Yle uutisoi viime viikolla, että pääkaupunkiseudun kunnat eivät ole aikeissa nostaa lastentarhaopettajien palkkoja, vaikka päiväkodeissa on useita satoja vakansseja täyttämättä.
Kunnat pyörsivät myöhemmin sanansa epävirallisesta, palkkoja koskevasta herrasmiessopimuksesta, mutta myönsivät, että palkkakilpailua ei kuntien välille haluta.
Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun avoimia lastentarhaopettajan tehtäviä hoitavat suurimmaksi osaksi epäpätevät sijaiset. Monin paikoin sijaisiakaan ei ole, ja jotkut päiväkodit ovat pyörineet niin vähäisellä henkilöstöllä, että niiden aukioloaikoja on jouduttu rajaamaan.
Haluttomuutta palkkojen nostoon kunnat perustelevat muun muassa rahalla. Kunnilla on rajalliset mahdollisuudet käyttää muun muassa erilaisia palkanlisiä, perustelivat kuntien henkilöstöjohtajat.
Mutta säästävätkö kunnat oikeasti pitämällä lastentarhaopettajien palkat alhaalla, jos siitä seuraa se, ettei päiväkoteihin saada päteviä työntekijöitä?
Varhaiskasvatuksen asiantuntijoiden mukaan eivät.
Miksi kuntien kannattaisi panostaa varhaiskasvatukseen selvää rahaa ja taata, että päiväkodeissa on riittävästi pätevää henkilökuntaa? Varhaiskasvatuksen professorit antavat siihen neljä syytä.
1. Lapsi oppii eniten 0–6 vuotiaana. Merkittävä osa oppimisvaikeuksista voidaan ehkäistä, jos niihin puututaan juuri tuossa iässä.
Kehityspsykologia osoittaa, että keskeiset kehitykselliset muutokset tapahtuvat ennen kouluikää.
**Se, mikä opitaan kolmevuotiaana hyvin, kantaa pitkälle aikuisuuteen. **
Lapsen aivot ovat notkeat. Ennen kouluikää rakentuu pohja muun muassa luottamukselle, sosiaalisille taidoille, ryhmässä pärjäämiselle ja itsesäätelylle.
Erityisesti itsesäätely ja taito viivästyttää mielihyvää ennustavat elämässä pärjäämistä.
Varhaiskasvatukseen osallistuvat lapset ovat tutkimusten mukaan itsenäisempiä ja yhteistyötaitoisempia, keskittyvät paremmin ja suhtautuvat oppimiseen myönteisemmin.
Kognitiiviset ja matemaattiset taidot sekä kielenkehitys vahvistuivat tavalla, joka heijastuu pitkälle kouluikään.
Hyvällä varhaiskasvatuksella saadaan myös vahvistettua sellaista inhimillisyyttä, joka voi estää mustavalkoisen maailmankatsomuksen syntymistä.
Jos taas joku menee varhaisvuosien aikana pieleen, sitä on vaikea korjata myöhemmin.
Merkittävä osa oppimisvaikeuksista ja eritystarpeista on ehkäistävissä laadukkaan varhaiskasvatuksen avulla.
Jos lapsen tunnetaidot ja itsesäätelyn taidot ovat koulun alkaessa hauraita, ollaan ongelmissa. Levottomuuden ja käytöshäiriöiden syyt eivät ole lapsessa itsessään, vaan siinä, ettei hän osaa käyttäytyä muulla tavoin.
Ongelmien ennaltaehkäisy edellyttää, että päiväkodissa on päteviä lastentarhanopettajia, jotka osaavat ja joilla on aikaa vastata kunkin lapsen tarpeisiin juuri sillä hetkellä, kun ne tulevat ilmi.
Jos tämä ei tapahdu oikeaan aikaan, lapselle kehittyy niin sanottuja erityistarpeita. Niiden hoitaminen ja korjaaminen on kouluissa on paitsi vaikeampaa, myös huomattavasti kalliimpaa.
Paljon edullisempi vaihtoehto on rakentaa varhaiskasvatus niin, että se tukee lapsen kehitystä. Kustannukset nousevat sitä mukaa, mitä myöhemmäksi ongelmien korjaaminen siirretään.
Kunnat ovat taho, joka investoi varhaiskasvatukseen rahaa – tai jättää investoimatta. Erityistarpeet tai oppimisvaikeudet ovat myöhemmin pois suoraan kuntien kassasta.
2. Yhteiskunta voittaa selvää rahaa. Hyvän alun opinpolulla saanut lapsi on aikuisena terveempi ja menestyy työelämässä.
Paljon siteerattu, talouden Nobelilla palkittu amerikkalaistutkija James Heckman on lausunut, että yksi varhaiskasvatukseen sijoitettu dollari tulee seitsenkertaisena takaisin.
Heckman on tutkinut julkisen vallan politiikkaohjelmien vaikutusta talouteen. Tutkimustulokset ovat pohjana varhaiskasvatuksen laatua koskeville suosituksille useissa kansainvälisissä organisaatioissa.
Varhaiskasvatukseen sijoitettu raha poikii enemmän, kuin vanhempiin lapsiin tai aikuisiin sijoitettu raha.
Heckmanin mukaan panokset pitää laittaa nimenomaan alle 5-vuotiaisiin lapsiin. Rahaa pitäisi uskaltaa sijoittaa varhaiskasvatukseen myös silloin, kun talous sakkaa.
Heckmanin tutkimuksissa on seurattu lapsiryhmiä kymmenien vuosien ajan. Hän on tehnyt laskelman, jonka mukaan varhaiskasvatukseen sijoitetut rahat tuottavat 7–10 prosentin vuosittaisen tuoton.
