään. Sitä on vaikea selittää, mutta noissa ihmisissä oli energiaa, jonka tunnen vieläkin vahvasti. Tajusin, että olen vastuussa roolistani heille, Kruger sanoo.
Voimakas roolisuoritus toi Krugerille parhaan näyttelijättären palkinnon Cannesin elokuvajuhlilla. Kun Kuin tyhjästä palkittiin tammikuun Golden Globes -gaalassa parhaan vieraskielisen elokuvan palkinnolla, pyysi Fatih Akin lavalle myös Krugerin.
– Tämä palkinto on sinulle. Tämä palkinto on meille, ohjaaja ylisti tähteään.
Saksalaisia tarinoita
Vuosina 2001 – 2007 tapahtuneet Saksan uusnatsimurhat koskettivat Fatih Akinia erityisen syvästi useammasta syystä. Hänen veljensä tunsi yhden murhatuista. Turkista Saksaan 1960-luvulla muuttaneiden vierastyöläisten lapsena hän olisi myös itse voinut olla yksi uhreista.
Sen sijaan hänestä tuli noina vuosina yksi kotimaansa kansainvälisesti tunnetuimpia elokuvaohjaajia. Berliinin elokuvajuhlilla palkittu Suoraan seinään (Gegen die Wand, 2004) oli villi kuvaus saksanturkkilaiseen yhteisöön sopeutumattomista nuorista. Akinin lisäksi elokuva teki Sibel Kekilistä (mm. Game of Thrones) tähden.
Samanlainen pidäkkeetön tunne välittyy myös uudesta elokuvasta.
- Fatihin maailma on sellainen. Tunsin hänen elokuvansa jo ennen kuin minusta tuli näyttelijä. Tiesin, että minun olisi pystyttävä siihen jos haluaisin olla hänen elokuvassaan, Kruger sanoo.
Saksalaisessa elokuvassa vähälle huomiolle jääneet ihmisryhmät ovat saaneet äänen Akinin elokuvissa. Turkkilaisyhteisön lisäksi ohjaaja on kuvannut elokuvissaan esimerkiksi kreikkalaisen ravintolayrittäjäperheen kommelluksia (Soul Kitchen, 2009).
Ottomaanien valtakunnan aikaan sijoittunut suurhanke The Cut (2014) oli täydellinen floppi. Sen jälkeen ohjaaja palasi kuitenkin nopeasti jaloilleen ripeällä nuortenelokuvalla Goodbye Berlin (Tschick! 2016).
Akinin mukaan Kuin tyhjästä –elokuvan tarina pakotti tekemään elokuvasta mahdollisimman välittömän.
– Valitsin tyylin, joka sopi parhaiten tarinaan. Minulla ei ole mitään tarvetta todistaa mitään kikkailemalla. Halusin vain tehdä rehellisen elokuvan, ohjaaja sanoo.
Sota, painajainen ja ratkaisu
Cannes, 2017. Yleisö astuu elokuvateatterista aurinkoon. Monen ilme on synkkä, jopa järkyttynyt.
Kuin tyhjästä -elokuvaa on ehditty tulkita monin päin sen maailmanensi-illasta alkaen. Yhtäältä elokuva on kuva äärimmilleen menevästä surusta. Toisaalta sen voi nähdä myös julkilausumana, joka hyväksyy väkivallan.
– Olen pasifisti, Akin sanoo, kun kysyn asiasta.
Mutta entä puheet käynnissä olevasta sodasta?
– En tiedä miksi muuksikaan sitä voisi sanoa. Aseet ovat vaihtuneet, niin kuin sotaa käyvät osapuolet ja sodan tapahtumapaikatkin. Mutta minusta se on sotaa yhtä kaikki.
Akin sanoo uskovansa keinoihin, joilla hänen kuvailemansa ongelmat voitaisiin ratkaista ilman aseita
Onko elokuva yksi niistä?
– Ei! Elokuva on vain elokuvaa, ohjaaja parahtaa.
– Kuin tyhjästä on painajainen. Se on tarkoituksellista asioiden liioittelua, joka tarjoaa mahdollisuuden samastua. Tarkoitan sellaisia keinoja kuin dialogi.