Keeshond-rotuinen Melvin saapui helmikuussa pääkaupunkiseudulta entiseen kotiinsa Vaasaan kosiomatkalle. Matkalla tuli kuitenkin mutkia matkaan, sillä Melvin päätti karata.
– Tämä herrasmies todennäköisesti säikähti meidän perheen omaa urosta ja lipsahti koiranhoitajalta karkuteille, kertoo koiran entinen omistaja, mustasaarelainen Johanna Norrena.
Rattaat pyörimään
Huoli koiran löytymisestä oli suuri. Koiran katoamisesta tehtiin nopeasti ilmoitus Facebookiin ja ilmoitusta jaettiin useisiin eri ryhmiin, kuten Vaasan Puskaradioon.
Tieto koiran karkaamisesta levisi nopeasti ja etsintöihin ilmoittautui useita innokkaita. Myös Melvinin omistajat pääkaupunkiseudulta tulivat etsimään koiraa.
Melvinistä saatiin lukuisia havaintoja, joista muutamat pystyttiin todistamaan varmoiksi. Huolestuttava ja varma havainto saatiin toisena katoamispäivänä, kun silminnäkijä havaitsi Melvinin törmäävän autoon aamuruuhkassa ja koiran pyörähtävän lumipenkkaan. Silminnäkijän mukaan tilanne näytti todella pahalta.
Etsintäoperaatio muuttuikin tämän johdosta loukkaantuneen koiran etsinnäksi.
Hyvä onnistumisprosentti
Etsinnöissä tuli nopeasti apuun muun muassa kaustislainen Petri Viiperi, joka auttoi paikallistamaan Melviniä saksanpaimenkoiransa kanssa. Viiperi on kokenut kadonneiden koirien etsijä, jonka puhelin soi tiuhaan koirien vuoksi.
– Puheluita tulee varmaan 2-3 joka päivä ympäri Suomea. Lopetin valtakunnalliset etsinnät. Enää olen käynyt etsimässä vain tässä Pohjanmaan alueella. Aika ei yksinkertaisesti riitä, Viiperi kertoo.
Harrastukseen kului viime vuonna yli 1600 tuntia. Viiperi etsi 87 koiraa.
– 82 koiraa löytyi, joista kolme valitettavasti kuolleena. Löytämättä jäi vain 5. Näissä viidessä tapauksessa epäillään, että koira on hukkunut tai jotain vastaavaa, Viiperi kertoo.
Onnistumisprosentti on siis varsin korkea. Kiittäminen tästä on Viiperin omaa saksanpaimenkoira Nemoa.
– Se on kyllä tehopakkaus. Ovat kyllä aikaisemmatkin koirat olleet hyviä, mutta tämä on kyllä ylitse muiden, Viiperi kehuu.
Kuudentena päivän annoin etsintäkoiralleni vapaat kädet, annoin sen mennä talosta-taloon ja etsiä jälkiä. Sitten se merkkasi yhden talon ja meni oven taakse.
Petri Viiperi
Kadonneiden koirien etsintä on oikeaa myyräntyötä.
– Välillä saattaa olla, että tilanne on ohitse kahdessa tunnissa, välillä saattaa mennä kolme-neljäkin viikkoa, että koira löytyy – elävänä tai kuolleena, Viiperi toteaa.
Rannikon tuuliset olosuhteet hankaloittavat useasti kadonneiden koirien etsintöjä. Pyörivä tuuli saattaa sekoittaa etsijäkoiran vaistot.
– Lumisateet ja muut sellaiset eivät vaikuta niin paljon koiran nenään, Viiperi kertoo.
Jäljet katosivat kuin seinään
Välillä koirien katoamiset saavat merkillisiä piirteitä. Viiperin muistissa on hyvin yksi tapaus Keski-Pohjanmaalta, jossa Alavetelissä karkasi pieni sylikoira. Koirasta oli netissä useita ilmoituksia.
Etsinnöissä koirasta saatiin useita merkkejä viiden päivän ajan. Yhtenä päivänä jäljet katosivat kuin seinään.
– Mistään ei löytynyt uusia jälkiä. Kuudentena päivän annoin etsintäkoiralleni vapaat kädet, annoin sen mennä talosta-taloon ja etsiä jälkiä. Sitten se merkkasi yhden talon ja meni oven taakse, Viiperi muistelee tapausta.
Viiperi koputti talon oveen ja oven avasi vanhempi pariskunta kadonnut koira sylissään.
– Pariskunta oli löytänyt koiran, mutta kun eivät missään nettimaailmoissa pyöri, niin eivät tienneet, kehen ottaa yhteyttä. He olivat pistäneet perinteisen kirjeen lehden toimitukseen postin kuljetettavaksi, että ovat löytäneet tällaisen koiran. Kirje oli vielä matkalla, Viiperi kertoo.
Koira oli nostettu rollaattorin kyytiin mummun syliin.
Petri Viiperi
Viiperi oli kysynyt myös, oliko pariskunnalla tietoa, että miten koiran jäljet olivat kadonneet kuin seinään.
– Koira oli nostettu rollaattorin kyytiin mummun syliin, Viiperi naurahtaa.
