GANGNEUNG. Talviolympialaiset ja villinä huutava korealaisyleisö. Upea kilpailutunnelma, ja samalla mahtava paikka päättää ura. Näin ajatteli perjantaina Etelä-Korean talvikisojen ovaalin reunalla suomalaisen pikaluistelun suuruus Pekka Koskela.
- Tämä on kyllä kaikista juhlallisin paikka, missä sen voi tehdä. Täällä on niin mahtava arvostus ja puhdas, kilpailuhenkinen ilmapiiri, 35-vuotias Koskela pohti päätöstään kyyneleitään niellen.
- Näin sen pitikin mennä.
Takana on pitkä, 15 vuotta kestänyt ura. Siihen mahtuu roppakaupalla maailmancupin voittoja ja podiumsijoja. EM- ja MM-mitaleita. Maailmanennätysaika. Ja tietysti neljät olympialaiset.
- Tämä on ehkä kuitenkin se kaikkein miellyttävin olympiamuisto. Odotin vähän enemmän, ehkä jopa paljonkin enemmän 500 metrillä. Mutta sitten toisaalta ymmärrän sen oman tämänhetkisen kuolevaisuuden jäällä, Koskela kertoi.
- Mutta varmaan tosiaan näin pitkään piti vetää, että ymmärsi, että myös osallistumisella on merkitys.
Ja pitkään Koskela vetikin. Vaikka perjantaina kisattu, viimeisen sijan tuonut tonni oli miehelle enemmänkin jäähyväisluistelu, muistavat monet kanssaurheilijat suomalaisen yhä yhtenä parhaista.
- Hän on ollut yksi idoleistani. Hän on mahtava kaveri ja hyvä ystäväni, toivotan hänelle kaikkea hyvää jatkossa, 1 000 metrillä hopeaa ja aiemmin 500 metriltä kultaa ottanut Norjan Håvard Holmefjord Lorentzen kertoi Yle Urheilulle.
- Kun olin pieni, katsoin televisiosta hänen luisteluaan. Se, että olen päässyt kilpailemaan hänen kanssaan on suuri kunnia, totesi puolestaan Hollannin Kjeld Nuis, kultamitalisti sekä 1 000 että 1 500 metriltä.
Upean uransa päättävää Koskelaa ei silti pidä surra, muistutti Suomen toinen pitkäaikainen arvokivaluistelija Mika Poutala.
- Vaikka kunnioitus on päällimmäisenä mielessä, en niinkään ajattele, että sääli kun Suomi menettää hienon urheilijan. Ajattelen, että onpa ollut hieno ja mahtava ura, mitaleita ja maailmanennätys. Sellaisia juttuja, mitä en itse ole vielä saanut aikaan, perjantaina tonnilla 16:nneksi taipunut Poutala totesi.
Jäyhä huumoriveikko
Kaikkia Koskela-muisteloita yhdisti kisan jälkeen kaksi asiaa: arvostus ja nauru. Vaikka suomalaiskonkari tunnetaan vakavista kasvoistaan ja viileän rauhallisesta, puntaroivasta ulosannistaan, on kulissientakainen totuus kuitenkin täysin toisenlainen.
- Monesti mediaan välittyy vähän sellainen jäyhä ja tosi totinen kuva, mutta Pekka on oikeasti tosi hauska, Poutala nauroi.
Eikä Poutala ole mielipiteensä kanssa yksin. Kilpakumppanit vuosien varrelta toistavat, kuinka hauska kaveri Koskela oikeasti onkaan.
- Hän harjoitteli kanssamme, ja on todella hulvaton tyyppi. Nautin aina suuresti hänen seurastaan. Minulla on monia hauskoja muistoja, mutten voi kertoa niitä haastattelussa, Nuis nauroi ja kieltäytyi avaamasta sanaista arkkuaan.
- Sanotaan, että hänellä on väärinymmärretty huumorintaju. Enempää en suostu sanomaan, komppasi puolestaan Pyeongchangin viidellätonnilla luistellut norjalainen Simen Spieler Nilsen.
Vuoden verran Koskelaa nuorempi Poutala paljasti kuitenkin yhden yhteisen muiston lähes 20 vuoden takaa. Ajalta, jolloin breakdance oli maailmalla se kaikkein kuumin juttu.
- Oltiin Inzellissä leirillä ja jaettiin sama kommuuni muiden luistelijoiden kanssa. Siellä sitten harjoiteltiin olohuoneessa päällä seisomista ja siinä vähän pyörimistä. Kaaduttiin sitten miten sattuu ihan ympäriinsä. Kyllä ne hauskat kommellukset tuolta matkan varrelta ensimmäisenä muistuvat mieleen, Poutala hekotteli.
Koskela viipyi perjantaina vielä pitkään kilpailun jälkeen haastattelukäytävällä. Toimittajia kiinnosti viimeisen kisalähtönsä luistelleen suomalaisen kommentit, ja myös onnittelijoita ja selkääntaputtelijoita riitti.
Ja vaikka Koskelan ura pikaluistelijana päättyikin Gangneungin olympiaradalle, ei se välttämättä tarkoita hyvästejä lajille. Koskela oli jatkostaan tutun vähäsanainen, mutta ujutti Yle Urheilun haastatteluun kuitenkin pienen vihjeen.
- Mä teen jotain mieleistä puuhaa. Luulen vähän, että musta saatetaan kuulla vielä, levollinen konkari totesi vieno hymynkare suupielessään.
Lue lisää: