"Minna on nimeni. Olen syntynyt vuonna 1975. Kaipaan koko ajan uudelle seikkailulle."
Retkeilijä ja eräopas Minna Jakosuo esittäytyy blogissaan tyhjentävästi. Seuraava seikkailu onkin luvassa pian, sillä maaliskuun 10. päivänä kutsuu pohjoisen erämaa.
Edessä on yhteensä runsaat 300 kilometriä yksinäistä taivalta. Reitti kulkee Sevettijärveltä Nuorgamiin, Utsjoelle ja Inariin.
Vaelluksellaan Jakosuo aikoo yöpyä pääsääntöisesti teltassa. Autiotupia on tarjolla lähinnä reitin alkuosassa.
Jokunen yö sujunee ennakkosuunnitelmien mukaan myös lumikuopassa.
En lähde vaellukselle voittamaan luontoa tai tekijöitä, joille en mahda mitään.
Jakosuon varustus kulkee perässä ahkiossa ja matka taittuu tunturisuksilla.
Reitin varrella luvassa on kaksi pistäytymistä ihmisten ilmoille. Ne on suunniteltu Nuorgamiin ja Utsjoelle, missä vaeltajaa odottavat tämän itselleen lähettämät, tarvikkeita sisältävät postipaketit.
– Ruokaa on haettava ja bensakeittimeen bensaa, Jakosuo kertoo pysähdyksistään.
50 kiloa ahkiossa
Retkivalmisteluja on kiusannut kova flunssa. Siitä huolimatta Jakosuo on ehtinyt testata makuupussiaan pakkasöinä parvekkeella.
– Varusteiden huolto ja valmistelu kuuluvat asiaan, ja omat varusteensa pitää tuntea. Lisäksi puhelimessa pitää olla yhteystietoja ja mielessä reitti sekä sille vaihtoehtoja, Jakosuo kertaa valmisteluja.
Tälle retkelle Jakosuo on hankkinut käyttöönsä myös satelliittiviestimen. Sillä voi nappia painamalla lähettää hätäviestin, jos tarve tulee.
Talvivaellus on Jakosuolle ensimmäinen yksin. Ensimmäisen kuukauden mittaisen yksinvaelluksensa hän teki kolme vuotta sitten, silloinkin Lapin erämaassa. Mikään untuvikko Jakosuo ei retkeilyssä ole, sillä hän on kouluttautunut eräoppaaksi ja ohjaa vaelluksia työkseen.
– En lähde vaellukselle voittamaan luontoa tai voittamaan tekijöitä, joille en mahda mitään. Lähden sinne lomalle. Aina pitää olla valmis myös muuttamaan suunnitelmia, Jakosuo sanoo.
Tulevan vaelluksensa ensimmäisiä etappeja Jakosuo luonnehtii helpoiksi. Niille ahkioon on pakattava noin viikon varustus.
– Utsjoelta Inariin on pitkä väli, 180 kilometriä. Silloin tarvitaan jo aika paljon tavaraa ja bensaa keitintä varten. Ahkio painaa ehkä 50 kiloa, Jakosuo kertoo.
Reittinsä pohjana vaeltaja käyttää moottorikelkkauria. Niillä matkan varrelle saattaa osua satunnaisia vastaantulijoitakin.
– Mutta uralla on tarkoitus hiihtää vain silloin, kun lumi on pehmeää, eikä umpihangessa eteneminen ole mielekästä.
Tykkään ilmoitella itsestäni. Ja jos näen jotain hienoa, se on kiva jakaa muiden kanssa.
Pitkillä vaelluksillaan Jakosuo ei seuraa juuri kaipaa, vaikka muuten retkeilee mielellään porukassa. Kotiin jäävät lapset, puoliso ja husky-koira.
Ihan yksin Jakosuo ei taivaltaan taita – hän pyörittää verkossa omaa retkeilysivustoaan ja raportoi retkistään tuhansille seuraajilleen sosiaalisessa mediassa. Vaikka retkiltään hakisi yksinoloa ja tilaa ajatuksille, täydellistä eristäytymisen tarvetta Jakosuolla ei ole.
– Tykkään ilmoitella itsestäni. Ja jo näen jotain hienoa, se on kiva jakaa muiden kanssa. Voin toki tehdä sen juuri silloin kun itse haluan, Jakosuo sanoo.
Nollaamiseen kuluu viikko
Niitäkin päiviä ja retkiä on, ettei Jakosuosta kuulu mitään. Toisinaan, paikan ollessa riittävän hieno, kamera unohtuu kokonaan.
Pään nollaamiseen Jakosuolta mennee matkan ensimmäinen viikko.
– Se menee siihen, että tottuu rutiineihin ja saa pään tyhjennettyä. Sitten joutuvat testiin omat vaellustaidot. Pitkillä vaelluksilla oppii aina jotain uutta, Jakosuo kuvailee.
– On vapauttavaa, kun voi ajatella vaikka viikon ajan jotain mieltä kaihertanutta asiaa ilman keskeytyksiä Ja jossain vaiheessa pää tyhjenee.
Jakosuon hiihtovaellusta voi seurata hänen blogissaan.