Heckmanin mukaan yhteiskunta saa rahan korkojen kera takaisin muun muassa siksi, että laadukasta varhaiskasvatusta saaneet ovat aikuisena korkeammin koulutettuja, terveempiä ja ansaitsevat parempaa palkkaa.
Myös esimerkiksi rikollisuus vähenee. Heckman onkin todennut, että eniten varhaiskasvatuksesta hyötyvät vähäosaiset lapset.
Amerikkalaistutkimuksen rinnalle on saatu hiljattain myös kotimaista tutkimusta. Jani Erolan, Aleksi Karhulan ja Elina Kilpi-Jakosen tutkimuksessa erityisesti kaksivuotiaana päiväkotiin siirtyneiden todettiin kouluttautuvan korkeasti muita useammin.
Maailmalla varhaiskasvatus on noussut hiljattain poliittisen mielenkiinnon kohteeksi. Maailmanpankki, OECD, YK ja EU ovat nostaneet varhaiskasvatuksen työlistoilleen sekä suositelleet siihen investoimista.
Kansainvälisessä keskustelussa painotetaan juuri varhaiskasvatuksen suunnattujen investointien taloudellista vaikuttavuutta pitkällä aikavälillä.
Suomessa pidemmän aikavälin vaikutuksia koskevaa tutkimustietoa ei ole juuri hyödynnetty poliittisessa päätöksenteossa.
Siitä on myös keskusteltu vähän. Julkista keskustelua ovat hallinneet sen sijaan lyhyen aikavälin kustannukset ja se, pitäisikö lasta hoitaa kotona vai päiväkodissa.
Suomalaislapset osallistuvat varhaiskasvatukseen selvästi eurooppalaista keskivertoa vähemmän.
3. Päiväkodissa viihtyvä lapsi on onnellinen. Syrjäytyminen voidaan estää, jos leikkiin oppii menemään mukaan.
Talousnäkökulma vetoaa päättäjiin, mutta sitä on myös arvosteltu.
Lapset ovat arvokkaita itsenään eivätkä vain joksikin arvokkaiksi kasvavina. Lapsen elämän pitää olla hyvää tässä ja nyt. Heitä ei pidä käsittää pelkästään tulevina koululaisina tai työntekijöinä.
Lapsilla on oikeus oppia ja saada iloa ja onnellisuutta tukevaa varhaiskasvatusta.
Mielekäs elämä vaatii vertaissuhteita. Kaverit ovat lapsen näkökulmasta päiväkodin tärkein juttu.
**Ei ole itsestäänselvyys, että kun lapset laitetaan ryhmään, sosiaaliset taidot kehittyvät. **
Vuorovaikutusta vasta harjoitellaan. Ammattikasvattajat päiväkodissa ohjaavat ja opettavat kädestä pitäen leikkiin liittymistä.
Jos näin ei osata tai ehditä tehdä, saattaa syntyä yksinäisyyden ja ulkopuolelle jäämisen kokemuksia. Syrjäytyminen voi alkaa jo päiväkodissa.
Lasten vaihtelu ryhmissä ja niiden liian suuri koko haavoittavat yhteenkuuluvuuden tunnetta, eli toisin sanoen sitä, autetaanko toisia ja ollaanko kaikkien kanssa kavereita.
**Hyvä olo tarttuu ja paha olo tarttuu. **Kun lapset voivat hyvin, se siirtyy suoraan perheisiin.
Hyvinvoivat lapset voivat lieventää vanhempien stressiä. Muilla elämänalueilla kuormittuneita vanhempia voi helpottaa suuresti, jos lapsi pärjää ja viihtyy päiväkodissa.
4. Vain laadukkaalla varhaiskasvatuksella on vaikutusta. Ei riitä, että lapsi vain lykätään päiväkotiin – siellä pitää olla paikalla pätevää henkilöstöä.
Tutkimukset osoittavat, että vain laadukas varhaiskasvatus tuottaa myönteisiä vaikutuksia.
Tutkimuksissa on viitteitä myös siitä, että huonolaatuisella varhaiskasvatuksella voi olla kielteisiä vaikutuksia lapseen.
Keskeinen tekijä on henkilöstön koulutus.
Koulutetut lastentarhanopettajat ymmärtävät lapsen kehitystä, osaavat järjestää pedagogisia tilanteita sekä kykenevät vuorovaikutukseen, jota kutsutaan sensitiiviseksi.
**Mitä syvällisemmin lapsen kehitystä tuntee, sitä parempaa, sensitiivisempää ja lämpimämpää vuorovaikutus on. **
Jos lapsen kohtaaminen ei ole riittävän johdonmukaista ja sensitiivistä, lapsen ongelmat voivat alkaa kasautua.
Lastentarhanopettajan koulutuksessa paneudutaan muun muassa kasvatuksen, kehityksen ja oppimisen sekä pedagogiikan kysymyksiin. Tulevat opettajat opiskelevat myös taideaineita, liikuntaa, mediakasvatusta ja luonnontieteitä.
Juttua varten on haastateltu Tampereen yliopiston kasvatustieteen professoria Kirsti Karilaa sekä Helsingin ja Itä-Suomen yliopiston varhaiskasvatuksen professoria ja kehitysneuropsykologian dosenttia Nina Sajaniemeä. Kirjallisena lähteenä on käytetty Opetushallituksen julkaisemaa raporttia Vaikuttava varhaiskasvatus (Kirsti Karila 2016).
Lue lisää