OULU Nelihenkisen Tuohimaan perheen kaapeista ja laatikoista löytyy monenmoista purnukkaa ja pulloa.
Perheen äiti Päivi Tuohimaa latoo kosmetiikkaa ja erilaisia kodinpuhdistusaineita ulos laatikoista ja arvelee, että suurin osa niistä on mahdollisesti eläimillä testattuja.
– Ajatus kauhistuttaa. En ole ollut kauhean valveutunut tässä asiassa.
Monet kodeistamme löytyvät kosmetiikan ja kodin kemikaalien ainesosat on testattu jossain vaiheessa eläimillä. Valmiiden kosmetiikkatuotteiden testaaminen eläimillä kiellettiin Euroopan unionissa vuonna 2004. Myöskään uusia kosmetiikan raaka-aineita ei ole saanut testata vuoden 2009 jälkeen. EU:ssa kaikenlaiset kosmetiikan eläinkokeet kiellettiin vuonna 2013.
Kodin kemikaaleissa tilanne on kuitenkin toinen. Niiden ainesosia saa testata edelleen EU:n alueella, vaikka myös eläinkokeettomia menetelmiä on. Eläinkokeilla testattaviin tuotteisiin kuuluvat esimerkiksi pyykinpesuaineet, huonekaluvahat ja kylpyhuoneen puhdistusaineet.
–Eläinkokeettomuutta korostavia sertifikaatteja on muutama muukin, mutta niissä riittää, että yritys itse ilmoittaa olevansa eläinkokeeton, Animalian eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila kertoo.
Yllättävä tulos
Kuinka moni tuote tavallisen suomalaisen perheen kodissa mahtaa olla täysin varmasti eläimillä testaamaton?
Perheessä erilaisia kosmetiikka- ja kodin kemikaalituotteita ostetaan fiilispohjalta. Mukaan tarttuu se, mikä näyttää houkuttelevammalta ja on hyvässä tarjouksessa.
Perheen esikoinen Tilda Tuohimaa on kuitenkin kiinnostunut eläinkokeettomista tuotteista ja on valistanut perhettään. Vaikka Tuohimailla tiedostetaankin eläinkokeiden laajuus, tulos hämmentää sekä äitiä että tytärtä.
Ainoastaan yksi tuote on varmasti täysin eläimillä testaamaton. Se on vartalovoide. Sen kyljessä on Leaping Bunny -sertifikaatti, joka on eläinkokeettomuuden tiukin sertifikaatti ja ainoa, missä yritykset tarkastetaan eläinkokeettomiksi.
– Vastaavia sertifikaatteja on muutama muukin, mutta niissä riittää, että yritys itse ilmoittaa olevansa eläinkokeeton, Animalian eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotila kertoo.
Raaka-aineiden toimittajilta vaaditaan kirjalliset vakuudet eläinkokeettomuudesta. Sertifikaatti ei myöskään salli tuotteiden vientiä sellaisille alueille, joissa kosmetiikkaa jouduttaisiin testaamaan eläinkokein.
Moni kuitenkin tukee eläinkokeita tietämättään, sillä esimerkiksi Kiina vaatii eläinkokeilla testaamista maahan tuoduille tuotteille.
Uotilan mukaan yrityksen oma sana ei kuitenkaan riitä todistamaan yrityksen eläinkokeettomuutta.
– Siksi meillä on järjestelmä, missä ulkopuolinen yritys tekee tarkastuksen kolmen vuoden välein, että toiminta on varmasti eläinkokeetonta.
Leaping Bunny -sertifikaatti on käytössä monessa Euroopan valtiossa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Suomessa kansainvälistä listaa eläinkokeettomasta kosmetiikasta ja kodinkemikaaleista ylläpitää Animalia.
Mihin kuluttaja voi luottaa?
Kuluttajalle tilanteen tekee ongelmalliseksi, että kukaan ei kiellä yritystä painamasta oman tuotteensa kylkeen jonkinlaista pupumerkkiä.
– Tuotteessa voi olla jokin pupulogo, mutta se ei välttämättä kerro yhtään mitään sen eläinkokeettomuudesta. Pitäisi selvittää, onko logo jonkun tahon myöntämä, ja mitkä kriteerit merkin taustalla ovat, Laura Uotila sanoo.
Uotila uskoo, että varmasti on myös eläinkokeettomia tuotteita, mutta syystä tai toisesta yritys ei ole hakenut Leaping Bunny -sertifikaattia. Uotila arvelee siihen olevan ainakin muutama eri syy.
– Se vaatii työtä yritykseltä, sillä jokaisesta ainesosasta on hankittava vakuudet, ja prosessit on avattava. Se on työlästä ja siitä tulee myös kuluja.