– Tämä tapaus osoittaa, että kuinka tärkeää on se laputushomma, että postilaatikkoihin jaetaan katoamisilmoituksia. Pelkän netin varassa ei voi olla, Viiperi toteaa.
Melvinin tapauksessa lappuja levitettiin lähialueen postilaatikkoihin sekä laitettiin tolppiin ja ilmoitustauluille.
Sosiaalisen median voima
Melvinin tapauksessa erityistä hyötyä oli kuitenkin sosiaalisesta mediasta. Norrenan Facebook-sivuilla ollutta ilmoitusta jaettiin yli 700 kertaa. Norrenan mukaan moni tuntematon ihminen otti yhteyttä ja tarjosi apuaan.
– Olen aina tiennyt, että some on tehokas kanava. Tuntui, että todella moni ihminen oli perillä katoamisen eri vaiheista, Norrena kertoo.
Kaiken kaikkiaan etsinnöissä auttoi 50 ihmistä. Yhteydenpitoon perustettiin muun muassa Watsupp-ryhmä ja tietoa koirasta jaettiin aktiivisesti myös Facebookin välityksellä.
– Tämän ryhmän koordinoiminen oli suuri työ, että kun päätettiin, kuka menee tarkastamaan minäkin päivänä mitäkin latoa, Norrena kertoo.
Melviniä yritettiin saada kiinni etsijäkoirien lisäksi myös metsään laitetuilla loukuilla ja tyttökoirien avulla. Melvin kuitenkin tuntui olevan järkyttynyt ja pakeni kaikkia ihmisiä.
Etsintöjä päätettiinkin rauhoittaa.
Onnellinen loppu
Melvinistä ei tehty yhtään havaintoa viikkoon, kunnes koira päätti kymmenen karkupäivän jälkeen palata itse kotiin.
– Se saapui itse muina miehinä meidän pihaan, Norrena naurahtaa.
Karkumatka ei jättänyt pahempia traumoja koiralle. Koira vietiin eläinlääkärille tutkittavaksi ja todettiin hyvävointiseksi, vähän vain laihtuneeksi.
Melvinin onneksi Suomessa ei ollut kovia pakkasia.
– Ensimmäisenä yönä oli kymmenen astetta ja sitten se lauhtui sitä. Mutta Keeshondin turkki on kyllä oikeanlainen karkea turkki, että on säänkestävä. Viereinen metsä on suojaisia latoja ja muita suojaisia paikkoja, Norrena kertoo.
Koira sai kotiinpalattuaan heti paljon rapsutuksia ja huomiota.
Katoaminen yhdisti naapureita
Jotain hyvää karkumatkasta seurasi, nimittäin Johanna Norrena ja muut lähialueen ihmiset tutustuivat toisiinsa. Moni käyttikin vapaapäiviä koiraa etsien. Jopa kokonaisia perheitä tuli auttamaan etsinnöissä pidemmänkin matkan takaa.
– Eräskin ystävä oli lomautettuna ja hän grillasi lähimetsässä makkaraa kahtena päivänä etsijöille.
Kadonneen koiran tapauksella oli myös monia positiivisia sivuvaikutuksia.
– Sain myös yhteydenottoja, että "olen masennuksen vuoksi sairaslomalla ja lääkäri on kehoittanut, että raitis ilma tekisi hyvää. Voisin tulla mukaan etsintöihin". Monet kertoivat, että he kokivat olevansa osa jotain ja kokivat tekevänsä hyvää, Norrena kertoo.
Koiran lisäksi välillä etsittiin myös ihmisiä.
– Lauantaina meidän etsintäpartiomme ohitti autolla äiti, joka etsi karkuteillä ollutta teinityttöä, jolla oli vain t-paita yllään. Silloin oli kuitenkin pakkasta ja äidistä näki, että hän oli huolissaan. Me sitten lisäsimme meidän etsintäryhmän viestirinkiin, että etsikää myös vähäpukeista teiniä, Norrena kertoo.
Sanoinkin etsintöjen aikana monta kertaa miehelleni, että jos koira löytyy lopuksi, niin tämä on ollut aivan upea seikkailu.
Johanna Norrena
Norrenan mukaan karkureissu lisäsi ihmisten paikallistietämystä ja toi monille uusia tuttavuuksia.
– Kokemuksena tämä oli aivan mieletön. Sanoinkin etsintöjen aikana monta kertaa miehelleni, että jos koira löytyy lopuksi, niin tämä on ollut aivan upea seikkailu, Norrena kertoo.
Pentuja tulossa
Melvinin morsian odotteli karkumatkan ajan karkuria. Kun koira todettiin karkureissun jälkeen hyväkuntoiseksi, saatiin itse matkan tarkoituskin toteutettua.
Koira odottaa pentuja keskimäärin 63 vuorokautta, joten "Kaunottaren ja Kulkurin", eli Hilman ja Melvinin pentuja on luvassa mahdollisesti huhtikuun puolivälissä.
Facebook-sivuilla pohditaan, tuottaako kymmenen päivän karkumatka lähialueelle myös muita pentuja.