BERLIINI On olemassa metodi, jonka avulla pystytään selvittämään Facebookin käyttäjän luonteenpiirteet, seksuaalinen suuntaus ja poliittiset mieltymykset. On myös yritys nimeltä Cambridge Analytica, joka on auttanut poliitikkoja kohdennetussa vaalimainonnassa verkossa kerättyjen käyttäjätietojen avulla.
Suomalaistoimittaja Mikael Krogerus yhdisti nämä kaksi asiaa laajalle levinneessä artikkelissa, joka julkaistiin saksaksi sveitsiläisessä viikkolehdessä Das Magazinessa joulukuussa 2016 ja myöhemmin yhdysvaltalaisessa Vicessä englanniksi. Hän teki artikkelin yhdessä Hannes Grasseggerin kanssa.
He eivät saaneet todisteita siitä, että Cambridge Analytica olisi käyttänyt nimenomaan Facebookin käyttäjätietoja hyväkseen. Cambridge Analytican toimitusjohtaja Alexander Nix kiisti tämän toistuvasti ja sanoi yhtiön hyödyntävän muualta saatuja tietoja.
Viikonloppuna selvisi, että Cambridge Analytica oli valehdellut. Brittilehti The Guardian ja yhdysvaltalainen The New York Times paljastivat, että yhtiöllä oli hallussaan 50 miljoonan yhdysvaltalaisen Facebook-käyttäjän tiedot.
Cambridge Analytica käytti tietoja äänestäjien profiloimiseen, ja sen asiakkaana oli Donald Trumpin presidentinvaalikampanja.
Kohu on levinnyt maailmanlaajuiseksi. Yhdysvalloissa kysytään, mikä vaikutus Facebook-tietojen luvattomalla käytöllä oli Trumpin vaalivoittoon. Euroopassa pohditaan nyt sitä, ovatko Facebookille luovutetut käyttäjätiedot suojassa. EU-parlamentti on vaatinut asiasta selvitystä.
Paljastusten perusteella Cambridge Analytica käytti Facebookista luvatta saatuja tietoja hyvin samanlaiseen käyttäjien profilointiin ja hyvin samanlaisella metodilla, josta Das Magazin oli kertonut.
Mikä on suomalaisen Mikael Krogeruksen rooli tuoreimmassa tietovuodossa?
Krogerus vastaa puhelimeen Zürichistä, jossa Das Magazinen toimitus sijaitsee. Hän sanoo, että viikonlopun skuuppi oli yksin The Guardianin ja samaan aikaan aiheesta kertoneen yhdysvaltalaisen The New York Timesin. Hän ja Grassegger eivät olleet mukana tuoreimmassa paljastuksessa.
Mutta Krogerus ja hänen kollegansa olivat ensimmäisiä, jotka toivat esiin Facebookin käyttäjätietojen tarjoamat mahdollisuudet ja vaarat Cambridge Analytican kaltaisten yritysten käsissä.
– Meidän juttumme oli ensimmäinen, joka yhdisti laajemmin puolalaisen tutkijan Michal Kosinskin metodin, Aleksander Nixin ja Cambridge Analytican sekä yhteyden Trumpin kampanjaan ja Brexit-kampanjaan, Krogerus sanoo.
Ruotsia äidinkielenään puhuva Krogerus on kasvanut pääosin Saksassa ja työskentee Das Magazinen toimittajana. Hänellä on kuitenkin Suomen kansalaisuus.
Juttu auttoi todennäköisesti The Guardiania tutkimuksessa eteenpäin, sillä paljastuksen tehnyt tutkiva toimittaja Carole Cadwalladr linkkasi Twitterisssä Krogeruksen artikkelin skuuppinsa yhteydessä ja kuvasi sitä "ensimmäiseksi loistavaksi jutuksi".
Krogeruksen ja Grasseggerin alkuperäinen juttu kertoi puolalaistutkija Michal Kosinskin metodista, jonka avulla jo 68 Facebook-tykkäyksen perusteella pystyy päättelemään hyvin vahvasti käyttäjän ihonvärin, seksuaalisen suuntautumisen ja sen, kannattaako tämä republikaaneja vai demokraatteja. Kosinski teki tutkimusta Cambridgen yliopiston Psychometrics Centressä Britanniassa.
Kosinski loi sovelluksen, jossa mitattiin käyttäjien ominaisuuksia viiden luonteenpiirteen ja niihin liittyvien kysymysten pohjalta. Ne olivat avoimuus (kuinka avoin olet uusille kokemuksille?), tunnollisuus (kuinka perfektionisti olet?), ulospäinsuuntautuneisuus (kuinka sosiaalinen olet?), sopusointuisuus (kuinka yhteistyökykyinen olet?) ja neuroottisuus (kuinka herkästi pahoitat mielesi?).
Tutkijat saivat kasaan miljoonien käyttäjien aineiston, jota verrattiin Facebookissa näkyneisiin käyttäjätietoihin, kuten tykkäyksiin. Käyttäjät antoivat luvan tietojen käyttämiseen tutkimuksessa.
Kosinski osoitti laajalla testaamisella, että jo hyvin yksinkertaisista asioista pystyi päättelemään paljon. Esimerkiksi mies, joka ”tykkäsi” Facebookissa kosmetiikkamerkki MAC:stä, oli hieman muita todennäköisemmin homo ja Wu-Tang Clanista pitävä luultavasti hetero.
Mutta merkittävin Kosinskin huomioista oli se, että metodia voisi käyttää myös käänteisesti. Sen avulla voisi etsiä vaikkapa kaikki pelokkaat introvertit – ja mikä vaalien kannalta kiinnostavinta, vaikkapa epävarmat demokraattiäänestäjät. Kosinski oli siis luonut eräänlaisen ihmishakukoneen, jolla voisi etsiä tietyntyyppisiä henkilöitä.
Vaalikampanjoinnissa tämä olisi mieletön etu: hakuehtojen avulla mainontaa voisi kohdistaa hyvin yksilöllisten ominaisuuksien perusteella.
Krogeruksen artikkelissa kerrottiin myös, miten Kosinskia lähestyi vuonna 2014 saman yliopiston nuori apulaisprofessori Aleksandr Kogan, joka oli kiinnostunut metodista ja kerätystä aineistosta "erään yhtiön puolesta". Kosinski kieltäytyi yhteistyöstä, kun selvisi, että Kogan teki työtä vaalikampanjoihin osallistuvalle yritykselle.
Kosinski olikin Krogeruksen mukaan järkyttynyt, kun vuoden 2016 artikkeli paljasti hänen keksimänsä metodin ja Cambridge Analytican metodin samankaltaisuudet.
– En rakentanut pommia, näytin vain, että se on olemassa, Kosinski kertoi vähän vaalien jälkeen julkaistussa artikkelissa.
Viikonloppuna selvisi, että pommi oli todella rakennettu. Kogan oli myöhemmin vuonna 2014 rakentanut oman sovelluksen, jolla hän oli kerännyt Facebookin käyttäjätietoja tutkimustaan varten. Näitä tietoja käytettiin luvatta Cambridge Analytican toiminnassa ja räätälöidyssä vaalimainonnassa.
Paljastus tuli suoraan Cambridge Analytican sisältä, kun Christopher Wylie, yksi yhtiön entisistä työntekijöistä, kertoi Facebook-käyttäjätietojen luvattomasta käytöstä The Guardianille.
Krogerus pitää tietovuotaja Wylien paljastuksia käänteentekevinä. Ilman tätä ei olisi saatu näyttöä siitä, miten Facebook-tietoja on käytetty väärin. The Guardian työskenteli jutun parissa yli vuoden.
Vielä on auki, mikä vaikutus Cambridge Analyticalla ja Facebook-tietojen käytöllä oli Trumpin vaalivoittoon. Sitäkään ei tiedetä, käyttikö yhtiö nimenomaan Kosinskin kehittämää metodia.
– Tiedämme vain sen, että heillä oli käytössään miljoonien ihmisten käyttäjätiedot ja metodin avulla aineistosta saadaan paljon irti, Krogerus sanoo.
Periaatteessa on tietenkin mahdollista, että Kogan tai joku muu olisi keksinyt samanlaisen metodin samaan aikaan.
Muita avoimia kysymyksiä ovat Venäjän mahdolliset yhteydet Koganiin sekä se, miten Cambridge Analytica vaikuttaa vaaleihin muissa maissa.
Krogeruksen mukaan avointen kysymysten esiintuominen on yksi nykyjournalismin perustehtävistä. Sen vuoksi hän julkaisi kollegansa kanssa jutun Kosinskin metodista ja Cambridge Analyticasta, vaikka jutussa ei pystytty osoittamaan niiden välillä selvää yhteyttä.
– Ehkä ihmiset, jotka ovat töissä näissä yhtiöissä, alkavat juttujen jälkeen miettiä yhtiön käytäntöjä ja niiden etiikkaa. Tämä on median tehtävä: avata ilmiöitä ja esittää kysymyksiä, vaikka vastauksia ei vielä olisi.