PYEONGCHANG. Puhdasta iloa, kyyneliä, halauksia. Yksi on jäällä ilman luistimia juhlimassa, mutta se ei haittaa. Toinen ottaa hänet selkäänsä ja kuljettaa ympäri kaukaloa juhlimassa olympiapronssia. Naisleijonat on kahdeksan vuoden tauon jälkeen palannut mitalikantaan olympialaisissa, ja tunnelma on sen mukainen.
Kanada ja Yhdysvallat ovat yhä lajin mahtimaat ja pelaavat Etelä-Korean olympialaisten finaalissa ylhäisessä yksinäisyydessään. Suomelle himmeämpi mitali on kuitenkin voitettu pronssi sanan kaikissa merkityksissä. Sen voi todeta paitsi reaktioista jäällä, myös pelaajien kommenteista juhlahumun keskellä.
- Tuntuu se ihan helvetin hyvältä voittaa näin pitkän matkan jälkeen, kakkosvahti Meeri Räisänen sanoo kyyneleet silmissään.
Kunnianhimoinen maalivahti ei ole pelannut turnauksessa sekuntiakaan, mikä saattaisi jossain olosuhteissa ketuttaa. Juuri nyt se ei näy kasvoilta lainkaan. Ilme on täysi peilikuva muutaman kuukauden takaisesta. Tuolloin Räisänen kertoi karuista kokemuksistaan arjessaan. Jääkiekkoilijan työttömyyskorvaushakemus oli evätty, vaikka olympiavuonnakin maalivahti joutui maksamaan omasta pelaamisestaan.
Ehkä juuri noiden kipeidenkin muistojen takia pronssi maistuu tässä hetkessä todella hyvältä.
- Paljon tämä ottaa, mutta paljon se myös antaa. Maailma on valintoja täynnä, mutta onneksi olen tehnyt nämä valinnat. Olen saanut kulkea tämän matkan näiden ihmisten kanssa, Räisänen kertoo.
Kaikkien aikojen kotikisat
Olympiapronssi Pyeongchangista kahdeksan vuoden tauon jälkeen on kova suoritus, joka on nostanut Naisleijonat taas hetkeksi suuren yleisön valokeilaan. Suomalaisen naiskiekon tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämpi turnaus on kuitenkin edessä vuoden kuluttua.
Jääkiekon naisten maailmanmestaruuskilpailut on järjestetty vuodesta 1990 alkaen 19 kertaa. 12-kertainen pronssimitalisti Suomi on järjestänyt kisat kolme kertaa, vuonna 1992, 1999 ja 2009. Neljäs kerta on edessä jälleen vuonna 2019.
- Nyt on ainutlaatuinen tilaisuus parantaa harjoitusedellytyksiämme. Emme etsi rahaa siihen, että jollekin voitaisiin maksaa palkkaa vaan siihen, etteivät pelaajat joutuisi itse maksamaan pelaamisestaan. Olen varma, että Suomessa on yrityksiä, jotka haluavat sponsoroida menestyviä naispalloilujoukkueita, suorasanainen päävalmentaja Pasi Mustonen paaluttaa.
57-vuotias Mustonen on itsekin yksi suuri askel harjoitusedellytysten parantamisessa. Jääkiekkoliitto palkkasi hänet Naisleijonien päätoimiseksi päävalmentajaksi viime kesänä, ja hän jatkaa pestissä kotikisoihin asti.
Se on ensimmäinen askel, mutta matka kohti ammattiurheilijan vaatimaa ympäristöä on pitkä. Esimerkiksi Naisleijonien tähtihyökkääjä Susanna Tapani muutti olympiavuodeksi takaisin vanhempiensa luokse pysyäkseen taloudellisesti pinnalla. Kotikisat ovat hänelle vielä yksi tavoite jääkiekkouralla, mutta pronssi-ilonkin keskellä vastauksista huomaa, että siviilielämän uhraukset ovat jättäneet jälkensä.
- Tämä on ollut neljä vuotta pitkäaikainen tavoite. Se tuntuu vielä paremmalta, kun tietää, mitä olemme uhranneet tätä varten. Kotikisat ovat vielä ainakin yksi tavoite, mutta katsotaan, miten muut asiat järjestyvät, Tapani sanoo.
Jääkiekkoliiton puheenjohtaja lupaa muutosta
Naisleijonien kirkkain tähti Noora Räty ei malta odottaa vuoden päässä siintäviä kotikisoja. Kiinalaisessa Kunlunissa ammatikseen pelaava maalivahti maalailee heti pronssihumussa suuria.
