Terveysalan isot toimijat ovat viime vuosina ostaneet haltuunsa useita pieniä lastenkoteja ja laitoksia. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila pitää kehitystä ongelmallisena.
Hän katsoo, että sijaishuolto tulisi säätää lailla taloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle.
– Liiketaloudellisen voiton tavoittelun logiikka ei ole aina yhdenvertaisessa asemassa sille, mikä on lapsen etu, Kurttila sanoo.
Hän kantaa huolta muun muassa siitä, miten yksityinen palveluntuotanto vaikuttaa sijoitusten kestoon, perheiden yhdistymiseen ja palveluiden keskittymiseen.
– Kuka hyötyy siitä, että sijoitus kestää pitkään? Ja onko oikein, että monikansalliset, suuretkin yritykset voivat tavoitella liiketaloudellista voittoa lastensuojelun palveluilla? Kurttila kysyy.
Yrityksen tehtävänä on tuottaa voittoa ja yritys voi tuottaa voittoa, jos se onnistuu tehtävänsä toteuttamisessa.
Harri Pomell
Lastensuojelu on Suomessa kuntien vastuulla, mutta yrityksillä on merkittävä rooli etenkin sijaishuollossa eli huostaanotettujen lasten ja nuorten hoidossa.
Yksi jalansijaa lastensuojelun kentällä ottanut yritys on terveysjätti Mehiläisen omistama Familar Oy, jolla on Suomessa 45 lastensuojeluyksikköä. Sen toimitusjohtaja Harri Pomell ei näe ristiriitaa voiton tavoittelun ja lapsen edun välillä.
– Lastensuojelun sijaishuollon järjestäminen ja siihen liittyvä sosiaalityö ovat aina kunnan vastuulla. Yksityiset tuottajat tuottavat nyt noin 25 prosenttia sijaishuollon hoitovuorokausista. Peräti 75 prosenttia toteutuu kunnan palveluna tai sijaisperheissä, Pomell sanoo.
Hän painottaa, että Suomessa yksityisillä tuottajilla on pitkä historia lastensuojelussa. Pomellin mukaan yritykset toimivat palvelujen kirittäjinä ja kehittäjinä kunnallisen palvelun rinnalla. Lisäksi yritykset kantavat taloudellisen riskin, jos palveluille ei riitäkään kysyntää.
– Yrityksen tehtävänä on tuottaa voittoa ja yritys voi tuottaa voittoa, jos se onnistuu tehtävänsä toteuttamisessa. Yleensä se vaatii sen, että hinnat on kilpailukykyiset – lisäksi laadun on oltava sellaisella tasolla, että kunta haluaa palveluja käyttää, Pomell toteaa.
Hän harmittelee, että kuntien kroonistunut sosiaalityöntekijäpula heijastelee myös sijaishuoltoon.
– Se näkyy esimerkiksi asiakkaiden sosiaalityöntekijöiden vaihtumisena. Olisin sitä mieltä, että kuntien kannattaa panostaa ennen kaikkea lapsiperheiden tukemiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin sen sijaan, että kaikki sijaishuollon palvelut pyrittäisiin tuottamaan julkisena monopolina.
Ajattelen, että Suomessa on ollut vuosikymmeniä ajattelemattomuutta asian suhteen.
Tuomas Kurttila
Tuomas Kurttilan mielestä lastensuojelun sijaishuolto tulisi saattaa samaan asemaan kuin peruskoulu sivistyspuolella – siis kaupallisen toiminnan ulkopuolelle.
– Valtion tulisi ottaa asiaan kantaa ja määritellä, millä tavalla sijaishuollon palvelut voivat olla liiketaloudellisen toiminnan piirissä ja millä tavalla eivät. Yhteiskunnalla on edellytykset ja mahdollisuudet rajata voiton tavoittelua.
Hän arvioi, että sijaishuollon avaaminen yritystoiminnalle on aikanaan ollut ajattelemattomuutta.
– Ajattelen, että Suomessa on ollut vuosikymmeniä ajattelemattomuutta tämän asian suhteen. Kyse ei ole siitä, etteikö tämän alan työstä voitaisi maksaa henkilöstölle hyvääkin palkkaa, mutta kaikki viivan alle jäävä pitäisi käyttää kehittämiseen, ei maksaa ulos, Kurttila suomii.