Neljä miestä, poika ja koira tähyävät malttamattomina kohti Kaavin Maarianvaaran lumisia rinteitä.
Laskettelukeskus on ollut poissa toiminnasta pari vuotta, mutta osa rinteistä on tampattu ja niissä näkyy laskettelun ja moottorikelkkailun jälkiä. Rinteiden vieressä on koskemattomia metsäreittejä ja sinne porukka himoitsee päästä laskemaan.
Jani Nevalainen Liperistä, Jarno ja poikansa Eetu Tuovinen Kontiolahdesta, Pekka Kokkonen Tuusniemeltä koiransa Kuuran kanssa ja Mikko Romppanen Polvijärveltä ovat harrastaneet jo parinkymmenen vuoden ajan vapaalaskua. Se on alppilaji, jota harrastetaan hoidettujen rinteiden ulkopuolella.
Porukka on yhdessä kolunnut kymmeniä koskemattomia syrjäkylien kallio- ja metsärinteitä. Haastavimmat rinteet on taltutettu Norjan Lyngenissä.
Se on seikkailu ja paljon suurempi leikki olla metsässä kuin hoidetuilla rinteillä.
Jani Nevalainen
Vapaalaskun suosio on ollut viime vuodet kasvussa ja viime vuonna Suomessa avattiin ensimmäinen lajiin keskittyvä hiihtokoulu.
Jani Nevalaiselle Maarianvaaran metsärinne on tuttu. Hän on raivannut sitä moottorisahalla ja pitänyt kunnossa vapaalaskijoiden käyttöön jo kymmenen vuoden ajan. Jokainen lasku on kuitenkin aina hyppy tuntemattomaan.
– Jännittää, kun edessä on koskematon rinne. Se on seikkailu ja paljon suurempi leikki olla metsässä kuin hoidetuilla rinteillä, Jani Nevalainen kuvailee tunnetta ennen laskua.
Vapaus ja omien rajojen hakeminen houkuttaa
Jarno Tuovisen perhe harrastaa vapaalaskua yhdessä. Heille laskettelu on retkeilyä ja mukavaa yhdessä oloa. Eetu Tuovinen, 10, on nuoresta iästään huolimatta jo taitava laskija myös metsäreiteillä. Nyt alas tullaan isän perässä lumilaudalla.
– Parasta on, kun on paljon lunta, eikä reitillä ole paljon puita.
Maarianvaaran ohella Tuoviset laskevat Loma-Kolilla ja kodin lähirinteissä Kontiolahdella.
– Vapaalaskussa kokee vapauden tunteen, mieli on vapaa, voi hakea omia rajojaan ja samalla kuntoilla. Hiihtäminen on jokamiehen oikeus. Mistä löytyy mäkiä, sinne vain kurvailemaan, kehottaa Jarno Tuovinen lajista kiinnostuneita.
Merkittyjen reittien ulkopuolella laskettelu vaatii kuitenkin harjoittelua ja kokemusta. Kokeneet laskijat tietävät, että jokaiseen laskuun on keskityttävä tarkasti.
– Varsinkin telemarkissa on oltava lihasmuistissa jokainen liike tarkasti. Kropan on toimittava käännöksen aikana moneen suuntaan. Jos rinne on kovin vaativa, sitä mielellään yksinään keskittyy laskuun. Siinä on osuttava kolme neljä ensimmäistä käännöstä kohdilleen, että laskun rytmi lähtee hyvin liikkeelle, Jani Nevalainen selittää.
Mieli on vapaa, voi hakea omia rajojaan ja samalla kuntoilla.
Jarno Tuovinen
Vapaalaskussa voi tulla tilanteita, että ollaan äärirajoilla. Nevalaisella on ollut pysäyttäviä kokemuksia.
– Yksinään, kun laskee kalliolla, se on uskonnollista jopa joskus, siinä tosissaan katsotaan elämää silmään.
Röntgen voi tulla lajissa tutuksi
Vapaalaskuun lajina liittyy riskejä ja niitä on pystyttävä ennakoimaan ja varustautumaan sen mukaisesti. Pahinta ovat törmäämiset esteisiin, lähinnä puihin, sanoo Jarno Tuovinen.
– Loppupeleissä vapaalasku on kuitenkin melko riskitöntä. Lumi on yleensä pehmeää, kun kaatuu. Tietysti, jos suksi tarttuu johonkin voi polvi vääntyä. Hänelle itselleen ja Eetu pojalle ei ole sattunut mitään pahempia kaatumisia.
Kovimman adrenaliinipaukun saa, jos vetää pahat pannut pahassa paikassa ja selviytyy.
Jani Nevalainen
Sen sijaan Jani Nevalainen on kohdannut lajin riskit. Hän sanoo olleensa elämänsä aikana "ihan riittävän paljon röntgenissä".
– Kyllä tässä adrenaliinipaukkuja tulee. Vanhemmiten niistä paukuista ei enää tykkää. Kovimman paukun saa, jos vetää pahat pannut pahassa paikassa ja selviytyy.
Lumivyöry voi olla vapaalaskijalle jopa hengenvaarallinen. Suomessakin yksittäisiä vapaalaskijoita on menehtynyt lumivyöryissä viime vuosikymmeninä. Lähinnä lumivyöryn vaara koskee vapaalaskijoita esimerkiksi Alpeilla.
Jani Nevalainen kuitenkin toteaa, että riskit ovat aina olemassa. Esimerkiksi Itä-Suomen silokalliot ovat alttiita lumivyöryille. Kalliot ovat kuitenkin melko pieniä ja laskijat voivat ne helposti ennakkoon tarkistaa tai kiertää.
Norjassa vapaalaskijat nauttivat pitkistä rinteistä
Vapaalaskijat pitävät Suomen luonnonmäkiä ja metsäreittejä hyvänä treeninä isompia rinteitä varten.
Jani Nevalainen, Jarno Tuovinen ja Pekka Kokkonen ovat käyneet jo useana vuonna yhdessä laskemassa ja retkeilemässä Norjan Lyngenissä. Seuraavat reissut tehdään pääsisäisenä ja vappuna.
Norjaan vapaalaskijat menevät nauttimaan luonnosta, mäenlaskusta ja hiihtämisestä. Reissu otetaan retkeilyn kannalta. Matkalla yövytään teltoissa, kertoo Jarno Tuovinen. Lyngenissä rinteiden korkeuserot ovat yli kilometrin, joten laskeminen siellä on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.
– Kolmesta viiteen tuntiin ensiksi hiihdetään ylös huipulle ja sitten lasketaan kerralla alas. Täällä Suomessa lyhyissä rinteissä on rumbaa niin, että hiihdetään puoli tuntia ylös ja sitten tökätään alas ja sitten taas noustaan uudestaan.
Jani Nevalainen kuvailee Norjassa laskettelua enemmän matkailuksi. Suomessa vapaalasku on hänen mukaansa verrattavissa jopa urheiluun, koska pientä mäkeä ei kehtaa laskea laiskasti, vaan on yritettävä saada kaikki irti laskusta.
Vapaalaskuporukka Maarianvaaralla vetää sukset uudestaan jalkaan ja lähtee kapuamaan rinteen yläpäähän kolmatta kertaa nyt reput selässä. Ylhäällä aiotaan istahtaa syömään eväät.
Pekka Kokkonen kiteyttää porukan fiilikset.
– Vapaalasku on hauskaa leikkiä. Ei tässä olla enää mitään nuoria poikia, mutta pojat on poikia. Tämä on vaan niin mahtava laji.