Suomalaisen liikemiehen salaperäinen kuolema Ugandan pääkaupungissa Kampalassa on pysynyt Suomessa otsikoissa ja kahvipöytien puheenaiheena.
Monelle suomalaiselle näyttää muodostuneen Ugandasta kuva, joka tuo mieleen pikemminkin siirtomaa-ajan tarinan kuin nyky-Afrikan monitahoisen todellisuuden.
Tarinassa seikkailunhaluinen mies kauppaa aseita sotaisaan ja korruptoituneeseen paikkaan syvällä Afrikassa. Tapahtumat sijoittuvat rikkaiden valkoisten käyttämään loistohotelliin. Alkuasukkaat ovat huijareita, ja valkoinen seikkailija joutuu heidän uhrikseen.
Olen seurannut keskustelua mielenkiinnolla, sillä asuin Ugandassa vuosina 2010–2012. Maassa asuu edelleen ystäviäni ja toimittajakollegoitani.
Minulta on kysytty usein, millainen maa Uganda on. Viime päivinä kysyjiä on tietenkin ollut enemmän kuin koskaan ennen.
Kysymykseen on vaikea vastata ilman, että sortuu yksinkertaistaviin yleistyksiin, joita Afrikasta puhuttaessa kuulee monesti.
**Suomessa Uganda on tähän asti muistettu **lähinnä diktaattori Idi Aminin hirmuhallinnosta, joka sentään päättyi jo liki 40 vuotta sitten.
Suomalaisliikemiehen tapauksenkin yhteydessä Ugandasta on puhuttu sotaisana ja vaarallisena paikkana, jossa ihmisiin ei voi luottaa ja jonne aseiden myyminen näistä syistä olisi vähintäänkin kyseenalaista.
Se ei ole kuitenkaan koko totuus maasta.
Tein toimittajana Ugandasta kymmeniä juttuja televisioon, radioon ja nettiin. Kuvasimme reilun kahden vuoden aikana monenlaisia kohteita köyhimmistä slummeista pakolaisleireihin ja miljoonakaupungin vilinään.
En koskaan kokenut oloani uhatuksi työtä tehdessäni tai vapaa-ajallani. En myöskään koskaan joutunut valtaapitävien silmätikuksi. Pidin Ugandaa turvallisimpana ja miellyttävimpänä niistä Afrikan maista, joissa olen käynyt.
Jotain kai voi päätellä siitäkin, että Ugandassa käy vuosittain yli miljoona turistia. Matkailijoita houkuttelevat Niili, Viktorianjärvi, vuoristogorillat ja safarit, ja turismi onkin Ugandalle merkittävä elinkeino.
**On toki mahdollista, että sain tehdä työtäni rauhassa, **koska suurin osa aiheistani ei ollut sellaisia, jotka olisivat soittaneet hälytyskelloja valtion turvallisuuselimissä.
Uganda ei nimittäin ole mikään vapauden ja ihmisoikeuksien mallimaa. Länsimaisilla mittareilla sen demokratian tila ja esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat heikkoja.
Poliisi käyttää vaalien yhteydessä kovia otteita opposition kannattajia kohtaan, ja toimittajien satunnaiset pidätykset ja pelottelu ovat yleisiä.
Vuodesta 1986 vallassa istunut presidentti Yoweri Museveni hallitsee Ugandaa autoritäärisin ottein.
Toisaalta Museveni on kansan keskuudessa edelleen varsin suosittu, vaikka erityisesti Etelä-Ugandan kaupunkiväestö on koko ajan kriittisempi häntä kohtaan.
Musevenin ja hänen Kansallinen vastarintaliike -puolueensa katsotaan tuoneen maahan rauhaa ja vakautta Idi Aminin pitkän hirmuhallinnon ja sitä seuranneen sotilasjuntan jälkeen.
**Ugandan mainetta ulkomailla on tahrinut **sen osallistuminen Itä-Kongon ja Etelä-Sudanin konflikteihin. Musevenin valtakautta on leimannut myös sisällissota maan pohjoisosissa.
Alun perin acholiheimon kapinana alkanut sota kääntyi taisteluksi Ugandan valtion ja pahamaineisen LRA-kapinallisjoukon välillä. Ulkomaillakin Joseph Konyn johtama LRA eli Herran vastarinta-armeija tunnetaan julmasta lapsisotilaiden käytöstä.
Vaikka sodan vaikutukset ovat olleet raskaat harvaan asutussa Pohjois-Ugandassa, muuta osaa maasta sota ei koskenut.
Nyky-Uganda on monessa mielessä suhteellisen vakaa maa epävakaalla alueella. Esimerkiksi Yhdysvalloille se on tärkeä kumppani terroristijärjestö al-Shabaabin vastaisessa taistelussa Somaliassa.
Myös Suomi on osallistunut Ugandan armeijan ja sotilaiden kouluttamiseen, mikä kertoo siitä, että maahan luotetaan ja sen armeijan toimintaa pidetään tärkeänä.
Ugandassa on edelleen myös terhakka ja kriittinen lehdistö, vaikka sitä on viime vuosina ajettu aiempaa ahtaammalle.
Keskisessä ja itäisessä Afrikassa vain Kenia ja Tansania menevät Ugandan edelle lehdistönvapaudessa. Ugandassa on valtava määrä sanomalehtiä ja radiokanavia, ja monet niistä arvostelevat maan johtoa vapaasti.
Uganda on yksi harvoista alueen maista, joissa lehdistönvapaus ja oikeus tiedonsaantiin on kirjattu perustuslakiin.
Myös suomalaismedia on käyttänyt ugandalaislehtien tietoja lähteenä kirjoittaessaan suomalaisen liikemiehen kuolemasta.
Maan median luotettavuus ei kuitenkaan ole aina itsestään selvää. Länsimaiseen journalismiin olennaisena osana kuuluva faktojen tarkistus ja muut journalistiset periaatteet unohtuvat Ugandassa usein.
Kun esimerkiksi Ugandan poliisi kertoi alkuviikosta tiedotustilaisuudessaan, että suomalaisen liikemiehen ruumiista löytyi myrkyllisiä aineita, asia tulkittiin monessa ugandalaislehdessä saman tien siten, että suomalaismies oli myrkytetty.
**Jos jotakin Ugandasta kannattaa uutisoinnin laannuttua muistaa, **se on, että yhtä yhtenäistä totuutta maasta ei ole.
Ugandassa puhutaan yli kuuttakymmentä kieltä. Väestö koostuu 17:stä kulttuuriltaan toisistaan poikkeavasta heimosta.
Ugandalaisista noin 85 prosenttia asuu maaseudulla, usein alkeellisissa oloissa. Toisaalta taas suurissa kaupungeissa, kuten pääkaupungissa Kampalassa, eletään monella tapaa länsimaista elämää ostoskeskuksineen, pilvenpiirtäjineen ja start-up -yrityksineen.
Yhtä monimuotoinen on todellisuus muissakin Afrikan maissa.
Kirjoittaja toimi vuosina 2010–2012 Ylen Itä-Afrikan avustajana ja on Ugandan ulkomaantoimittajajärjestön perustajajäsen.
Lue myös:
Ugandalaislehti: Kolme naista otettu kiinni suomalaismiehen tapauksessa