- Lyömme sellaiset kotikisat vuoden päästä pystyyn, että saamme siitä potkua lajille. Moni haluaa varmasti jatkaa vielä vuoden ja se on monelle uran huipentuma. Haluamme olla parempia vuoden päästä ja tiedämme, että Jääkiekkoliitto on laittamassa paljon resursseja siihen turnaukseen, Räty sanoo.
Jääkiekkoliitto julkistaa turnauksen paikkakunnat todennäköisesti maaliskuussa, jolloin kuultaneen myös tarkempia tietoja liiton panostuksista tulevaan vuoteen.
Yksi askel parempaan on jo ollut Olympiakomitean tukiraha, jota kahdeksan naiskiekkoilijaa olympiavuonna nosti. Se on kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä pysyvä muutos pystytään rakentamaan vain monta askelta alempana.
- SM-liigaseurojen intressi pitää saada ihan toiselle tasolle. Se ei muutu ennen kuin päättäjät muuttuvat. He kiinnostuvat siitä, että esimerkiksi naisten arvokisamitalilla on jotakin arvoa jääkiekolle. Meillä on paljon pääsarjaseuroja, jotka eivät vähää välitä siitä. Sitten on myös muutama, jotka välittävät, Mustonen lataa.
Suomessa on tyttö- ja naisjääkiekkoilijoita vain murto-osa lajin mahtimaihin Kanadaan ja USA:han verrattuna. Harrastajamäärän kasvattaminen onkin keskeinen asia lajin nousussa, pohtii Jääkiekkoliiton puheenjohtaja Harri Nummela. Paikan päällä Etelä-Koreassa kisoja seurannut pomo lupaa muutosta.
- Seuraavan olympiadin aikana tämä tulee muuttumaan. Suomikiekossakin nais- ja tyttöjääkiekko laajasti tulee ottamaan seuraavan ison askeleen eteenpäin, Nummela sanoo.
- Me päivitämme strategiaamme ihan näinä kuukausina. Jos minulta kysytään, niin nais- ja tyttöjääkiekko tulevat olemaan meidän painopistealueitamme. Ei ainoa, mutta yksi keskeisistä, hän jatkaa.
Kirkkaampi mitali kotikisoista olisi jackpot
Tyttö- ja naisjääkiekon nostaminen painopisteeksi strategiaan on iso askel. Muutoksen vauhdittamiseksi tarvitaan kuitenkin kipinä, joka sytyttäisi lajin suosion roihuamaan. Kanadan tai USA:n, jopa molempien, kaataminen kotikisoissa voisi olla sellainen.
- Meillä on MM-kisavuosina enemmän leiripäiviä kuin heillä. He treenaavat olympiavuonna kahdeksan kuukautta yhdessä ja ero kasvaa. Kolmen vuoden aikana se yleensä pienenee. Meillä on hyvä paikka iskeä ja ottaa eroa kiinni, Räty kertoo.
- Toivottavasti seuraavan olympiadin aikana ei tarvitse tehdä tällaisia uhrauksia pelaamisen eteen. Olisi rahahuolet poissa ja voisi keskittyä harjoitteluun. Sitä USA ja Kanada tekevät ja siksi he ovat maailman parhaita.
Alustava gallup pronssihumussa aprikoi, että joukkue pysyy pitkälti kasassa ainakin vielä vuoden. Jopa ikinuori Riikka Välilä, 44, pohtii tosissaan vielä kotikisoissa pelaamista. Naganon ja Pyeongchangin olympiapronssimitalisti on Suomen kaikkien aikojen naiskiekkoilija.
Hollywood-tarinan elkeet alkavat olla kasassa. On vaikeuksia, on konkarisankari ja viimeinen mahdollisuus. Löytyy iso näyttämö, arkkiviholliset. Harjoittelumontaasinkin joku ehtii varmasti vielä säveltää. Enää tarvitaan resursseja. Vähintään luokkaa Rocky Balboa, mieluiten mallia Ivan Drago.
Lue myös:
Kommentti: Nyt herätys! Ei riitä, että naiskiekosta välitetään vain joka neljäs vuosi
Naisleijonat taisteli pronssia! Rädyn päälle ajettiin, Hiirikoski sai mailasta päähän
Korjattu pe 23.2. kello 6.11. Suomi on järjestänyt naisten jääkiekossa kotikisat kolme kertaa.