Vuonna 2015 ukrainalainen elokuvaohjaaja-kirjailija Oleg Sentsov tuomittiin 20 vuodeksi vankilaan venäläisessä sotilastuomioistuimessa. Häntä syytettiin äärioikeistolaisen terrorismin suunnittelusta Krimillä. Amnesty International kuvaili oikeudenkäyntiä näytösluonteiseksi.
Venäläinen punk- ja aktivistiryhmä Pussy Riot alkoi tuomion jälkeen suunnitella Krimille tempausta, jossa se osoittaisi tukensa Sentsoville.
Valmisteluihin meni kaksi vuotta. Viikko sitten Pussy Riotilla oli Krimin-matkan aika. Osa porukasta matkusti paikan päälle laivalla, ryhmän keulahahmo Maria Aljohina lentokoneella. Suunnitelmat menivät uusiksi heti paikallisella lentokentällä.
– Vastassani oli viisi poliisia. Minut pidätettiin muutamaksi tunniksi ilman, että he kertoivat siihen syytä, Aljohina kertoo Ylelle.
Syytteitä ei nostettu myöhemminkään.
– Pidättivät muuten vain. Sama tapahtui kavereilleni satamassa. FSB (Venäjän turvallisuuspalvelu) odotti heitä ja toimitti tiloihinsa. Seuraavana päivänä heidät pidätettiin uudestaan. Heidän kännykkänsä rikottiin ja tietokoneista revittiin kovalevyt irti.
Tapahtumista huolimatta ryhmä sai viestinsä perille.
– Teimme sen, mitä varten sinne menimme. Teimme tempauksemme ja osoitimme tukea Olegille, Aljohina sanoo.
Aljohinan mielestä Venäjän valtaaman Krimin tilanteeseen olisi syytä tutustua laajemminkin.
– Olemme puhuneet paikallisten aktivistien kanssa. Siellä pidätetään ihmisiä joka toinen päivä. Ratsioita ja kotietsintöjä on kaksi kertaa viikossa. Ihmisiä katoaa ja heitä laitetaan vankiloihin. Ihmisiä pidätetään vain sen takia, että he ovat kahvilassa tai kävelevät kadulla, Aljohina väittää.
"Vaalit Venäjällä ovat feikkiä"
Pussy Riot herätti kansainvälistä huomiota helmikuussa 2012, kun ryhmä esiintyi Kristus vapahtajan katedraalissa Moskovassa. Alle minuutin mittainen "punk-rukous" vastusti silloin presidenttiehdokkaana ollutta Vladimir Putinia.
Aljohina sai tempauksesta kahden vuoden vankeusrangaistuksen mutta hänet armahdettiin yhtyeen toisen jäsenen kanssa joulukuussa 2013.
Venäjä- ja Putin-kritiikki on osa Pussy Riotin ja Aljohinan brändiä. Ylen haastattelussa puheenaihe kääntyykin Venäjällä maaliskuussa järjestettäviin presidentinvaaleihin.
– Ensinnäkään kyse ei ole vaaleista. Venäjällä ei ole mahdollista valita poliittista valtaa. Nämä vaalit ovat feikkiä, eikä niitä siksi pidä kutsua vaaleiksi, Aljohina lataa.
Aljohinan mukaan Venäjä on valinnut Putinin kolmannen presidenttikauden (2012–2018) aikana tien, josta on vaikea kääntyä takaisin. Keväällä 2014 Venäjä irrotti Krimin niemimaan Ukrainasta ja liitti sen itseensä. Länsimaat tuomitsivat Venäjän toimet ja asettivat maalle talouspakotteita.
– Tunnemme sen pitkään nahoissamme. Pakotteet ovat käytännössä Putinin pakotteita omaa kansaansa vastaan. Venäjällä on äärimmäistä köyhyyttä sekä sosiaalisia ja taloudellisia kriisejä, Aljohina luettelee.
Aljohinan mukaan Venäjä on ottanut käyttöön termejä, kuten valtion vihollinen ja kansanvihollinen.
– Se on 1970-luvun retoriikkaa. Nykyään Putinin joukoilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin etsiä vihollisia maan rajojen sisä- ja ulkopuolelta.
"Stalinin kannatus kasvanut"
Aljohinalta eivät kritiikki ja kritiikin kohteet lopu kesken. Ylen haastattelussa hän puhuu vielä muun muassa Boris Nemtsovin tutkimatta jääneestä murhasta, Tšetšenian tilanteesta ja kirkon edustajien roolista Putinin valtapelissä.
Huolestuttavimpana ilmiönä Aljohina pitää vallan tarkoituksellisesta keskittämistä yhden ihmisen käsiin. Poliittinen ilmapiiri Venäjällä on Aljohinan näkökulmasta pelottava.
– Stalinin kannatusluvut ovat kasvaneet viimeisen kuuden vuoden aikana. Kyselyiden mukaan noin puolet maamme asukkaista pitää Stalinia suurena johtajana ja hänen määräämiään vainoja tarpeellisina, Aljohina sanoo.
Aljohinan mukaan Venäjällä valtion viestimet ovat mukana rakentamassa ihailtavan arvoista kuvaa Stalinista. Se näkyy muun muassa punaneilikkavuorena Stalinin patsaalla voitonpäivänä.
Kukittajatkaan eivät ole säästyneet Pussy Riotin tempaukselta. Kerran aktivistiryhmä saapui paikalle ja soitti kaiuttimista Osip Mandelštamin sodan vastaista runoa.
– Toisaalta se on hauskaa, toisaalta ei, Aljohina sanoo.
Juttu perustuu Ylen toimittajan Lioubov Shalyginan haastatteluun ja Ylen toimittajan Jussi Mankkisen kysymyksiin.