Toinen syy voi Uotilan mukaan olla, ettei listalle voi päästä, jos yritys myy tuotteitaan Kiinassa, jossa kosmetiikan eläinkokeita vaaditaan. Eli vaikka toiminta olisi Suomessa eläinkokeetonta, myynti Kiinassa estää sen, ettei tuote saa Leaping Bunny -sertifikaattia.
Iso ongelma eläinkoemaailmassa Uotilan mukaan on myös se, että kaikki yritykset eivät vaihda tietojaan keskenään. Päällekkäisiä kokeita tehdään, ja tiedot halutaan jättää oman yrityksen käyttöön.
– Varsinkin ei-toivottu tulos jätetään helposti kertomatta. Silloin jokin muu yritys voi tehdä saman eläinkokeen ja todeta, että homma ei toiminut.
Keinoihosta pelastus?
Pahimmillaan eläinkokeet voivat tuottaa eläimelle pitkittynyttä kärsimystä ja lopulta kuoleman.
Animalian eläinsuojeluasiantuntija Laura Uotilan mukaan hiiret ovat isoin koe-eläinryhmä. Toisena suurena ryhmänä hän mainitsee kalat. Perinteisesti myös rottia ja kaneja käytetään. Hän arvelee, että Kiinassa kosmetiikan ja kodin kemikaalien testaamiseen saatetaan käyttää jyrsijöiden ja kalojen lisäksi myös koiria, kissoja ja kädellisiä.
Millaisia kokeet sitten voivat olla?
Kodinkemikaalien testeissä eläimille voidaan pakkosyöttää testattavaa ainetta tai ne voidaan altistaa myrkyllisille kemikaaleille. Testit voivat aiheuttaa muun muassa kohtauksia, sisäisiä verenvuotoja ja erilaisia elinvammoja.
Erilaisia vaihtoehtoisia koemenetelmiä kuitenkin kehitetään jatkuvasti. On olemassa myös tietokonesimulaatioita, joiden avulla voidaan arvioida, kuinka jokin kemikaali käyttäytyy. Japanilaiset tutkijat ovat kehittäneet tekoihon (Tieteen Kuvalehti), jota voidaan käyttää erilaisten kemikaalien testaamiseen.
– Kosmetiikkaa laitetaan etupäässä iholle. Eläinkokeettomia ihotestejä on jo olemassa liittyen esimerkiksi ihon läpäisyvyyteen, ärsyttävyyteen ja syövyttävyyteen ja ihoallergiatestaukseen, kertoo professori ja eurooppalainen rekisteröity toksikologi Tuula Heinonen.
Laura Uotila kertoo, että eläinkoetutkimusmaailmaa saa enemmän rahoitusta kuin eläinkokeeton tutkimus.
– Pitkälti on kyse myös tutkimusmaailman tottumuksista ja siitä, ettei eläinkokeettomia menetelmiä osata hyödyntää. Samat ihmiset, jotka ovat tehneet vuosikausia eläinkokeita eivät pysty tekemään tutkimusta eläinkokeettomasti, sillä osaamista ei välttämättä ole.
Pupumerkki harvassa
Euroopassa käytetään vuosittain noin 11 miljoonaa koe-eläintä erilaisiin testeihin. Tuula Heinosen mukaan pieni osa näistä eläimistä käytetään erilaisten kodin kemikaalien testaukseen. Hänen mukaansa suurin osa eläinkokeista Euroopassa tehdään erilaisia perustutkimuksia varten. Eläinkokeet ovat myös kalliita.
– Erilaisia turvallisuustestauksista tehdään kuitenkin hyvin paljon maissa, joissa se on halpaa eli esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa.
Tuohimaan perheessä pyritään suosimaan tästä lähtien kosmetiikkaa ja kodinkemikaaleja, joita ei ole testattu eläimillä. Ihan helppoa se ei kuitenkaan välttämättä ole, sillä oikeaa pupumerkkiä ei Päivi Tuohimaan mukaan helposti löydy.
– Kaupoissa eläimillä testaamattomat tuotteet ovat monin kerroin kalliimpia, kuin ne, mitä tähän asti on tottunut käyttämään.
Samaa mieltä on myös perheen tytär Tilda Tuohimaa. Hänelle tulos oli hieman pettymys.
– En itsekään tiedä kauhean paljoa asiasta, mutta yritän suosia testaamattomia tuotteita. Esimerkiksi kaikki meikit ovat turhia, ihmiset eivät välttämättä tarvitse niitä, Tilda sanoo totisen näköisenä.
Korjaus: poistettu Laura Uotilan maininta: "vaikka itse sertifikaatin käyttö ei maksa mitään." 12.3.2013 klo 13.16.
Lue lisää:
Suurimmalle osalle koe-eläimistä aiheutetaan lievää tai kohtalaista kipua